Kuppi vielä

Nämä on niin kivoja, että täytyy vielä laittaa pari kuvaa. Aika vaikea on kyllä valaa kauniisti palavia kynttilöitä. Minkä verran steariinia ja parafiinia pitäisi laittaa, entä yksin- vai kaksinkertainen sydän?

Lapsille tongintaa

Puutarhan juhlissa on usein järjestetty lapsille ongintaa. Tänä kesänä naapurinrouva ehdotti sen tilalle tongintaa - lapsille vaihtelua ja aikuisille helpompi järjestää. Juhlien lisäksi se voisi toimia mukavasti myös markkinoilla. Lupasin rakennella tongintalaatikon, jonka sisälle lelut laitetaan. Pientä maksua vastaan sieltä saa sitten penkoa mieleisensä pussin, tunnustellen, mutta ei katsellen.

Pohdin kovasti, millainen laatikon pitäisi olla. Riittävän suuri, jotta sinne mahtuu reilusti lelupussukoita - markkinoilla kun voi olla paljonkin iloisia tonkijoita. Toisaalta sen kokoinen, että sitä on mahdollista varastoida. Vaikka talvenkin yli, jos siitä tulee kiva. Banaanilaatikko tuntui mukiinmenevältä vaihtoehdolta, mutta vähän kolholta.

Suunnittelin mielessäni päällikangasta ja sisustusta. Luontoa, kukkia, hämähäkkejä, jotain suloista, jotain ällöä. Löysin niittykuvioisen pöytäliinakankaan, siihen voisi kiinnitellä ötököitä tarranauhalla. Pihahommia tehdessäni hoksasin sitten kätevän "laatikonkin". PopUp puutarhasäkki. Kevyt, kestävä ja kokoonmenevä.

Ompelin ympäryksen ja pohjan kiinni toisiinsa. Kannen kiinnitin tarranauhalla, jotta lelut on helpompi laittaa sisälle. Tein kannen keskelle hihallisen reiän, josta leluja pääsee kopeloimaan.

Eteen tuli  kyltti, johon taiteilin verhosomisteista kirjaimet. Sitten vielä koristeet - naapureilta hämähäkkejä ja perhosia, omista varastoista pikkuhämiksiä ja lieroja.

Mainoskylttikin tietysti tarvittiin. Sellainen, jonka voi kiinnittää vaikka tuolin tai pöydän jalkaan, mitä nyt lähellä sattuu olemaan. Rikkinäisen kellon taulu oli sopivan kokoinen, ja sen sai kivasti ripustettua rimaan koukulla.

Hauska tehdä ja hyvin onnistui. Lapsille mieleinen ja aikuisille vaivaton. Sopii monenlaiseen paikkaan, kahdelle tuolille tai pöytätasolle. Kaikki osat voi irroitella toisistaan ja pakata talveksi kassiin, seuraavaa kesää odottamaan.

Kynttilät kupeissa

Pitkästä aikaa keittelin taas kynttilöitä.

Kahvikuppeihin ja tuikkukippoihin, kokeillen erilaisia yhdistelmiä. Ostin kaupasta purkilliset steariinia ja parafiinia, joista molemmista saa kirkasta sulaa. Jäähtyessään se muuttuu maitolasin oloiseksi. Värilliset steariinipalat näkyvät hiukan sen läpi, ja tulevat kynttilää polttaessa kauniisti esille. Parafiinia voi käyttää tällaisissa kuppikynttilöissä, mutta ilman muottia poltettavissa steariini on parempaa.

Neulatyyny

Jotkut esineet kulkevat mukanasi vuodesta toiseen. Ovat siinä kun tarvitset - ajan mittaan jo nuhjautuneina, omina itsenään. Yksi tällainen uskollinen ystäväni on neulatyyny.

