Piparkakkuleipuri

Piparit kuuluvat ehdottomasti joulunaikaan; pienet, suuret ja piparkakkutalot tottakai. Tämän näköisiä niistä tuli tänä vuonna. Perinteisten suomalaisten piparien lisäksi pikkujoulupöytään saatiin myös ihania itävaltalaisia jouluherkkuja. 

Joulukorttitaiteilua

Meidän perheessä on joulukortit perinteisesti askarreltu itse. Vuosien varrella ideoita on ollut monenmoisia, tässä kokoelma muutamista omista ja ystävien taidonnäytteistä. Jännityksellä odotellaan mitä ihanuuksia postiluukusta tänä vuonna kolahtaa.

Tuulihatut ja tartaletit

Tämän syksyn työväenopiston kurssivalikoimasta löydettiin ihanien leivonnaisten kurssi. Makeaa tuli mahan täydeltä, ja joitain suolaisiakin leivonnaisia sopi sekaan. Kurssin leivonnaisvalikoimasta meidän vastuullemme arvottiin vadelmatartaletit ja porotäytteiset tuulihatut. Aika hyviähän niistä tuli, vaikka tuulihattutaikina jouduttiinkin tekemään muutamaan kertaan. No, oppimassahan siellä oltiin. Tässä opettajan ohjeet hieman muokattuina:




Tuulihatut

2 ½ dl vettä
50 g voita
4 kananmunaa
2 dl karkeita vehnäjauhoja

Mittaa vesi ja voi kattilaan. Anna sulaa miedossa lämmössä. Mittaa vehnäjauhot liedellä olevan lämpimän seoksen joukkoon ja sekoita voimakkaasti, kunnes taikina irtoaa reunoista ja muodostaa pallon puuhaarukan ympärille. Anna jäähtyä jonkin verran. Lisää kananmunat yksitellen sähkövatkaimella vatkaten. Vatkaa kunnes taikina paksuuntuu. Pursota tai nostele pellille pieniä palloja. Paista 180 asteessa 20–25 minuuttia.

Meidän tuulihatuissamme oli suolainen poro - creme fraiche täyte, mutta hyvän makean täytteen saa kuulemma vaikka kermavaahdosta ja mascarponesta.



Tartaletit

Pohjat:
4 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
150 g voita tai margariinia
1 rkl kylmää vettä

Vaniljakreemi:
¾ dl perunajauhoja
¾ dl sokeria
3 dl kuohukermaa
2 dl kevytmaitoa
3 keltuaista
1 vaniljatanko

Päälle hedelmiä tai marjoja.


Sekoita vehnäjauhot ja sokeri kulhossa, Nypi sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää vettä jos taikina on liian murenevaa. Painele taikina voideltujen tartalettivuokien pohjalle ja reunoille. Laita vuoat hetkeksi jääkaappiin. Pistele pohjaan haarukalla reikiä. Paista pohjia 200 asteessa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa ja irroita sitten vuoista.

Yhdistä kattilassa perunajauhot ja sokeri. Sekoita joukkoon kerma, maito ja keltuaiset. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet kattilaan. Lisää myös vaniljatangon puolikkaat. Kuumenna liedellä koko ajan vispilällä sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Poista vaniljatangon puolikkaat. Anna kiisselin jäähtyä. Levitä vaniljatäyte pohjien päälle. Asettele pinnalle hedelmät tai marjat ja halutessasi hyytelösokerista tehty kiille.

Torkkupeitto

 
Parvekkeeni raikas puna-valkoruutuinen lattia inspiroi minut tarttumaan vuosien jälkeen virkkuukoukkuun. Torkkupeittoahan sinne selvästi kaivattiin, niin lukuhetkien kuin päiväunienkin seuralaiseksi. Sellaista mukavan pehmeää, vilpoista mutta samalla lämmittävää.

Malliksi valikoitui mahdollisimman yksinkertainen - isoäidinneliö - ja siitäkin huolimatta virkkailin peittoa pari vuotta. Helsingin Sanomista leikattu ohjekin on mennyt ihan ryppyiseksi. Usean pienen neliön sijasta tein yhden ison, vaihtaen väriä joka kerroksella.

Löysin Hakaniemen hallista ihanaa käsinvärjättyä "isoäidin puuvillalankaa", joka sopi myös ajatukseeni hyvin. Käytin kumpaakin väriä kaksi sadan gramman vyyhtiä. Tällöin peitosta tuli suurinpiirtein 150 x 150 cm kokoinen - ja yhden kerroksen virkkaamiseen meni välillä koko ilta.

