Raitalapaset

Raidathan ovat aina muodissa, eikös vain?

No, ainakin meidän tämän joulun lahjapakettien valkeita lapasia koristavat iloisenväriset raidat.

Matkajoulukalenteri

Erään talven tytär vietti kaukana kaukana ranskanmaalla. Syksyn mittaan pohdiskelin, ettei joulu varmaan sielläkään voi tulla ilman joulukalenteria. Tuumasta toimeen, ja suunnittelemaan sellaista mallia, jonka voisi postittaa, ja jonka kautta ystävätkin voisivat toivottaa hyvää joulun aikaa.

 Aloitin etsimällä kauniita kuvia talvimaisemista. Niitä yhdistellen piirsin kirjontakaavan korkeaan, kapeaan kalenteriin, johon voi kiinnittää 24 kirjekuorta.

Hankin kirjontakangasta ja kirjoin siihen ristipistoin talvi-iltaisen kylämaiseman, tähtitaivaan sekä päivien numerot. Sitten reunustin kalenterin hopeakankaalla ja kiinnitin solmiamisnauhat numeroiden kohdalle. Kirjominen ei ole ihan suosikkilajini ja ilahduin kovasti, kun kalenterista tuli niin kaunis.

Ystäville ja sukulaisille lähetin viestin, jossa pyysin kalenteriin joulutervehdyksiä - kirjeitä, piirustuksia, kortteja ja muuta kuoreen sopivaa. Postia alkoi pian tulla ja tervehdyksiä riitti jokaiselle päivälle, monille kaksikin.

Varovasti laitoin rei'ät kuorien kulmiin ja merkitsin päälle numerot, minkä päivän kohdalle kukin kuuluu. Sitten vain kaikki pakettiin pienen ohjeen kera ja posteljoonin kuljetettavaksi, lämpimin toivotuksin.

Rakas joulukalenteri

Joulun odotukseen kuuluu tietenkin joulukalenteri, niin pienillä kuin suurillakin lapsilla.

Tyttären joulukalenterissa on 24 pientä pussukkaa, joihin ilmestyy aina marraskuun viimeisenä päivänä - tonttujen syntymäpäivänä - milloin minkäkinlaista täytettä. Kaikki eivät aina mahdu pusseihin vaan ripustetaan niihin kiinni, ja onpa joskus lahjanauha vienyt pussista aina pöytälaatikkoon tai kirjahyllyyn asti.

Kalenteri on syntynyt parikymmentä vuotta sitten eräänä syksynä, jolloin pennejä oli vähän, mutta iloa ja tekemisen riemua sitäkin enemmän.

Punainen taustakangas on peräisin isoveljen Volvo Amazonin verhoilusta, siis ajalta ennen suurta lumituiskua. Kuusen vihreä silkki taitaa olla isän 70-luvun nahkatakin vuorikangasta ja lahjapussit olen saanut äidiltä nuoruusvuosinani, karamelleilla täytettyinä. Lahjoina ovat varmaan tulleet myös kuusenkoristeet.

Hyvää tekevät lapaset

Yhteishyvän ja Novita -lehden järjestämästä lapaskilpailusta lähti idea kehitellä aivan uudenlaiset lapaset. Kyyveden rannalla järjestetyn ideariihen tuloksena matkaan lähetettiin isoisän ideoimat ja lapsenlapsen toteuttamat "Kolmikkaat". Finaaliin asti eivät kolmikkaat yltäneet, mutta toivottavasti ne lämmittävät jonkun käsiä Keski-Aasiassa, jonne SPR toimittaa kilpailun sadon.

Ajatus kolmikkaisiin lähti siitä, että lapaset ovat usein liian kömpelöt tarkkuutta vaativaan toimintaan eikä sormikkaiden tarjoama lämpö pakkasella riitä. Nyt päästään siis vihdoin eroon, paitsi palelevista sormista, myös lapasenreunoista valokuvissa, kaatuneista mehumukeista sekä vetoketjun väliin jumiutuneista lapasista ;)

Kolmikkaat on neulottu aivan kuten normaalit lapasetkin etusormen alkuun saakka. Sitten etusormen kohdalta on nostettu syrjään 12 silmukkaa ja tilalle luotu kaksi. Kolmen sormen lapasosa on neulottu näillä 30 silmukalla. Etusormea varten on poimittu yhteensä 18 silmukkaa, peukaloon 19.


