Juhannusruusuja

Juhannuksen alla pyörähdin kangaskauppaan valitsemaan sopivaa kuosia matkakassiin, jota olin jo pitkään suunnitellut. Aikani tuumailtuani valitsin ruusukankaan, joka ei ole tippaakaan käytännöllinen, mutta sitäkin kauniimpi. Omasta kangaskoristani löysin ruusujen kaveriksi valkoisen vuorikankaan sekä kevyen sisätaskukankaan.

Matkakassi oli mukanani muutaman päivän mökkireissulla ja olimme toisiimme kovin tyytyväisiä. Alunperin siitä oli tarkoitus tehdä sopivan kokoinen viikonloppureissuille ja  lentokoneen käsimatkatavaraksi. Kassista tuli kuitenkin niin reilu, että saan tehdä samoilla ohjeilla vielä toisenkin, vähän pienemmän.

Kangasta tulin ostaneeksi vähän niukasti. Niinpä sain taiteilla toisen ulkotaskun tilkkutyönä,  hirsimökkitekniikalla, päälli- ja vuorikankaan erilevyisistä kaitaleista. Ruusukangasta jäi enää vain pikkuinen tilkku, josta sain vetoketjuun koristelenkin. Siksi myös kantohihnojen alapuolet on tehty vuorikankaasta, samoin kuin kassin "kansi", jossa on vetoketju.

Erityisen ylpeä olen sievistä sisätaskuista. Kokeilin ensimmäistä kertaa reunakaitaleita, jotka nostavat taskun kolme senttiä ulos taustakankaasta. Näin taskuun mahtuu mukavammin tavaraa eikä se ratkea niin helposti liitoksistaan. Toinen tasku suljetaan vetoketjulla, toinen napilla ja nauhalenkillä. Kevyt ulkoilukangas toimii tässä oikein hyvin.

Pohjakovike on omassa taskussaan, joka suljetaan kukkanapilla. Näin kovike on helppo ottaa pois, kun kassi pääsee pesuun. Taskun voi kääntää tarvittaessa pystyyn, koska vain sen toinen pitkä sivu on ommeltu mukaan vuorikankaan sivu-pohja -saumaan. 
Laitoin kovikkeet myös kassin sivuihin, omiin taskuihinsa, jotka oli kiinnitetty vuorikankaaseen. En kuitenkaan pitänyt lopputuloksesta, joten niiden osalta jouduin purkuhommiin.


Kantohihna on ommeltu ympyräksi ja kiinnitetty paikalleen, kun kassin sivut ja ulkotaskut on ensin kiinnitetty pohjaan ja saumat tikattu. Alavaraa kantohihnassa on vain sillä matkalla, jossa se ei ole kiinni kassissa. Ulkotaskujen sivut kiinnittyvät päällikankaaseen samalla kuin kantohihnatkin, niiden sisemmillä tikeillä.

Kun vuori oli muuten valmis, ompelin viiden sentin päähän yläreunasta kannen, jonka keskellä on vetoketju. Näin kassi sulkeutuu tiiviisti. Tämäkin oli itselleni uusi kokeilu, joka onnistui mukavasti. Lopuksi kiinnitin vuorikankaan ja päällikankaan toisiinsa ja tikkasin sauman, sekä ompelin kantohihnojen tikkauksista puuttumaan jääneet yläosat.

Valmiin matkakassin mitat: Leveys 57 cm, korkeus 37 cm, syvyys 24 cm.
Kantohihna: Leveys 6 cm, pituus noin 360 cm.
Ulkotaskut: Leveys 23 cm, korkeus 31 cm.
Sisätaskut: Leveys 30 cm, korkeus 24 cm, levikekaitale 3 cm.

Päällikangas: Rosalia, 50% puuvilla, 50% polyesteri.
Vuorikangas: Solid, 100% puuvilla.
Sisätaskujen kangas: Lucido-ulkoilukangas, 60% polyamidi, 40% polyesteri.
Kaikki Eurokankaasta.

Verhot vaihtoon

Viime keväänä kyllästyin verhoihini ja laitoin ne nettimyyntiin, kerralla lähes kaikki. Monet menivätkin kaupaksi ja olin asianlaitaan oikein tyytyväinen, kunnes tyhjät ikkunat alkoivat vähitellen vaatia korjausta asiaan. Makuuhuoneen ja ompeluhuoneen verhoista olen kertonut jo aikaisemmin, nyt on vihdoin olohuoneen vuoro.

Verhojen mallin tuumailin valmiiksi jo aiemmin, viereistä ompeluhuonetta sisustaessani. Päätin tehdä ikkunoiden eteen rullakapat kevyestä kankaasta ja sivuille hyvin laskeutuvat pitkät verhot.

Vaikeinta oli päättää, olisivatko verhot voimakkaan väriset - kuten terra tai poltettu oranssi - vaiko maltillisemmat. Tyttären ohjauksessa päädyin siihen, että vaaleat verhot tasapainottavat ja antavat tilaa huonekalujen väreille. Kankaat ostettiin samalla kertaa, jotta ne varmasti sopivat toisiinsa.

