Pinkinsävyinen Pitko

Keräsin kangaslaatikoistani kaikki vaaleanpunaisen ja pinkin sävyiset tilkut ja laittelin ne peräkkäin. Mitähän pikkuihminen tuumaisi näin värikkäästä kaverista? Mallina oli veljenpojille aikanaan ommeltu Mato, hassuine jalkoineen kaikkineen. 

Mukaan valikoitui monenlaista puuvillaa, farkkua, kylpytakkifroteeta, kiiltävää jumppapukutrikoota, tyttären värjäämää kangasta sekä nojatuolin samettia. Kieleksi löytyi pieni pala veljen auton sisustuskangasta 1980-luvulta, mikä aarre!  

Leikkasin tilkut 30 cm mittaisiksi ja 5 tai 7 cm levyisiksi. Näillä mitoilla kaverista tuli reilu kokoinen, pienempikin voisi hyvin olla. 

Sommittelin kaistaleet peräkkäin niin, että värit ja materiaalit vaihtuisivat kivasti. Kahta joustavaa en laittanut peräkkäin, vaan seuraavana on vahva puuvilla. Yhden ohuen kankaan laitoin kaksin kerroin, jotta kestää menossa mukana. Päähän kiinnitin silmät ja kielen tukevasti jo tässä vaiheessa.  

Piirsin jaloille kaavan ja leikkasin ne taitteelta, säästääkseni yhden sauman. Ompelin ne, käänsin ja täytin. Kiinnitin jalat samalla kun yhdistin kaitaleet, lähelle reunoja eli vatsapuolen saumaa ja pari ylimääräistä kertaa tikaten. 

Jalkoja tuli kolme paria, mutta voisi olla viisikin. Taidan tehdä muutaman lisää ja viedä mukanani kun pääsen vierailulle.

 

Ompelin vatsasauman, mutta jätin keskelle aukon, josta mahtuu täytetty sisäpussi. Muotoilin samalla hännän ja leikkasin ylimääräiset varat pois. Leikkasin sisäpussin niin, että se on himpun pienempi kuin päällinen. Sitten ompelin pään sauman kaarevaksi ja katsoen, että vatsasauma tulee alaleuan keskelle.

Sisäpussi valmistui nopsasti. Sopivaa täytettäkin oli valmiina - tyynyistä, jotka taannoin rikkoutuivat pesussa. Niistä riittää pehmolelujen ruokaa pitkäksi aikaa. Suljin täyttöaukon, joka on sisäpussin selkäpuolella ja sujautin paikalleen. 

Hauska otus siitä mielestäni tuli. Erilaisia pintoja pikkuisille sormille, ja kuvioita katseltavaksi. Mukavasti suuhun mahtuvista jaloista puhumattakaan.

Niin Pitko lähti matkaan. Jälkijoulupaketissa Fazerin parhaiden kera, pikkuihmisen halailtavaksi.
 

Maskitaskut

Maskitaskut ovat tänä vuonna ajankohtainen joululahja - ja lisäksi helppo postittaa, kun yhteiset joulupäivälliset nyt jouduttiin perumaan.

Vinkin poimin FB:n ompeluryhmästä ja olen ainakin omastani tykännyt kovasti. On mukavaa, kun maskit pysyvät siistinä kassin pohjallakin, ja löytyvät aina helposti. Kotelon suu on totetutettu kierrätyshenkisesti rullamitan avulla ja kankaaksi valitsin tukevia puuvillatilkkuja.

Valmiin kotelon mitat ovat 20,5 x 11 cm. Leikkasin palat taitteelta niin, että vain sivuissa on saumat. Yläreunassa on 2,5 cm korkuinen kuja mitanpaloja varten. Niitä laitoin aina kaksi tai kolme kappaletta, riippuen metallin jämäkkyydestä. 

Mitan leikkaus onnistuu helpoiten saksilla - jos on sellaiset huonommat, jotka raaskii tällaiseen käyttää. Kulmat kannattaa pyöristää, etteivät ne revi kangasta, ja palat laitetaan kupera puoli ulospäin.

Unilelu

Pikkuihmisen joulupakettiin sujahti pieni unilelu, hellien toivotusten kera. 

Ohje on kirjasta Unileluja, pehmoeläimiä & nukkeja - 60 virkkaus- ja neulemallia. Lankana Novitan Mini, jossa on 60% puuvillaa ja 40% akryylia. Neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta pyöröneuleena kahden erillisen kappaleen sijaan.

Lelu matkusti pussukassa, jonka tein samalla kaavalla, mutta isompana kuin hieman vanhempien tyttöjen joululahjat.