Luottosämpylät

Helppo, rapea ja maukas. Onnistuu aina. Paitsi jos unohtaa hiivan: ne jouduin leikkaamaan viipaleiksi ja kuivattamaan uunissa (30 astetta, luukku raollaan, yön yli). Ihania keiton kanssa!

16 kpl

5 dl vettä
1 dl maitoa
25 g hiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
6½ dl hurjan viljaista sämpyläjauhoa
jauhoja leipomiseen

Mittaa vesi ja maito. Lämmitä kädenlämpöiseksi, jos käytät tavallista hiivaa, tai 42-asteiseksi, jos käytät kuivahiivaa. Murenna hiiva kulhon pohjalle, lisää joukkoon sokeri ja tilkka nestettä. Sekoita tasaiseksi ja lisää loput nesteestä sekä suola. Lisää vehnäjauhot ja alusta taikinaa puuhaarukalla muutama minuutti. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia, se saa jäädä löysäksi. Ripottele pinnalle vehnäjauhoja, peitä kulho leivinliinalla ja anna nousta lämpimässä vedottomassa paikassa 1-1½ tuntia.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi. Ripottele pöydälle jauhoja ja kumoa taikina varovasti niiden päälle. Älä vaivaa, etteivät kuplat häviä taikinasta. Ripottele jauhoja taikinan päälle ja taputtele hellästi. Jaa taikina lastalla kahteen osaan ja kumpikin vielä kahdeksaan osaan. Nostele taikinanpalat pellille. Ei haittaa, vaikka ne ovat eri muotoisia, kunhan ovat suunnilleen samankokoisia.

Paista ensimmäinen pellillinen nostattamatta 15-20 minuuttia. Toinen kypsyy hieman nopeammin.

Alkuperäinen resepti: ET-lehti

Mekkoja henkareille

Heh, tulipas somia. Metallihenkarit kun itsessään eivät ole kovin kauniita, niin tekaisin niille mekkoja. Puutarhakeittiön vanhoista verhoista - samaa kangasta kuin farkkumuistiossakin. Ja laatikosta löytyneistä pitseistä. Kaksi niistä oli selvästi vanhoja ja irrotettu tyynyliinoista, veikkaanpa saaneeni ne äidiltä. Muut ovat uudempia hankintoja.

Näitä on helppo ja hauska tehdä. Olen piirtänyt sanomalehdestä kaavan, joka sisältää saumavaratkin. Korkeutta voi vaihdella tarpeen mukaan. Ommellessa pitää muistaa jättää ylös keskelle 2-3 cm levyinen aukko, henkarin koukkua varten.  

Omenasuklaat

Nyt ne sitten loppui, joulusuklaat. Aika herkkuja, ja mukava niitä oli tehdä.

Joka vuosi on tullut vähän erilaisia. Tänä vuonna käytin konvehteihin neljänlaista suklaata sekä oman puutarhan omenarenkaita, rusinoita ja nonparelleja.



Samalla suklaakoristelin piparit sekä kuivatut granaattiomenaviipaleet, jotka ostin eräältä opiskelijanuorukaiselta Hakaniemen torilla. Maukkaat omenat olivat mainio yhdistelmä suklaan kanssa. 

Työ sujui joutuisasti, kun vuokat oli levitelty isoille lautasille ja leivinpapereille. Sydänvuokiin leikkasin omenanpaloja, vaaleanpunaisiin paperivuokiin tuli rusinoita. Päälle yhtä, kahta tai kolmeakin eri suklaata, jotka sulattelin metallisessa teepannussa, vesihauteessa. Siitä oli mukava kaadella pieniinkin vuokiin.



Kun suklaalaji vaihtui, ne aina vähän sekoittuivat toisiinsa ja tuli mukavia raitoja. Viimeiseksi sulatin tummaa suklaata, jota voin itsekin syödä. Lopuksi sain herkullisen suklaajuoman, kun huuhtelin pannun kuumalla maidolla.



Seuraavana päivänä laittelin pipareita ja omenaviipaleita pieniin sellofaanipusseihin. Vuorotellen, ja kaksi kerrosta, pussin suulle jouluinen naru. Niisä tuli kauniit lahjat. Loput asettelin joulukahvipöytää odottamaan. Kerroslautanen syntyi asettamalla päällimmäinen lautanen kolmen pienen juomalasin päälle.



Käsin valikoidut konvehdit pääsivät kauniisiin lahjarasioihin. Alle kakkupaperi ja kerrosten väliin  samanlainen pehmuste kuin oikeissakin suklaarasioissa, olin onneksi ottanut niitä talteen.

Pyykkikassi

Puutarhan verannalla on oivallinen pyykkikassin paikka. Vain kiva kassi on puuttunut. Rento ja reilun kokoinen, hyvä kuljettaa pyörällä - eikä haittaa, jos siinä on sinistä.