Ensin ompelin pitkät verhot, ne valmistuivat nopeasti. Sivuissa on reilun sentin levyiset kaksinkertaiset käänteet, ylhäällä kolmisen senttiä. Alareunat olivatkin jännittävämmät. Verhot oli kaupassa leikattu reilusti erimittaisiksi, mikä tietysti selvisi vasta toisen verhon kohdalla. Onneksi etenin kerrankin niin, että ripustin kunkin verhon paikalleen ennen alakäänteen ompelua, merkitsin oikean pituuden neuloilla ja vasta sitten käänsin ja ompelin. Samalla huomasin, että sivut vetävät melko reilusti, joten jätin alakäänteen sivuista hieman matalammaksi.

Rullakapat joutuivat jonkin aikaa odottelemaan inspiraatiota sekä sopivien pahvirullien löytämistä. Ensin valmistui suuren ikkunan täysleveä verho. Valmiiksi leveydeksi tuli 202 cm ja korkeudeksi 210 cm. Kevät- ja kesäauringon paistaessa pidän tätä verhoa myös alaslaskettuna. Se tulee kauniisti verholaudan eteen, rullan jäädessä juuri sen alapuolelle.

Toiseen ikkunaan tein kaksi kapeampaa rullakappaa, eri verhokiskoille, jotta tuuletusikkunan käyttö on kätevää. Valmiiksi leveydeksi tuli 96 cm. Kaikkien kappojen sivuissa ja yläreunassa on kaksinkertaiset 3,5 cm levyiset käänteet, ilman siksak-huolittelua. Alareunoihin tuli huolittelu ja noin 11 cm korkuinen kuja pahvirullaa varten - sen verran reilu, että rulla lähtee mukavasti pois, kun on aika pestä verhot.

Eniten kärsivällisyyttäni koetteli solmiamisnauhojen ompelu. Niitä on leveässä verhossa kolme paria ja kapeissa verhoissa kaksi, siis yhteensä 14 nauhaa. Valmis leveys on 3,5 cm ja pituus 220 cm.

Silitin nauhat ensin pituussuunnassa puoliksi ja sitten kummankin laidan vielä puoliksi, kääntäen päät samalla. Kangas on siis nelinkerroin ja ilman huolittelua nämäkin. Sitten neulaus ja kaikkien reunojen ompelu.

Pahvirullat ostin kangaskaupasta, valitsin 5,5 cm paksuiset ja mahdollisimman kevyet. Päällystin rullat verhokankaalla sekä päistään että koko pituudeltaan, jotta ne eivät näkyisi ohuen kankaan läpi, kun verhot ovat alhaalla. Pyöreät päätypalat olisivat hyvin voineet olla kaksinkertaisestakin kankaasta.

Liimaus tuotti kömpelön tuloksen, joten päädyin hattivatti-tekniikkaan. Ompelin rullille yhdet hattivatit pyöreästä päätypalasta ja lähes rullan  pituisesta kaitaleesta, sekä toiset lyhyellä kaitaleella. Saumavarat asettelin neuloilla.

Pujotin rullan pitkään hattivattiin ja kiristin kankaan sopivaksi nastoilla. Lyhyt hattivatti toiseen päähän, kankaiden asettelu kauniisti päällekkäin ja  kiinnitys toisiinsa ompelemalla. Lopuksi nastat ja neulat pois, rullat verhojen alakäänteisiin ja kiinnitys sopivalle korkeudelle.

Melkomoinen työ, mutta kauneimmat verhoni koskaan!

Rullakappa: Ginger-pellava, 50% pellava, 50% polyesteri, Eurokangas
Suorat verhot: Tata, 100% polyesteri, Eurokangas

Raparperirahkaihanuus

Olen harjoitellut rahkan käyttöä piirakoissa, nykyään kun sitäkin saa laktoosittomana. Pulmana on ollut tuo keskikohta, se on aina jäänyt raa'aksi, ja koko leipomisesta on vähän mennyt maku.

Kokeilinpa sitten konstia, josta on usein ollut puhetta: jätetään piirakan keskelle reikä, vaikkapa piparimuotin avulla. Jopas tuli tasaisesti paistunut ja herkullinen piirakka. Suosittelen!

Taikina

2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 rkl roheita mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
125 gr laktoositonta margariinia
1 muna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi margariini joukkoon. Lisää muna ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi. Mantelijauhot voi halutessaan jättää pois, meillä niitä tulee tyttären leipomuksista joten käytetään mihin sopivat.

Täyte

2 dl laktoositonta pehmeää maitorahkaa
1/2 dl laktoositonta vispikermaa
1 muna
1 tl vaniljasokeria
ripaus tavallista sokeria
1/2 l raparperia pilkottuna

Vispaa kerma sokerin kera vaahdoksi. Voit halutessasi vispata koko purkillisen ja ottaa kolme neljäsosaa erilleen, piirakan kanssa syötäväksi. Lisää rahka, muna ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi.

Paisto

Voitele vuoka sekä keskelle tuleva piparimuotti. Sopiva vuoka on läpimitaltaan noin 27 cm. Painele taikina tasaisesti pohjalle sekä reunoille. Kaada rahkatäyte taikinan päälle. Lisää raparperit. Paista 200 asteessa 35 (-40) minuuttia. Nautiskele sekä lämpimänä että kylmänä.