"Kolmikkaat" nuorelle
Puikot nro. 4, 40 s.
Lanka Novitan 7 Veljestä Nostalgia, väri 090


Sydämet on kirjottu jälkeenpäin oheisen mallin mukaan.





















Lisää lapaskilpailun satoa voi ihailla Yhteishyvän sivuilla.

Baileys -juustokakku

Useaan kertaan testattu ja erittäin hyväksi todettu! :)

Noin 24 cm irtopohjavuokaan:

Pohja:

75 g voita tai leivontamargariinia
180 g Digestive -keksejä
(pari lusikallista sokeria)

Sulata voi ja sekoita siihen murskatut keksit sekä sokeri. Painele seos irtopohjavuokaan ja laita vuoka jääkaappiin. (Pohja onnistuu myös esim. kaurakekseistä.)

Ihana täyte:

1 dl Baileys’ia
400 g Mascarpone -juustoa
2 dl kuohukermaa, pehmeäksi vaahdotettuna
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet (tai hiukan vaniljasokeria)
3 liivatelehteä

Liota liivatteita kylmässä vedessä noin kymmenen minuuttia, liuota ne sitten kuumaan Baileys’iin. Sekoita jäähtynyt liivateliemi muihin aineisiin ja kumoa seos keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa jokunen tunti, koristele ja nauti.

Pitsiä, satiinia, puuvillaa - nauhaa jos jonkinlaista

Olen nyt sijoitellut käsityö- ja askartelutarvikkeita ihanaan senkkiini. Hämmästyksekseni ne eivät kaikki oikein mahdu. Hiukan sentään auttaa, kun yrittää laittaa kaiken hyvään järjestykseen.

Napeille ja muille hyvin pienille tavaroille löysimme ihastuttavat peltirasiat Paperikuusta. Nauhoille, pitseille, vetoketjuille ynnämuille askartelin rasiat ylimääräisiksi jääneistä CD-laatikoista.

Purin laatikot avonaisiksi levyiksi ja madalsin kutakin sivua seitsemän sentin verran. Käytin poisleikattuja paloja mallina ja merkitsin reikien paikat sekä tein päätypalojen taitteet. Päällystin laatikot samalla vihreällä puuvillakankaalla, jota käytin senkin laatikoiden sisustuksessa. Kankaan kiinnityksessä käytin vähän kaksipuolista teippiä ja kansissa enimmäkseen tapettiliisteriä.

Hankalinta oli saada reiät sekä kankaisiin että pahveihin niin, että lyhyt kiinnitysruuvi ulottui siitä läpi. Jokin kätevä rei'äntekolaite olisi ollut hyvin hyödyllinen. Kansien kankaisiin ompelin ennen niiden kiinnitystä koristeita, jotta jo kannesta näkee, mitä sisällä on.

Tarvikkeet:

- Kassett -laatikoita (Ikea) tai muita sopivan kokoisia
- Mattoveitsi, suorakulma tai tukeva viivotin, lauta tai levy leikkuualustaksi
- Vihreä puuvillakangas "Perla"
- Kaksipuolista teippiä sekä tapettiliisteriä tai vedellä ohennettua paperiliimaa
- Pieni lyhytkarvainen pensseli liisterin levitykseen ja toinen kankaan tasoitukseen
- Koristeiksi nauhanpätkiä, rusetteja ja sellaista

Villasukkatehtailua

Otsikostakin voi jo päätellä mitä sukulaisten lahjapaketit viime jouluna sisälsivät. Tavoitteena oli saada lankakoria vähän tyhjemmäksi, mutta taisi sinne tulla ostettua melkein yhtä paljon uusia vanhojen kerien tilalle.











