Sushikurssilla

Sisko sai syntymäpäivälahjaksi lahjakortin työväenopiston sushikurssille. Muutaman kuukauden odottelun se vaati, mutta vihdoin marraskuisena sunnuntaiaamuna oltiin matkalla Kanneltaloon. Sisko oli päässyt kokeilemaan sushien rullausta jo aiemmin, minulle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Vaan eihän se niin vaikeaa ollutkaan! Ja lopputuloskin näyttää aika hyvältä, eikö?

Fetaa ja oman maan pinaattia

Fetaa, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, sipulia sekä oman puutarhan pinaattia. Mikäs sen herkullisempaa! Pohja on helppo ja nopea tehdä, täytettä voi muunnella makunsa mukaan.

Pohja:
100 gr margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kylmää vettä
0,5 tl suolaa

Täyte 1:
150 gr fetajuustoa kuutioina
150 gr pinaattia suikaleina
1 makea sipuli pilkottuna
aurinkokuivattuja tomaatteja suikaleina
oliiveja
3 kananmunaa
2 dl kolmen sipulin ruokakermaa
mustapippuria

Tai täyte 2:
200 gr fetajuustoa kuutioina
200 gr tuoretta pinaattia suikaleina
2 makeaa sipulia pilkottuna
2 kananmunaa
2 dl kermaviiliä
mustapippuria
koristeluun pinaatinlehtiä ja halkaistuja kirsikkatomaatteja

Sekoita pohjan ainekset käsin, nopeasti sekaisin. Älä vaivaa. Painele vuokaan leivinpaperin päälle (halkaisija 27 cm). Laita vuoka jääkaappiin puoleksi tunniksi ja lämmitä uuni. Esipaista suoraan kylmästä, 200 C, 10 min.

Täyte 1: Lisää vuokaan feta, pinaatti, tomaatti, sipuli ja oliivit. Sekoita keskenään munat, kerma ja pippuri. Kaada täytteiden päälle.

Tai täyte 2: Sekoita täytteen aineet keskenään. Kaada vuokaan. Koristele vasta jäähtyneenä.

Paista 200 C, 45-55 minuuttia. Mielestäni parasta kunnolla jäähtyneenä, tai seuraavana päivänä.

Alkuperäinen ohje: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/92306/Feta-pinaattipiiras/

Intianpeiton viistokulmat

Puutarhamökin iloinen intianpeitto sai vihdoin reunukset, ja oikein kaksinkertaiset viistokulmaiset sellaiset. Olin pitkään halunnut oppia, miten ne tehdään. Nyt vihdoin rohkaistuin, kun peitto tarvitsi reunukset ja sopivaa kangasta oli (olevinaan) reilusti.

Sain peiton kaupantekijäisinä puutarhapalstaa ostaessani. Se on tuotu Intiasta ja sopii täydellisesti mökin sisustukseen. Käsityönä tehty peitto on muutoin puuvillaa, mutta päällisessä on paikalliseen tapaan kaikenlaisia kankaita ja muita koristeita. Kauniin peiton reunat olivat huolittelemattomat ja halusin niistä siistit, eikä pieni lisäys mittoihinkaan ollut pahitteeksi.

Olin aikaisemmin ostanut turkoosia pellavakangasta, joka sopi mainiosti tähän tarkoitukseen. Leikkasin sen pituussuunnassa viiteen osaan ja sain yhteensä kymmenen metriä 30 cm levyistä kaitaletta. Koska peiton reunat olivat kaikki vähän eri mittaisia ja kulmien tekniikka vielä hämärän peitossa, en yrittänyt leikata kaitaleita oikean mittaisiksi. Päätin ommella reunuksen kerrallaan ja leikata sitten poikki, kun tarve vaatii.

Huolittelin reunat, käänsin kaitaleet pitkittäin puoliksi ja silitin keskitaitteen. Lisäksi silitin toiseen reunaan 1,5 cm käänteen. Se tulisi peiton oikealle puolelle ja ommeltaisiin viimeiseksi kiinni.

Aloin rakentamaan ensimmäistä kulmaa. Olin lukenut ohjeen ja katsonut kuvat kirjasta varmaankin kymmeniä kertoja, jo parvekkeen päiväpeittoa suunnitellessani, enkä vieläkään sitä ymmärtänyt. Ei auttanut muu kuin kokeilla rohkeasti.

Ensimmäinen leikkaus meni pieleen, mutta toinen näytti jo lupaavalta. Huolittelin ja ompelin kolmion mallisiksi leikatut kaitaleiden päät yhteen, leikkasin kärjen poikki, sommittelin reunuksen neuloilla peittoon kiinni, käänsin sen oikein päin ja - voilá! Kulmasta tuli ihan oikean näköinen, ja tosi hieno.

