Herkulliset hillot

Oman puutarhan hillot ovat ihan parasta. Satoa tulee reilusti enemmän kuin on mahdollista syödä, joten keittelen omenoista ja marjoista herkullisia hilloja ja myyn kaikki ylimääräiset. Itselle ja läheisille tulee silti jätettyä hyvinkin riittävästi.

 

Alkuvuosien kokeilujen jälkeen perusohjeekseni on muototunut 

2 kg marjoja, raparperipaloja tai hedelmälohkoja
2 dl vettä tai sopivaa mehua
2 sitruunan mehu omenahilloon
Mausteita maun mukaan
750 gr hillosokeria lasipurkkihilloon tai 300 gr pakastehilloon

Keitän yleensä 4-5 kg hilloja, 10 litran kattilassa. Lisään alussa pari desiä vettä tai mehua, jotta kuumentuminen alkaa hyvin. Herukka- ja karviaishilloista teen sileäitä sauvasekoittimella, ennen hillosokerin lisäystä. Muihin tykkään jättää kunnolla suutuntumaa.

Lasipurkit käsittelen huolellisesti, jotta hillot säilyvät pitkään. Liotan niitä vedessä vähintään vuorokauden, pesen harjalla ja sitten paistan uunissa 100 asteessa vähintään vartin. Kannet keitän kattilassa. 

Tarkempia ohjeita on puutarhablogissani hetki verannalla > säilöttyä.

Hillopurrkien kannet ovat joskus tosi tiukassa. Itselläni on keittiön kaapin pohjassa kätevä kansien avaaja. Asiakkaille olen neuvonut laittamaan pieneen kulhoon kiehuvaa vettä, kannen korkeuden verran, ja hillopurkin siihen hetkeksi alassuin. Lämpö laajentaa metallin ja kansi on helpompi avata. 

Myös tahmatassut ovat hyviä, niillä kannesta saa pitävän otteen.

Autopeitto

Veljenpojat tykkäsivät ajella pikkuautoilla, joten kolmivuotislahjaksi ideoitui luontevasti autopeitto. Siitäpä tulikin jännittävä homma, kun en osannut noin vaan piirrellä autoteitä ja kaupunkeja paikalleen. Piti oikein karttojen avulla mallailla ja muistelen, että touhu vähän nauratti tytärtä.

Mutta niin vaan saatiin kaikki sommiteltua ja peitto ajoissa valmiiksi.

Koti on Lahdessa, jota kuvaa peiton keskiosa. Tuttu kotieläinpuisto on toisella puolen tietä kuin kotitalot. Eno ja mummo asuvat omissa taloissaan, Vesijärvikin taitaa olla mukana.

Lahdesta pääsee tietysti autolla, mutta myös junalla Helsinkiin, ja matkalla voi nähdä vaikka lentokoneita. Helsingissä on Korkeasaari, ja siellä eksoottisia eläimiä.

Herttoniemen uudet talot ovat meren rannalla, siellä vilahtelee jäniksiä ja muita luonnon ihmeitä. Sinne pääsee Lahdesta isoja autoteitä pitkin suoraankin, ei tarvitse ajaa keskustan kautta.

Peiton yläosa on Mikkelin seutua, kaupunki kauniin Saimaan äärellä. Lähellä on Ristiina, jossa on mummon mökki ja toinen järven rannalla. Mitä ihmettä, onko siellä karhuja?

Applikaatio oli hyvä valinta peiton tekniikaksi ja kankaisiin painetut kuvat riittävän suuria, jotta työ eteni. Erityisesti pidän sympaattisista taloista ja Korkeasaaren eläimistä. Myös tiet ovat minusta hienoja; oli hyvä idea tehdä sekä hiekka- että asfalttiteitä erilaisilla kankailla.

Kun kuvapuoli valmistui, peittoon ommeltiin taustaksi yksivärinen kangas. Näin reunat ovat siistit ja nurja puoli tyylikäs. Taustakangas on varmastikin kiinnitetty joillakin ompeleilla päällikankaaseen, jotta peittoa on helpompi käsitellä.

Kaikki kankaat ovat pesunkestävää puuvillaa. Valmiin peiton mitoiksi tuli noin 140 x 140 cm.

Mukille villapaita

- Olkoon maanantaisi lyhyt ja kahvisi vahvaa, toivotetaan tämän lahjan inspiroineessa kortissa. Lahjan saaja on ehkä enemmän teen kuin kahvin ystävä, mutta aika symppishän tuosta tuli.