Naisten sukkien koko noin 40-42, 52 s., puikot nro. 4.

Raidallisissa sukissa on tehty vuorotellen 10 kerrosta Novitan 7-veljestä langan sävyillä 278 (oranssi), 187 (turkoosi) ja 011 (valkoinen).

Kaksissa muissa sukissa sukkaosa on Novitan Isoveli Coloria ja varret 7-veljestä langan sävyjä 011 (valkoinen) ja 060 (harmaa).

Vaihtelun vuoksi piti tavallisten sukkien lisäksi kokeilla tehdä jotain uuttakin. Niinpä yksien sukkien varteen syntyivät pienet 10 silmukan palmikot. Alunperin palmikkoa oli tarkoitus jatkaa sukkaosaankin, mutta sittemmin todettiin, ettei se ehkä tuntuisi mukavalta kengän sisällä...








Miesten sukkien koko noin 44-46, 56 s, puikot nro. 4.

Ruskea-harmaissa sukissa käytetty vuorotellen Novitan 7 veljestä (väri 060) ja 7 veljestä Raita -lankoja. Sini-harmaa-ruskeissa sukissa varsi Novitan Jussi -lankaa ja sukkaosa 7 Veljestä Raita -lankaa (väri 894). Kolmansissa sukissa varsi Novitan Isoveli Coloria ja sininen sukkaosa 7 veljestä -lankaa (väri 187).

Isoäidin ihana senkki

Monet mieluisat lapsuusmuistoni liittyvät Ritolahden mummolaan, jonka tupa oli avara, rappuset korkeat, leivinuuni suuri ja lämmin, kiikkustuolista meinasi tippua ja pöydän ääreen mahtui koko suku. Niin pieni olin silloin.

Tuvan nurkassa oli suuri senkki: korkea, tummanpunainen, puinen lipasto, jonka painavissa laatikoissa säilytettiin kaikki Tärkeä. Sen päällä oli puhelin ja radio, mutta niihin eivät lapset saaneet kiivetä koskemaan. Seinällä oli narussa almanakka ja naulassa iso nahkainen tupakkapussi. Kun lähdettiin kauppa-autolle, mummo otti mukaansa senkin ylälaatikosta pienen, vaaleansinisin helmin kirjaillun rahakukkaronsa.

Vuosien jälkeen käydessämme kaikki oli jotenkin kutistunut, mutta muistot tulvivat mieleen vahvoina. Läheisten ihmisten touhu ja tohina, kova puheensorina jokaisen halutessa tulla kuulluksi, paljaat varpaat nurmikolla, mansikat, herneet, kukkamaat ja riisipiirakat. Pelottava perunakellari ja jännittävä vintti.

Tietääkseni senkin olisi tehnyt mummon isä, tyttärelleen uuteen kotiin, johon tämä muutti 23.4.1940 - viikkoa tätini syntymän jälkeen ja viikkoa ennen papan kotiutumista rintamalta.

Nämä tapahtumat mummo on merkinnyt Kodin Salkkuun. Sen olemme arvelleet olevan häälahja helsinkiläiseltä lääkäriperheeltä, jossa hän aikanaan työskenteli taloudenhoitajana. Toisen tietämän mukaan senkki olisi papan tekemä. Olipa niin tai näin, vanhaa kunnon käsityötä yhtä kaikki.

Senkille koitti toinen elämä, kun se muutti kaupunkiin. Hämmästyksissään se vietti ensimmäisen talven parvekkeellani, odottaen kesää ja lukuisien maalikerrosten rapsutusta. Aikanaan se pääsisi ompeluhuoneeseeni, käsityö- ja askartelutarvikkeiden kodiksi. Ajattelin, että tämä ilahduttaisi mummoani, joka osasi ilmeisesti tehdä käsillään mitä tahansa, mihin vain päätti ryhtyä.