Olen ommellut sen koulussa. Lappeenrannassa, joten luokan täytyi olla seitsemäs. Iloinen kelta-valkoinen sopii mukavasti yhteen värikkäiden nuppineulojen kanssa. Sivupalat on kiinnitetty pienillä pistoilla käsin, se on aina ollut minulle vaikeaa. Koko on aika reilu - suurpiirteisyys näkyi jo silloin. Tai sitten vaan ajattelin, että ainakin mahtuu riittävästi neuloja.

Muistan, kuinka opettaja ihmetteli sukkanauhaa, jonka valitsin kiinnikkeeksi. Tarkoitus oli varmaan laittaa tavallista leveää kuminauhaa, niin että neulatyynyn saa kiinnitettyä käteen. Itse tykkäsin, että sukkanauha on kätevä. Siinä on kiva solki, jolla nauhan pituutta voi säätää, käsivarren mukaan.

Luulin pitkään, että tyyny on täytetty hiuksilla. Mutta kuluneista kohdista pursuu kyllä vanua, joten hiusten täytyy olla jossain toisessa neulatyynyssä. Mieleen on jäänyt, kuinka jännittävää oli mennä kysymään niitä kampaajalta.

Sellainen hämähäkinseittimäinen pitsipaita

Muutama vuosi sitten joulunaikaan esitettiin kummitädille toive:
Josko sitä voisi saada pitsipaidan, sellaisen ihonmyötäisen ja hämähäkinseittimäisen?

Eihän siinä auttanut kuin lähteä etsimään ohjetta ja kaunista lankaa. Ohje pitsipaitaan löytyi lopulta Novitan kevään 2013 lehdestä, ja vaikka se olikin tehty naisten mitoitukselle, sopi XS koko oikein loistavasti myös meidän pitkänhuiskealle kahdeksanvuotiaalle. 3/4-hihojen ansiosta ei hihanpituudestakaan tarvinnut sen enempää huolehtia.

Novitan Säde-langan paljetit toivat ihanaa prinsessamaista kimmellystä paitaan, ja vaaleanpunainen oli lähes itsestäänselvä värivalinta. Paita tuntuikin olevan kovasti lahjansaajan mieleen, vaikkei tuota pitsikuviota nyt ihan hämähäkinseitiksi ehkä voikaan kutsua.

Kummitätikin oli lopputulokseen oikein tyytyväinen. Ensi kerralla tosin pitsikuviota voisi jatkaa ihan koko hihan mitalta ja jättää tuon yläosan joustinneuleen kokonaan pois.

Talviset siemenhelmi-lumihiutaleet

Joulun alla täytyi väliaikaiseen asuntoonkin saada vähän jotain kaunista. 

Siemenhelmiä ja ohutta rautalankaa löytyi omasta takaa, kuin myös erilaisten helmitähtien ohjeita. Tällä kertaa teki kuitenkin mieli kokeilla jotain vähän erilaista, ja pienen etsinnän jälkeen löytyi VilliHelmen yksityiskohtainen lumihiutale-ohje. 

Alunperin korvakoruiksi tarkoitetut lumihiutaleet muuntuivat loistavasti ikkunakoristeiksi ja kimmelsivät kauniisti tuikkulyhdyn valossa. Kiinnittämällä kaksi tai kolme hiutaletta rihmaan sopivin välein syntyi kauniita, vaihtelevanpituisia koristenauhoja. 

Tänä talvena on siis saatu lumisadetta koko ikkunan leveydeltä!

Lohikukkoset

Ruisjauhopaketti oli jo tovin odotellut kaapissa, että siitä tehtäisiin herkkuja. Pidän kovasti rukiin ja lohen yhdistelmästä, joten kokeilin tällaista nopeatekoista suolapalaa.

Siitä tuli maukas ja tuhti pikkupala teen kera. Kalassa on suolaa sen verran, että taikinasta sen voisi periaatteeessa jättää pois.