Otin mitat hyvänkokoisesta kassista ja ryhdyin etsiskelemään sopivia kankaita - tukevaa, konstailematonta puuvillaa. Ompelupöydältä rikkinäiset farkut, kangaskorista mummokärryn ruutufarkkua, erään sohvan luonnonvaaleaa verhoilukangasta, veljenvaimon verhotilkkuja sekä isoäidin senkin laatikoihin ostettua vaaleaa paksua puuvillaa. Kantohihnaksi löytyi laatikosta valmista leveää puuvillanauhaa.

Vuorikankaaksi löysin juuri riittävästi vaaleaa ulkoilukangasta, olisikohan samaa kuin ruusulaukun sisätaskuissa. Vetoketjurasiasta löytyi sopivan mittainen piiloketju, vaaleansininen. Halusin kassiin nimittäin ison sisätaskun, pikkupyykeille, jotka ei ole niin likaisia.

Hirsimökkitekniikka oli luonteva valinta tähänkin. Se on helppo tehdä ja minusta kivan näköinen. Leikkasin ja ompelin melko suurpiirteisesti, että työ joutuisi. Tilkut olivat kymmenen sentin levyisiä. Kappaleista tein niin suuret,  että ne riittivät myös sivuiksi ja pohjaksi. Pohjaan tuleviin tilkkuihin silitin ensin tukikangasta ja kiinnitin sen myös ompeleella.

Kun kappaleet olivat valmiit, leikkasin ne samankokoisiksi neliöiksi ja yhdistin toisiinsa. Ompelin reunoja edeltäviin saumoihin reilut kanttaukset, jotka tekivät kassista ryhdikkään. Reunimmaiset tilkut toimivat näin sivuina ja pohjana. Kantohihnan päät ompelin paikalleen kassin yläkäänteeseen, tällä kertaa kassin sisäpuolelle.

Ompelin vuorikankaasta sopivankokoisen pussin. Toiselle sivulle tuli täysleveä tasku, joka suljetaan vetoketjulla. Alakulmiin tein ompeleet niin, että vuoriinkin tuli 15 cm levyinen pohja. Sitten kiinnitin vuorin päällikankaaseen, kantohihnan päät jäivät samalla kivasti piiloon. Käänsin ylävaran ja tikkasin yläreunan. 

Tilkuista tehdyt kappaleet: leveys ja korkeus noin 58 cm.

Valmis kassi: leveys ja korkeus noin 40 cm, sivun ja pohjan leveys 15 cm, kantohihnan leveys 5,5 cm ja pituus 40 cm.


Siinä se nyt odottaa, kesää ja puutarhalle pääsyä. Niinkuin minäkin.

Farkkumuistio

Olen tähän asti kiinnitellyt muistilappuja neuloilla suoraan seiniin, kun parempaakaan menetelmää ole ehtinyt miettiä, puutarhan arjessa. Ideanpoikanen on kuitenkin ollut mielessä - ja siihen on liittynyt pyykkipoika, joko sellainen iso, tai sitten useampi.

Työpaikalla raivattiin hiljattain kaappeja ja tuloksena oli kaikenlaista "saa ottaa" -pikkutavaraa. Pyykkipoikia ei sentään kasoissa ollut, mutta kaunis puinen kansio löytyi. Olisiko siinä ollut ravintolan viini- tai ruokalista. - Tuostapa teen puutarhalle sen muistilappuasian, ajattelin, ja toin kansion kotiin.

Siitä tulikin sopiva sunnuntai-illan askare. Ompelupöydältä löytyi farkkujen takamus taskuineen, muut osat oli jo leikelty olkalaukkuun ja pyykkikassiin. Hyvä päällikansi!

Toiseksi kankaaksi valitsin puutarhakeittiön vanhat verhot, hauskat sinivalkoruudulliset. Olin säästellyt niitä ajatellen, että kun teen niistä jotain kivaa puutarhalle, ripaus vanhaa säilyy muistona.

Verhoissa oli hauska pitsintapainen kuja, josta ne oli pujotettu kapeaan verhotankoon. Reiät sattuivat juuri parahiksi kansion renkaisiin. Kun tämä oli ratkaistu, loppu olikin helppoa.

Ompelin kaksi taskua, kansion kummallekin kannelle, pujotin paikalleen ja kiinnitin toisiinsa käsin ompelemalla. Sitten pujotin pyykkipoikiin pitsinauhat, ompelin ne renkaiksi ja napsautin kiinni kansioon. 

 Muistilaput ovat näin kivasti kansion sisällä, ja näkyvissä on aina siisti kansi. Taskussa voi säilyttää kynää ja muistilehtiötä.

Laatikosta löysin valkoista puuvillanauhaa. Se käy mukavasti ripustuslenkiksi. Taidan laittaa tämän ihan ovenpieleen, hyvälle hollille.