Sitten vain jatkamaan. Ompelin reunuksen 1,5 cm saumavaroilla kiinni peiton nurjalle puolelle, kulman kohdalta tarkasti ohjeen mukaan. Jatkoin ompelua kumpaankin suuntaan niin pitkälle kuin kaitaletta riitti. Jatkoksi ompelin seuraavan kaitaleen ja pian olinkin uusien kulmien kohdalla.

Katsoen mallia ensimmäisestä kulmasta leikkasin, huolittelin ja ompelin. Kaitaleiden jatkokohtiin tein koristetikkaukset, reilun sentin päähän saumasta.

Työ eteni iltaisin vähän kerrallaan, välillä leikaten ja neulaten, toisena iltana huolitellen ja saumaten. Viimeisellä suoralla sitten ilmeni, ettei kangasta suinkaan ollut ylimääräistä. Askartelin 40 cm matkan tilkuista ja olin tyytyväinen, ettei leikkausvirheitä tullut tuota yhtä enempää.

Kun reunus oli kiinnitetty, silitin kulmien saumavarat auki, käänsin reunuksen ja neulasin sen kiinni peiton oikeaan puoleen. Jätin edellisen tikin hieman piiloon käänteen alle ja sitten tikkasin reunuksen kiinni, läheltä käänteen reunaa.

Sen jälkeen silitin koko reunuksen huolellisesti nurjalta puolelta, vahvistaen keskitaitteet ja tarkistaen, että kulmien saumavarat menevät kauniisti. Ompelin vielä koristetikkaukset reunuksen ulkolaitaan sekä kulmiin samalla tavalla kuin kaitaleiden jatkokohtiinkin, ja kaunis reunus oli valmis.

Kesäksi peitto pääsee jälleen puutarhalle.


Jälkikirjoitus: Syksyllä peitto muutti kotiin talvisäilöön. Pesussa reunukset ottivat väriä pohjakankaasta ja ovat nyt todella kauniin siniset. Eikä mistään enää huomaa, että ne on lisätty jälkikäteen.

Kangas: Juliana. 100% pellava. Eurokangas.

Ohje: Sisusta koti kankailla. Chris Jefferys, suomennos Mirkka Santala. 2005.

Kevättä keittiöön

Taas kävi vanhanaikaisesti. Kiertelin aikani katselemassa kivoja keittiöpyyhkeitä ja patalappuja, enkä onnistunut. Niinpä löysin itseni lopulta kangaskaupan palalaatikolta. Mukaan tarttui yllättäen kukkakuosia, vaikka olin kyllä ajatellut sellaista perinteistä ruutua tai raitaa. Olisiko se kevään kaipuuta.

Keittiöpyyhkeiden ompelu sujui nopsasti. Reunoihin sentin levyiset, kaksinkertaiset päärmeet ja yläreunaan ripustuslenkki, lenkin päät päärmeen sisään ommeltuna. Pyyhkeistä tuli suurinpiirtein 50 x 65 cm kokoisia ja kangasta riitti viiteen pyyhkeeseen.

Patalappuja oli ennestään kolmea eri kokoa, kaksi kutakin väriä. Päätin päällystää ne kaikki uudella kankaalla - yhteensopiviksi ja tyylikkäiksi.

Leikkasin kangaspalat joka reunaltaan noin 2 cm patalappua suuremmiksi, jotta sain ommella reilusti. Yhtään ei ollut liikaa, vielä voisi lisätä puoli senttiä.

Ripustuslenkki unohtuu helposti. Laitoin sen aina kulmaan. Sitten ompelin kappaleet pussiksi, jättäen yhdelle sivulle noin 5 cm levyisen aukon.

Kahteen patalappuun ompelin lisäksi taskutkin. Ajattelin josko lappu ei sitten niin luistaisi kädessä. Niillä sain myös kankaan värivirheet sopivasti piilotettua. Taskut kiinnitetään tuolla samalla ompeleella.

Käänsin pussin, sujautin patalapun sisään ja ompelin aukon kiinni. Tikkasin lapun ympäriinsä, noin sentin päästä reunasta. Varaa oli juuri ja juuri riittävästi, että sain ommeltua sisällä olevan patalapun vierestä, eikä tarvinnut taiteilla sen päällä.

Viimeiseksi tikkasin vielä keskelle patalappua reilun rastin, jotta sisus pysyy tukevasti paikallaan.

Patakintaita en alkanut päällystämään, niistä olisi varmaan tullut tönköt, eikä kangastakaan ollut enää paljoa. Niinpä ostin kaupasta sävyyn sopivat patakintaat ja ompelin niiden yläosaan koristukseksi pienet "essut".

Ylimmässä kuvassa näkyy kaksi hienoa puutyötä. Vasemmalla on tyttären tekemä pannunalusten sarja, seinätelineessään. Kouluaikojen saavutuksia, edelleen hyvin hellyttävä. Hauskan lusikkanaulakon taas olen ostanut joitakin vuosia sitten Design-tapahtumasta.

Kangas: Laura Ashley MM!!, Eurokangas.