Halusin säilyttää käsityön tunnelman, taltan jäljet ja puun muodot. Poistin maalit pesemällä, hioin vain varovasti, korjasin kapealla rimalla pudonneen laatikon pohjan ja sitten maalasin. Tehdessäni muistelin mummolassa vietettyjä aikoja ja mietiskelin, mitähän puuhistani pilvenreunalla tuumataan. Varmasti siellä oli hauskaa.

Laatikoiden sisustukset ompelin tilkkutyönä hirsimökkitekniikalla. Alunperin valitsemani kaunis englantilainen kangas kun ei suostunut menemään laatikoihin yksin. Mitoituksen pidin melko suurpiirteisenä, jotteivät vallan tikahdu nauruunsa, ja kiinnitin sisustukset nitomalla.

Senkin päälle pääsivät asumaan pieni pöytälamppu, ahkerasti käytetty Olivetti -kirjoituskone, jonka isäni osti käytettynä Oulun Konttorikoneesta vuonna 1968, sekä muutama rakas nukke ja nalle, mummolan jauhohinkalossa.

Maalit:

- Tikkurila Empire huonekalumaali, kermanvalkea, sävy 9739
- Tikkurila Empire huonekalumaali, vihreä, sävy J442 Mentoli
- Tikkurila Otex tartuntapohjamaali, valkea

Maalinpoistoaine:

- Uulatuote Oy, perinteiset luonnonmaalit

Kankaat: 

- Englantilainen puuvilla, "Onyx" 2003, distributed by Arthur Sanderson and Sons
- Englantilainen leveäraitainen puuvilla, Laura Ashley MMV
- Vihreä puuvilla "Perla", Indonesia
- Keltainen thaisilkki, 2010 Jim Thompson Outlet, Phuket

Pikkulamppu

Löysin joitakin aikoja sitten isoäidin ihanan senkin päälle sopivan pöytälampun. Sen varjostin oli kuitenkin lumivalkoinen ja vierasti selvästi ympäristöään. Ujous karisi kerralla, kun varjostin sai uuden kuosin. Asialla oli esiintymishaluinen englantilaiseni, kuinkas muutenkaan.

Varjostimen päällinen on koottu neljästä kaitaleesta. En halunnut alareunaan saumaa, joten siinä on käänne ja sama kangas jatkuu sisäpuolen "vuorina". Kaitaleen leveys yläreunassa 10 cm, alareunassa 16 cm.

Ommellessa on yksi sauma jätettävä puoliksi auki, jotta varjostimen saa pujotettua päällisen sisään. Silitin yläreunoihin käänteet ja kiinnitin kankaat toisiinsa käsin ommellen.

Kangas:

Englantilainen puuvilla, "Onyx" 2003, distributed by Arthur Sanderson and Sons

Määrätietoiset kaunokaiset

Kankaat ovat joskus hyvin määrätietoisia. Niinkuin nyt tämäkin: vahva englantilainen puuvilla, mukavan epäsäännöllisesti raidoitettu ja ompeluhuoneeni väreihin täydellisesti sopiva.

- Niin täydellisesti, että se halusi ehdottomasti päästä esille, näkyville, kaikkien ihailtavaksi. Eikä suinkaan isoäidin ihanan senkin laatikoiden sisusteeksi, kuten olin luullut. - Ainakaan yksin en sinne mene, se ilmoitti. Mitä siitä sitten seurasi, voitte lukea joskus myöhemmin.

Ompelupöydällä tämä hiukan boheemi englantilaisemme tapasi vaaleankeltaisen thaisilkin, joka esiintyi jo näyttävästi verhoissa, mutta ei todellakaan vastustellut uutta ehdotusta. Yhdessä nämä kaksi leikkauttivat itsensä kaitaleiksi, joista ompeluttivat ihastuttavan hupun ahkeralle ystävälleen ompelukoneelle. Vuorikseen ne vielä houkuttelivat paksun kermanvalkoisen kaunottaren, ties mistä kangaskorien uumenista.

- Niin, sitä ei koskaan tiedä, mitä kankaista tulee, ennen kuin ne on ommeltu.