Olen kovin ylpeä siitä, että peitto vihdoin valmistui! Koska nyt on talvi, en vienyt sitä poseeraamaan hämärälle parvekkeelle, vaan kuvasin sen auringon pilkahtaessa ikkunasta. Erinomaisen hyvinhän peitto rimmaa myös nojatuoliini.

Aloitus: Virkkaa 6 ketjusilmukkaa (kjs) ja sulje ne renkaaksi piilosilmukalla (ps) ensimmäiseen ketjusilmukkaan.

1. kerros: Virkkaa 3 kjs (= 1. pylväs) + 2 pylvästä (p) renkaaseen, sitten 3 kjs. Jatka virkaten renkaaseen kaikkiaan neljä 3 pylvään ryhmää ja näiden väliin aina 3 kjs. Vie koukku lopuksi kerroksen kolmanteen ketjusilmukkaan, vaihda langan väri ja sulje kerros piilosilmukalla.

2. kerros: Virkkaa 3 kjs (= kerroksen viimeinen pylväs) + 2 kjs, sitten kulmakaareen 3 p + 3 kjs + 3 p. Jatka virkaten 2 kjs ja taas pylväsryhmät seuraavaan kulmakaareen. Jatka näin viimeiseen kulmakaareen. Vie koukku lopuksi kerroksen kolmanteen ketjusilmukkaan, vaihda langan väri ja sulje kerros piilosilmukalla.

3. kerrros: Virkkaa 3 kjs (= 1. p) + 2 p kjs-väliin, sitten 2 kjs ja kulmakaareen 3 p + 3 kjs + 3 p. Jatka virkaten 2 kjs, 3 p kjs-väliin, 2 kjs jne. samaan tapaan kaikki reunat ja kulmat. Vie koukku lopuksi kerroksen kolmanteen ketjusilmukkaan, vaihda langan väri ja sulje kerros piilosilmukalla.

4. kerros: Virkkaa 3 kjs + 2 kjs, sitten 3 pylvästä kjs-väliin, 2 kjs ja pylväsryhmät kulmakaareen kuten aiemmin. Jatka näin kaikki reunat ja kulmat. Virkkaa viimeiseen 3 p + 3 kjs + 2 p. Vie koukku lopuksi kerroksen kolmanteen ketjusilmukkaan, vaihda langan väri ja sulje kerros piilosilmukalla.

Jatka toistaen kolmatta ja neljättä kerrosta, kunnes peitto on halutun kokoinen. Päättele langanpäät pujottelemalla ne samanväristen pylväsryhmien sisäään.

Langat: Abuelita Yarns - the finest Uruguayan hand-dyed yarns, 100% puuvilla, värit luonnonvalkoinen 6501 ja punainen 6505. Lankakauppa Vihreä Vyyhti, Hakaniemi. 

Lisätietoa: http://www.abuelitayarns.com/

Sisustustauluja

Erinäisten sisustusohjelmien ja muutamien ystävien innoittamana uskaltauduin kokeilemaan miltä näyttäisi, jos tauluissa ei aina olisikaan niitä perinteisiä valokuvia tai piirrustuksia.

Ja ihan hyvännäköisiähän niistä tuli. Kehykset saivat uutta ilmettä kultamaalilla ja pikainen visiitti rautakaupan tapettiosastolle toi koivumetsän kaupunkiasunnon eteiseen.


Kirjahyllyn yläpuolella on kotia kaunistanut jo pidemmän aikaa tummakehyksinen kukkataulu. Taulu syntyi puolivahingossa, kun seinällä roikkuvaan kehykseen piti nopeasti saada jokin kuva. Laatikosta tapettimallien joukosta valikoitui sävyihin sopiva pala ja toistaiseksi kukat ovat saaneet seinällä olla.

Parvekeviljelyä laatikossa

Olin tuumaillut, että parvekeviljely olisi mukavampaa, kun ei tarvitsisi aina kyykkiä, vaan voisi seisaaltaan hoitaa ja ihastella kasveja. Kekkilällä oli kuin olikin tähän ratkaisu, jalallinen viljelylaatikko. Aivan oivallinen, mutta harmikseni musta.