Lisämakua voisi hakea maustetuista tuorejuustoista: vaikkapa kanttarellia tai ruohosipulia. Kuori on tosi kiva, toimisi varmasti hyvin myös muilla täytteillä: feta-pinaatti-munamaito, kana tai herkkusieni -pekoni-tuorejuusto, juuresrouhe-yrttituorejuusto... ja miksei mustikkarättänän tapaisenakin.

12 annosta

Ruiskuori
1 dl vettä
0,2 tl  suolaa
1 dl ruisjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

Täyte
100 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g kylmäsavulohta

Sekoita kylmään veteen jauhot, öljy ja suola. Sekoita kiinteäksi taikinaksi.

Voitele muffinipellin kupit margariinilla. Muotoile taikinasta 12 palloa, painele muffinimuoteissa kupeiksi. Nostele lusikalla tuorejuustoa kukkosen pohjalle ja päälle viipaloitua kylmäsavulohta.

Paista 250 asteessa n. 10-12 minuuttia. Jos et pidä rapeista reunoista, voitele kypsät kuorenreunat kevyesti sulatetulla margariinilla.

Alkuperäinen resepti Yhteishyvässä: https://www.yhteishyva.fi/reseptit/lohikukkoset/042623

Suloiset Anelmaiset

Jopas olikin mukava tämä neuleohje: työtä ei meinannut malttaa laskea käsistään kun sen kerran oli aloittanut. Tytär sitä ensin ehti kokeilla, keltaisin sävyin ja ohjetta soveltaen. Ajattelin, että kyllä minäkin varmasti osaan, ja utelin joululahjan väritoiveen kummitytöltä.

Aloitin 60 silmukalla ja neuloin aika lailla ohjeen mukaan, jonkin verran muuttelin värejä tarvittaessa. Työ eteni joutuisasti ja sitä oli kiva tehdä. Nilkan lähestyessä tein ylimääräisiä kavennuksia niin, että puikoille jäi 46 silmukkaa. Pari vähemmän tai enemmän olisi ollut parempi, koska kuvioiden mallineuleet ovat neljällä jaollisia, mutta sitä en tohkeissani huomannut.

Kantalapun tein ohjeen mukaan vahvennettuna neuleena. Lopussa ennen kärkikavennuksia neuloin jonkin matkaa pelkällä raitalangalla, joten siitä kohden sukat ovat vähän  erinäköiset.

Muutoin pyrin kyllä siihen, että ne olisivat mahdollisimman samanlaiset, neulomalla sukkia rintarinnan. Teen niin useinkin, koska käsialani vaihtelee aika paljon, ja ohjeen tulkinnat on näin helpompi muistaa.

Sukista tuli mielestäni hyvin kauniit. Myöhemmin kuulin, että ne ovat päässeet yösukiksi, kun sopivat niin hyvin yhteen joulupukin tuoman pyjaman kanssa.

Pian olivat edessä syntymäpäivät, ja ajattelin kokeilla, miten malli soveltuisi lapasiin. En ole tainnut neuloa kuvioneuleita moniin vuosiin, mutta sukat saivat minut oikein innostumaan. Väritkin sopivat hyvin yhteen, harmaa korostaa mukavasti vaaleanpunaista ja valkoinen raikastaa kokonaisuutta.

Arvelin, että 150 cm olisi sopiva koko, siihen tulee 38 silmukkaa. Pari enemmän olisi ollut taas kuvioiden kannalta hyvä, nyt ne menivät hiukan rikki aina kerroksen vaihtuessa.

Neuloin varsista vähän tavallista pidemmät, sukkien tyyliin. Niitä voi sitten kääntää sen verran kuin haluaa. Työ on käännetty kukkakuvion jälkeen nurin ja lähdetty neulomaan toiseen suuntaan. Näin varren päälle kääntyvä osa on oikeaa neuletta samoin kuin sen alla olevakin. Työn edetessä vaihtelin kuvioita ja värejä sen mukaan, mikä näytti kivalta. Aika hauskat niistäkin tuli.