Kankaat:

- Englantilainen puuvilla, "Onyx" 2003, distributed by Arthur Sanderson and Sons
- Thaisilkki, 2010 Jim Thompson Outlet, Phuket
- Vuorikangas

Keskiosat 36 x 26 cm on ommeltu hirsimökkitekniikalla, leveillä 10 cm kaitaleilla, kumpaakin kangasta vuorotellen. Keskiosat yhdistää 15 cm levyinen kaitale, joka on ommeltu kahdesta kapeammasta niin, että ylös keskelle on jätetty kahvaa varten 18 cm leveä aukko. Vuori on ommeltu samoilla mitoilla vuorikankaasta. Se on kiinnitetty kulmista muutamalla pistolla päällikankaaseen ja lisäksi aukon ympärillä on tikkaus, joka kiinnittää vuorin siististi. Alareuna on viimeistelty kaksinkertaisella kaitaleella, jonka valmis korkeus on 4 cm.

Thaisilkkiverhot

Ompeluhuoneestani puuttuivat kauniit verhot. Silkki oli kyllä ostettu Thaimaanmatkalta jo muutama vuosi aikaisemmin, tapetin väreihin sointuvaksi. Verhojen mallia olin kuitenkin pohtinut pitkään. Viimein valitsin rullakapan, johon kesän mittaan olin ihastunut.

Kahdella verholla saa huoneen ilmeeseen epäsymmetrisyyttä, joka on lähellä sydäntäni. Verhot ovat eri kiskoilla, joten toinen on helppo siirtää tarvittaessa pois tuuletusikkunan edestä.

Valmiin verhon leveydeksi tuli 112 cm. Sivuissa ja ylhäällä on 3 cm leveät kaksinkertaiset käänteet. Solmiamisnauhat ovat samanlevyiset. Alareunassa on kuja, jonka sisälle on pujotettu kangaspakan pahvirulla, läpimitaltaan 4 cm. Rullan päät on somistettu verhokankaalla, jonka kiinnitykseen käytin vedellä ohennettua Erikeeperiä.

Verhojen korkeutta ei ole tarkoitus muutella, joten jätin solmiamisnauhat noin puolikkaan verhon korkuisiksi. Kangas on kuitenkin melko tukevaa, joten suuret rusetit eivät välttämättä olisi niin kauniit.

- Thaisilkki, 2010 Jim Thompson Outlet, Phuket

Postikorttiparkki

Vuosien aikana postikortit ovat päässeet esille erilaisissa hauskoissa, kätevissä ja vähän vähemmän kätevissäkin paikoissa eripuolilla kotia. Niitä on kiinnitetty magneeteilla jääkaapin oveen, teipattu vaatekaapin oviin, yritetty saada pysymään pystyssä kirjahyllyssä ja solmittu lahjanaruun.


Uudessa asunnossa ihanat kortit eri puolilta maailmaa saivat vihdoin arvoisensa paikan eteisen lasisen välioven takaa. Nyt kortteja tulee ihasteltua päivittäin, eivätkä ne tipahtele huonoista jääkaappimagneeteista lattialle tai jätä teipinjälkiä seiniin.








Korttien "pyykkinaru" osoittautui helpoksi ja nopeaksi rakentaa, kunhan hommaan vain sai ryhdyttyä. Ohueen paperinaruun on pujoteltu vuorotellen valkeita ja mustia pikkupyykkipoikia, joita tuntuu tällä hetkellä olevan myynnissä useissa väreissä lähes jokaisessa askarteluliikkeessä. Pyykkipojat kannattaa pujotella naruun kahteen kertaan, jotta kortit eivät liukuisi toistensa päälle. Narun voi kiinnittää seinään tai ovenkarmiin ohuilla nauloilla tai pienillä koukuilla, painoahan tälle pyykkinarulle ei paljoakaan tule, joten kiinnityksenkään ei tarvitse kovin järeä olla.