Ensin ajattelin, että kyllä se menee. Mutta sitten jo löysin itseni maalikaupasta. Otexia pohjamaaliksi ja kaksi kerrosta Unicaa pintaan. Innoissani maalasin iltaisin pimeän tuloon asti, lyhdyn valossa. Lopulta maalipinta alkoi näyttää  kotoisalta, valumineen kaikkineen.

Sisällä taimet jo odottivat pääsyä uuteen kasvupaikkaan. Kurkkua ja spagettikurpitsaa, basilikaa ja persiljaa. Muihin astioihin oli tulossa maissia, auringonkukkia, dahlioita, ananaskirsikoita ja viidakkokurkkua. Muun muassa.

Laatikko oli helppo koota, jos noudatti ohjeita. Jalkoja jouduin vähän aikaa ihmettelemään, mutta kun käänsin ne oikein päin, tuli kokonaisuudesta kaunis ja tukeva.

Sitten vain muovi pohjalle, multaa ja istutushommiin. Ensin taimet tietenkin hämmästyivät siirtoa ja olivat pari päivää ihan ressukoita. Ennen pitkää ne kuitenkin virkistyivät ja alkoivat rehottamaan.

- Kyllä, rehottaa on juuri oikea sana kuvaamaan tämän kesän parvekeviljelmiäni. Niiden seassa mahtui melkein jopa kävelemään. Satoakin saatiin: muutama pieni hassunmallinen kurkku ja reipas spagettikurpitsa, josta tuli hyvää kakkua. Neljä somaa maissintähkää ja paljon kauniita kukkia.

Kekkilän viljelylaatikko:
http://www.kekkila.fi/tuotteet/kotipuutarhureille/koti-piha-tuotteet/jalallinen-viljelylaatikko

Maalit:
- Tikkurila Unica ulkokalustemaali, valkoinen F313 Galleria.
- Tikkurila Otex tartuntapohjamaali, valkoinen.

Uunipöytä

Puutarhamökillä on mukava pieni keittiö ja siellä uusi tuttavuus, minikokoinen liesi & uuni. Se istui pyörillä kulkevan pienen pöytätason päällä kuin kotonaan. Muuten oikein hyvä, mutta pöytä oli kovasti uudistamisen tarpeessa. Niinpä purin tason osiin ja pesin ne ensin maalarin pesuaineella.











Kehikon ja jalat maalasin valkoiseksi. Itse asiassa kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla tuuli leyhytteli alustana olleet sanomalehdet kiinni märkään maaliin.

Tasot päällystin muovitetulla kankaalla, joka on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Raikkaan sinivalkoisella, se sopii mukavasti mökin sisustukseen.

Alemmassa levyssä oli näppärä kiinnitysmenetelmä, jollaista en muista ennen nähneeni. Jalkoihin on kierretty ruuvilenkit, taso lepää lenkkien päällä ja kiinnitys on varmistettu ruuveilla.

Pöydästä tuli sievä ja kätevä. Liesi-uuni viihtyy hyvin ylätasolla, ja alemmalle mahtuvat sopivasti paistinpannu sekä kattila.

Maali: Tikkurila Empire, maalarin valkoinen
Muovitettu kangas: Etola

Kempsupussit

Matkustellessa tarvitsee kaikennäköistä pussia ja pussukkaa. Koska haluan välttää muovipussien käyttöä, olen ommellut pieniä vetoketjupusseja. Ohuesta, vedenpitävästä tai vettä hylkivästä kankaasta tehtynä ne ovat monikäyttöisiä, mutta eivät vie lisätilaa laukussa. Sitten vain pakkailemaan: kempsuja ja muita kauneus-asioita, alusvaatteita, sukkia, kenkiä...

Jos yläosaan kiinnittää reilun ripustuslenkin, pussin saa vaikkapa kylppärissä kivasti naulakkoon. Ja jos lenkissä on nepparit, pussin saa roikkumaan melkeinpä mihin tahansa - se on jo luksusmalli. Eriväriset pitsit tai muut koristelut auttavat erottamaan pussit toisistaan ilman jatkuvaa availua. Jos vedenpitävyys on tärkeää, pitsi kannattaa ommella vain ripustuslenkkiin, jolloin itse pussiin ei tule neulanreikiä.

Kempsupussin sopiva leveys on 35 cm ja korkeus 30 cm. Kenkäpussi saa olla vähän korkeampikin. Vetoketju on yläreunassa, jota on laskostettu sen verran, että 25 cm pituinen ketju ylettää sopivasti päästä päähän. Alakulmiin on ommeltu sisäänotot 3,5 cm päähän kulmista, niin että pussille muodostuu kevyt pohja.

Ripustuslenkkinä on leveää satiininauhaa, joka on ommeltu sivusaumoihin kiinni. Tässä versiossa ei ole neppareita, mutta ne voisivat olla vaikkapa ripustuslenkin keskellä. Joko käsin ommeltavat tavalliset, tai vasaroimalla kiinnitettävät painonepparit. Nauhan pituuteen täytyy tällöin muistaa hyvät käännösvarat.

Jälkikirjoitus:

Paljon myöhemmin löysin ompelupöydän pinoista keskeneräisen työn. Hetken pohdiskeltuani muistin, että siitähän oli tulossa uimahallipussi. Muuten samanlainen kuin nuo, mutta tuplakokoinen. Leveä satiininauha oli loppunut, joten laitoin kapeammasta lenkit molempiin yläkulmiin. Aivan mainio, ja sopii myös pyykkipussiksi reissulle.

Kangas:  AUTEX, 100% polyamidi, tausta 100% polyuretaani. Eurokangas.

Juhannusruusuja

Juhannuksen alla pyörähdin kangaskauppaan valitsemaan sopivaa kuosia matkakassiin, jota olin jo pitkään suunnitellut. Aikani tuumailtuani valitsin ruusukankaan, joka ei ole tippaakaan käytännöllinen, mutta sitäkin kauniimpi. Omasta kangaskoristani löysin ruusujen kaveriksi valkoisen vuorikankaan sekä kevyen sisätaskukankaan.

Matkakassi oli mukanani muutaman päivän mökkireissulla ja olimme toisiimme kovin tyytyväisiä. Alunperin siitä oli tarkoitus tehdä sopivan kokoinen viikonloppureissuille ja  lentokoneen käsimatkatavaraksi. Kassista tuli kuitenkin niin reilu, että saan tehdä samoilla ohjeilla vielä toisenkin, vähän pienemmän.

Kangasta tulin ostaneeksi vähän niukasti. Niinpä sain taiteilla toisen ulkotaskun tilkkutyönä,  hirsimökkitekniikalla, päälli- ja vuorikankaan erilevyisistä kaitaleista. Ruusukangasta jäi enää vain pikkuinen tilkku, josta sain vetoketjuun koristelenkin. Siksi myös kantohihnojen alapuolet on tehty vuorikankaasta, samoin kuin kassin "kansi", jossa on vetoketju.

Erityisen ylpeä olen sievistä sisätaskuista. Kokeilin ensimmäistä kertaa reunakaitaleita, jotka nostavat taskun kolme senttiä ulos taustakankaasta. Näin taskuun mahtuu mukavammin tavaraa eikä se ratkea niin helposti liitoksistaan. Toinen tasku suljetaan vetoketjulla, toinen napilla ja nauhalenkillä. Kevyt ulkoilukangas toimii tässä oikein hyvin.

Pohjakovike on omassa taskussaan, joka suljetaan kukkanapilla. Näin kovike on helppo ottaa pois, kun kassi pääsee pesuun. Taskun voi kääntää tarvittaessa pystyyn, koska vain sen toinen pitkä sivu on ommeltu mukaan vuorikankaan sivu-pohja -saumaan. 
Laitoin kovikkeet myös kassin sivuihin, omiin taskuihinsa, jotka oli kiinnitetty vuorikankaaseen. En kuitenkaan pitänyt lopputuloksesta, joten niiden osalta jouduin purkuhommiin.


Kantohihna on ommeltu ympyräksi ja kiinnitetty paikalleen, kun kassin sivut ja ulkotaskut on ensin kiinnitetty pohjaan ja saumat tikattu. Alavaraa kantohihnassa on vain sillä matkalla, jossa se ei ole kiinni kassissa. Ulkotaskujen sivut kiinnittyvät päällikankaaseen samalla kuin kantohihnatkin, niiden sisemmillä tikeillä.

Kun vuori oli muuten valmis, ompelin viiden sentin päähän yläreunasta kannen, jonka keskellä on vetoketju. Näin kassi sulkeutuu tiiviisti. Tämäkin oli itselleni uusi kokeilu, joka onnistui mukavasti. Lopuksi kiinnitin vuorikankaan ja päällikankaan toisiinsa ja tikkasin sauman, sekä ompelin kantohihnojen tikkauksista puuttumaan jääneet yläosat.