Postia odotellessa ;)

Jopi Jalkapuoli

Kylpyhuoneeni kaipasi kivaa naulakkoa pyyhkeille, tylsän standardimallisen tilalle. Kolusin naulakkokauppoja ahkerasti, mutta jos löytö muuten oli mukava, ruuvinpaikat olivat aina väärässä kohdassa. Kaakeliin kun en mielelläni poraile.

Niinpä tuumasin, että teen mokoman itse. Isoveli antoi varastoistaan rimanpätkän, jonka maalasin kermanvalkoiseksi. Koukut löysimme sisustuskauppa Kellopelistä. - Poika oli siellä nimetty hauskasti Jopi Jalkapuoleksi, puuttuvan emaloinnin vuoksi.

facebook.com/kellopeli

Hermiina

Naisten joulumessut on ehtymätön ideoiden lähde. Sieltä sai alkunsa myös hieman jännittävän oloinen, pitkäsäärinen ja punatukkainen Hermiina, joka sittemmin ilmiintyi joulukuusen alle erään nuoren neidin kodissa.

 naistenjoulumessut.fi

Kovan onnen verhot

Näin kesällä kivat verhot ystävättäreni kotona ja nappasin idean mukaani - minäkin tahtoisin sellaiset rullattavat, rusetilla solmittavat verhot. En ollut moisia koskaan tehnyt, mutta ajattelin, että kätevästihän ne syntyvät äidin antamista - hieman liian lyhyistä - valkoisista verhoista. Paikaksi valitsin makuuhuoneen parvekkeelle antavan ikkunan ja sen viereisen oven.

Tuumasta toimeen. Laskeskelin, että oikein tarkkaan kun leikkaan, saan kummankin verhon alareunasta neljä solmiamisnauhaa, ja verho jää vielä juuri sopivan pituiseksi. Ajattelin, että alapäärmeeksi riittää melko kapea kuja - kunhan siihen saa sujautettua vaikkapa puulistan, auttamaan rullalle käärimistä. Ensimmäinen verho valmistuikin sukkelasti, ja olin tyytyväinen kun sain ohuen kankaan niin siististi ommeltua.

Seuraavana päivänä oli toisen verhon vuoro. Mittasin tarkasti, että tulee samanpituinen, ja saksin alaosasta kaitaleen pois. Kun aloin jakaa sitä solmiamisnauhoiksi, huomasin leikanneeni muutaman sentin liikaa! Olin unohtanut huomioida alapäärmeen, ja nyt toinen verho oli auttamatta liian lyhyt. Ylhäälläkään ei ollut yhtään jatkovaraa. - Mitä mä nyt teen?

Hakaniemen hallista löysin kauniin, leveän reunapitsin. Purin ensimmäisen verhon helman ja lyhensin sen, sitten taiteilin samanlaiset päärmeet molempiin ja pitsit somisteeksi. Solmiamisnauhat vielä kiinni ja verhot paikalleen. Kovin olivat isotöiset, mutta oikein somat niistä tuli.

Kullankimallusta

Eräänä päivänä katselin taas olohuonettani "sillä silmällä". Ikkunan edessä oleva matala taso on kätevä ja tarpeellinen, mutta laatikoineen kovin - no, ruskea. Voisikohan sitä uudistaa kankaalla?

Kangaskaupassa tyttäreni bongasi ihastuttavan kultakuvioisen kankaan, joka sopi tarkoitukseen kuin valettu. Eräs tuttavani sattui paikalle ja kysyi, teenkö kankaasta jakun. - Ei vaan päällystän kirjahyllyn, vastasin. - Oi, sehän on luovaa, tuumasi hän häkeltymättä.

Työ sujui nopsasti, tekniikkahan harjoiteltiin jo makuuhuoneen kukkalundian kanssa. Leikkaa kangas, huolittele leikkuureunat, irroita hyllyt, asettele kangas, kiinnitä teipillä ja nitojalla, laita hyllyt paikalleen.