Valmiin matkakassin mitat: Leveys 57 cm, korkeus 37 cm, syvyys 24 cm.
Kantohihna: Leveys 6 cm, pituus noin 360 cm.
Ulkotaskut: Leveys 23 cm, korkeus 31 cm.
Sisätaskut: Leveys 30 cm, korkeus 24 cm, levikekaitale 3 cm.

Päällikangas: Rosalia, 50% puuvilla, 50% polyesteri.
Vuorikangas: Solid, 100% puuvilla.
Sisätaskujen kangas: Lucido-ulkoilukangas, 60% polyamidi, 40% polyesteri.
Kaikki Eurokankaasta.

Verhot vaihtoon

Viime keväänä kyllästyin verhoihini ja laitoin ne nettimyyntiin, kerralla lähes kaikki. Monet menivätkin kaupaksi ja olin asianlaitaan oikein tyytyväinen, kunnes tyhjät ikkunat alkoivat vähitellen vaatia korjausta asiaan. Makuuhuoneen ja ompeluhuoneen verhoista olen kertonut jo aikaisemmin, nyt on vihdoin olohuoneen vuoro.

Verhojen mallin tuumailin valmiiksi jo aiemmin, viereistä ompeluhuonetta sisustaessani. Päätin tehdä ikkunoiden eteen rullakapat kevyestä kankaasta ja sivuille hyvin laskeutuvat pitkät verhot.

Vaikeinta oli päättää, olisivatko verhot voimakkaan väriset - kuten terra tai poltettu oranssi - vaiko maltillisemmat. Tyttären ohjauksessa päädyin siihen, että vaaleat verhot tasapainottavat ja antavat tilaa huonekalujen väreille. Kankaat ostettiin samalla kertaa, jotta ne varmasti sopivat toisiinsa.

Ensin ompelin pitkät verhot, ne valmistuivat nopeasti. Sivuissa on reilun sentin levyiset kaksinkertaiset käänteet, ylhäällä kolmisen senttiä. Alareunat olivatkin jännittävämmät. Verhot oli kaupassa leikattu reilusti erimittaisiksi, mikä tietysti selvisi vasta toisen verhon kohdalla. Onneksi etenin kerrankin niin, että ripustin kunkin verhon paikalleen ennen alakäänteen ompelua, merkitsin oikean pituuden neuloilla ja vasta sitten käänsin ja ompelin. Samalla huomasin, että sivut vetävät melko reilusti, joten jätin alakäänteen sivuista hieman matalammaksi.

Rullakapat joutuivat jonkin aikaa odottelemaan inspiraatiota sekä sopivien pahvirullien löytämistä. Ensin valmistui suuren ikkunan täysleveä verho. Valmiiksi leveydeksi tuli 202 cm ja korkeudeksi 210 cm. Kevät- ja kesäauringon paistaessa pidän tätä verhoa myös alaslaskettuna. Se tulee kauniisti verholaudan eteen, rullan jäädessä juuri sen alapuolelle.

Toiseen ikkunaan tein kaksi kapeampaa rullakappaa, eri verhokiskoille, jotta tuuletusikkunan käyttö on kätevää. Valmiiksi leveydeksi tuli 96 cm. Kaikkien kappojen sivuissa ja yläreunassa on kaksinkertaiset 3,5 cm levyiset käänteet, ilman siksak-huolittelua. Alareunoihin tuli huolittelu ja noin 11 cm korkuinen kuja pahvirullaa varten - sen verran reilu, että rulla lähtee mukavasti pois, kun on aika pestä verhot.

Eniten kärsivällisyyttäni koetteli solmiamisnauhojen ompelu. Niitä on leveässä verhossa kolme paria ja kapeissa verhoissa kaksi, siis yhteensä 14 nauhaa. Valmis leveys on 3,5 cm ja pituus 220 cm.

Silitin nauhat ensin pituussuunnassa puoliksi ja sitten kummankin laidan vielä puoliksi, kääntäen päät samalla. Kangas on siis nelinkerroin ja ilman huolittelua nämäkin. Sitten neulaus ja kaikkien reunojen ompelu.

Pahvirullat ostin kangaskaupasta, valitsin 5,5 cm paksuiset ja mahdollisimman kevyet. Päällystin rullat verhokankaalla sekä päistään että koko pituudeltaan, jotta ne eivät näkyisi ohuen kankaan läpi, kun verhot ovat alhaalla. Pyöreät päätypalat olisivat hyvin voineet olla kaksinkertaisestakin kankaasta.

Liimaus tuotti kömpelön tuloksen, joten päädyin hattivatti-tekniikkaan. Ompelin rullille yhdet hattivatit pyöreästä päätypalasta ja lähes rullan  pituisesta kaitaleesta, sekä toiset lyhyellä kaitaleella. Saumavarat asettelin neuloilla.

Pujotin rullan pitkään hattivattiin ja kiristin kankaan sopivaksi nastoilla. Lyhyt hattivatti toiseen päähän, kankaiden asettelu kauniisti päällekkäin ja  kiinnitys toisiinsa ompelemalla. Lopuksi nastat ja neulat pois, rullat verhojen alakäänteisiin ja kiinnitys sopivalle korkeudelle.

Melkomoinen työ, mutta kauneimmat verhoni koskaan!

Rullakappa: Ginger-pellava, 50% pellava, 50% polyesteri, Eurokangas
Suorat verhot: Tata, 100% polyesteri, Eurokangas

Raparperirahkaihanuus

Olen harjoitellut rahkan käyttöä piirakoissa, nykyään kun sitäkin saa laktoosittomana. Pulmana on ollut tuo keskikohta, se on aina jäänyt raa'aksi, ja koko leipomisesta on vähän mennyt maku.

Kokeilinpa sitten konstia, josta on usein ollut puhetta: jätetään piirakan keskelle reikä, vaikkapa piparimuotin avulla. Jopas tuli tasaisesti paistunut ja herkullinen piirakka. Suosittelen!

Taikina

2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 rkl roheita mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
125 gr laktoositonta margariinia
1 muna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi margariini joukkoon. Lisää muna ja sekoita puuhaarukalla tasaiseksi. Mantelijauhot voi halutessaan jättää pois, meillä niitä tulee tyttären leipomuksista joten käytetään mihin sopivat.

Täyte

2 dl laktoositonta pehmeää maitorahkaa
1/2 dl laktoositonta vispikermaa
1 muna
1 tl vaniljasokeria
ripaus tavallista sokeria
1/2 l raparperia pilkottuna

Vispaa kerma sokerin kera vaahdoksi. Voit halutessasi vispata koko purkillisen ja ottaa kolme neljäsosaa erilleen, piirakan kanssa syötäväksi. Lisää rahka, muna ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi.

Paisto

Voitele vuoka sekä keskelle tuleva piparimuotti. Sopiva vuoka on läpimitaltaan noin 27 cm. Painele taikina tasaisesti pohjalle sekä reunoille. Kaada rahkatäyte taikinan päälle. Lisää raparperit. Paista 200 asteessa 35 (-40) minuuttia. Nautiskele sekä lämpimänä että kylmänä.

Äidille

Kiitos rakas <3.

Unikukkia

Kangas oli niin kaunis ja pehmeä, että sitä ei kerta kaikkiaan voinut jättää ostamatta. - Sopiikohan tää sitten kuitenkaan mun väreihin? - No melko varmasti kyllä, mutta jos lopulta kävisikin niin ettei, mulle kyllä sopii. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi.

Puuvillasatiininen unikkoviljelmä sai uuden elämän pussilakanana. Pesun jälkeen kangas jäi sen verran naftiksi, etä tavoistani poiketen jätin käänteet yksinkertaisiksi ja saumavarat niin kapeiksi, että kankaan reunamerkinnät jäivät päällipuolelle näkyviin. Mielelläni olisin lisännyt sekä leveyteen että pituuteen kymmenisen senttiä - nyt täkki menee sisälle juuri ja juuri ilman muhkuroita.

Ystäväni Ihaa ilahtui kovasti päästessään unikukkalakanalle telmimään. Erityisesti värivalinta on hänen mielestään hyvin onnistunut. Kunhan ilmat hieman vielä lämpenevät, pääsen itsekin  parvekkeelle Ihaan kainaloon nukkumaan.

Mitat: Leveys 140 cm, pituus 195 cm.

Ompelu: Sivujen yläkulmissa 20 cm aukot, alareunassa keskellä 100 cm aukko.

Kangas: "Poppies", Arthur Sanderson & Sons, 2011. Eurokangas.