Kangas kevensi tason yleisilmettä mukavasti. Uusi ilme rimmaa nyt paremmin myös viereisen seinän tapetin kanssa, siinäkin näet on vähän kullankimallusta.

Tason päällä tanssahtelevat ihanaiset balettitanssija ja enkeli. Tyttäreni on taiteillut ne lapsuusvuosinaan, ja auringon haalistaminakin ne aina vaan ilahduttavat minua yksinkertaisella kauneudellaan.

Kangas: "Logo Cotton 3", puuvilla 95%, lycra 5%

Mehiläisvahamuovailuja

Ateneumin NonStop -pajassa annettiin siskon kanssa mielikuvituksen lentää. Ehkäpä vähän liikaakin, sillä vieressä istuva nelivuotias ilmoitti närkästyneenä: ”Hei vähän isommat tytöt, tiedättekste ettei mansikat osaa hiihtää.”

Pääsiäisen sitruunapiiras

Kierrätyskeskuksesta löytyi jokunen vuosi sitten Anna Bergenströmin Pieni piirakka kirja. Kirjan kaikkien ihanien piiraiden joukosta suosikiksi on valikoitunut Ranskalainen sitruunapiiras, josta tuli tänä vuonna pääsiäisen ajan juhlakakku.

Tässä alkuperäisestä hiukan muokattu ohje:

Pohja:

1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
75 g jääkaappikylmää margariinia
1 rkl kylmää vettä

Mittaa jauhot ja sokeri kulhoon. Lisää margariini isoina kuutioina. Nypi ainekset ryynimäiseksi taikinaksi. Lisää vesi ja nypi nopeasti sekaisin. Laita taikina jääkaappiin noin tunniksi. Painele taikina ohueksi piirasvuokaan/ irtopohjavuokaan (n. 22 cm) ja laita vielä puoleksi tunniksi jääkaappiin. Paista ilman täytettä 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Täyte:

2 dl kuohukermaa
2 munaa
1 sitruunan mehu
1/2 sitruunan raastettu kuori

1 dl sokeria

Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään ja kaada täyte vuokaan. Paista vielä noin 30 minuuttia tai kunnes piirakka on hyytynyt. Jäähdytä ja koristele.

Huivista laukku

Mietiskelin, mistä saisin lempipaitaani sopivan olkalaukun, joka ei olisi ihan pikkuruinen, mutta pysyisi mukavasti matkassa myös tanssilattialla. Pyörittelin kädessäni tyttären kauniisti värjäämää silkkihuivia ja rupesin laskostelemaan sitä laukun kokoiseksi.

Kun idea oli kehkeytynyt, laukku valmistuikin nopeasti. Tein mustasta puuvillakankaasta reilun neliön mallisen laukun, sisätaskulla ja vetoketjulla. Samasta kankaasta ompelin olkahihnan.

Silkkiä en raaskinut leikata lainkaan, joten laskostin sen laukun levyiseksi ja tein yläreunaan tarvittavan levyisen käänteen. Ompelin silkin mukaan sivusaumoihin ja kiinnitin yläreunan yhdellä tikillä käänteen reunasta. Huivi on hieman korkeampi kuin laukku, jotta vetoketju jää kivasti piiloon.

Koska laskoksia ei ole mitenkään kiinnitetty pohjaan, niitä saa aina välillä taitella uudestaan. Kaunis ja eläväpintainen kangas kerää katseita ja laukku sopii moneen menoon.

Tarvikkeet: 

- Päällinen itsevärjättyä silkkiä
- Sisäkangas ja olkahihna Loneta top musta, puuvilla/polyester 50/50
- Piilovetoketju 25 cm

Mitat:

- Laukku leveys 27 x korkeus 29 cm
- Sisätasku leveys 16 x korkeus 14 cm
- Olkahihna 140 x 3,5 cm

Rahi ja kiikku ne yhteen soppii

Ikiaikainen, kierrätyskeskuksesta löydetty nojatuolini vetelee viimeisiään, eikä tiedä näkeekö enää ensi kesää. Sen rahi on kuitenkin oivallinen kaveri kiikkustuolissa istuessa. Kiikkutuolien istuinsuojat saivat somat päälliset jo kesällä, ja kangasta jäi vähän jäljelle.

Kun tarkkaan leikkasin ja ompelin, kangas riitti sopivasti rahin päälliseksi – ja sitä jäikin peräti kaksi 10×20 sentin palasta. Yhteen kohtaan piti kirjoa lisää kukkasia, peittämään pakan loppuun tussilla merkitty numerosarja. Löydätkö kirjotun kohdan kuvasta?

Kesällä maalasin vielä rahin jalat punaisiksi. Sitten onkin ihana parvekkeella kiikutella, käsitöitä tehden tai hyvään kirjaan uppoutuen.

Kangas: Arthur Sanderson & Sons, ”Maia”, 2006.

Pehmuste: Vanhojen superlonien päälle kevytvanulevy.

Kiinnitys: Kangas niittipyssyllä puurakenteisiin, päälle pohjahuopa, jossa reiät jalkojen ruuveille ja pari niittiä kullakin sivulla.

Jalkojen maali: Pohjamaalina Tikkurila Otex; valkoinen. Pintamaalina Tikkurila Unica ulkokalustemaali; punainen N421 Berylli.

Mustikka-juustokakku

Äidin syntymäpäivän kunniaksi täytyi päästä kokeilemaan taas jotain uutta.

Entisiä ohjeita hiukan soveltamalla syntyi pieneen (Ø 17cm) irtopohjavuokaan herkullinen mustikka-juustokakku.

Pohja:

5-6 Digestive -keksiä
50 g leivontamargariinia

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon margariini. Painele seos vuoan pohjalle. Kakkua on huomattavasti helpompi liikutella, jos laitat pohjalle ensin palan leivinpaperia.

Täyte:

n. 2 dl vispikemaa vaahdotettuna (tai 1 dl kermaa ja 1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta)
200 g vaniljarahkaa
3 liivatelehteä
n. 2,5 dl mustikoita
2 rkl tomusokeria
1 tl vanilliinisokeria

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Jos käytät pakastemustikoita, sulata mustikat kunnolla etukäteen ja valuta ylimääräinen mehu kulhoon.

Vispaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka, vanilliinisokeri ja tomusokeri. Nostele varovasti sekaan mustikat. Sulata liivatelehdet pieneen määrään kuumaa vettä tai mustikoista valuneeseen mehuun. Sekoita liivateliemi varovasti muuhun täytteeseen.

Kaada täyte Digestive -pohjan päälle vuokaan ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Koristele ennen tarjoilua.

Kukkalundia

Vuosien mittaan olen myynyt paljon tummaa Lundiaa, ja myytävänä oli aikansa tämäkin olohuoneen kukkataso. Kukaan ei kuitenkaan siitä innostunut, ja toisaalta tarvitsin makuuhuoneeseeni matalan hyllyn, jossa olisi pyörät alla ja kivasti tilaa sille sun tälle…

Ensin ajattelin maalata hyllytason kokonaan, mutta olen jo aiemmin todennut, että seinät sopivat siinä suhteessa minulle huomattavasti paremmin kuin huonekalut. Kaupassa kuljeksiessani sain inspiraation kauniista kankaasta.

Tuumasta toimeen; Lundia on onneksi helppo purkaa osiin. Maalasin päädyt kahteen kertaan ja kiinnitin niihin pyörät. Taustalevyn päällystin ohuella valkoisella kankaalla molemmin puolin, ommellen kankaan pussiksi. Hyllyt saivat kauniin kuviokankaan, jonka kiinnitin hyllyjen alapuolelta niittipyssyllä. Laitoin kangasta myös päätyjen sisäpintoihin, jotka jonkin verran näkyvät. Niihin kiinnitys onnistui parhaiten kaksipuolisella teipillä :).

Maali: Tikkurila Empire huonekalumaali, sävy 9739

Kangas: Vallila, ”Mandariini”