 
Novita: Anelmaiset

Langat: Novita 7 Veljestä sekä 7 Veljestä Raita
Puikot: Numero 4

Luottosämpylät

Helppo, rapea ja maukas. Onnistuu aina. Paitsi jos unohtaa hiivan: ne jouduin leikkaamaan viipaleiksi ja kuivattamaan uunissa (30 astetta, luukku raollaan, yön yli). Ihania keiton kanssa!

16 kpl

5 dl vettä
1 dl maitoa
25 g hiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
6½ dl hurjan viljaista sämpyläjauhoa
jauhoja leipomiseen

Mittaa vesi ja maito. Lämmitä kädenlämpöiseksi, jos käytät tavallista hiivaa, tai 42-asteiseksi, jos käytät kuivahiivaa. Murenna hiiva kulhon pohjalle, lisää joukkoon sokeri ja tilkka nestettä. Sekoita tasaiseksi ja lisää loput nesteestä sekä suola. Lisää vehnäjauhot ja alusta taikinaa puuhaarukalla muutama minuutti. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia, se saa jäädä löysäksi. Ripottele pinnalle vehnäjauhoja, peitä kulho leivinliinalla ja anna nousta lämpimässä vedottomassa paikassa 1-1½ tuntia.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi. Ripottele pöydälle jauhoja ja kumoa taikina varovasti niiden päälle. Älä vaivaa, etteivät kuplat häviä taikinasta. Ripottele jauhoja taikinan päälle ja taputtele hellästi. Jaa taikina lastalla kahteen osaan ja kumpikin vielä kahdeksaan osaan. Nostele taikinanpalat pellille. Ei haittaa, vaikka ne ovat eri muotoisia, kunhan ovat suunnilleen samankokoisia.

Paista ensimmäinen pellillinen nostattamatta 15-20 minuuttia. Toinen kypsyy hieman nopeammin.

Alkuperäinen resepti: ET-lehti

Mekkoja henkareille

Heh, tulipas somia. Metallihenkarit kun itsessään eivät ole kovin kauniita, niin tekaisin niille mekkoja. Puutarhakeittiön vanhoista verhoista - samaa kangasta kuin farkkumuistiossakin. Ja laatikosta löytyneistä pitseistä. Kaksi niistä oli selvästi vanhoja ja irrotettu tyynyliinoista, veikkaanpa saaneeni ne äidiltä. Muut ovat uudempia hankintoja.

Näitä on helppo ja hauska tehdä. Olen piirtänyt sanomalehdestä kaavan, joka sisältää saumavaratkin. Korkeutta voi vaihdella tarpeen mukaan. Ommellessa pitää muistaa jättää ylös keskelle 2-3 cm levyinen aukko, henkarin koukkua varten.  

Omenasuklaat

Nyt ne sitten loppui, joulusuklaat. Aika herkkuja, ja mukava niitä oli tehdä.

Joka vuosi on tullut vähän erilaisia. Tänä vuonna käytin konvehteihin neljänlaista suklaata sekä oman puutarhan omenarenkaita, rusinoita ja nonparelleja.



Samalla suklaakoristelin piparit sekä kuivatut granaattiomenaviipaleet, jotka ostin eräältä opiskelijanuorukaiselta Hakaniemen torilla. Maukkaat omenat olivat mainio yhdistelmä suklaan kanssa. 

Työ sujui joutuisasti, kun vuokat oli levitelty isoille lautasille ja leivinpapereille. Sydänvuokiin leikkasin omenanpaloja, vaaleanpunaisiin paperivuokiin tuli rusinoita. Päälle yhtä, kahta tai kolmeakin eri suklaata, jotka sulattelin metallisessa teepannussa, vesihauteessa. Siitä oli mukava kaadella pieniinkin vuokiin.



Kun suklaalaji vaihtui, ne aina vähän sekoittuivat toisiinsa ja tuli mukavia raitoja. Viimeiseksi sulatin tummaa suklaata, jota voin itsekin syödä. Lopuksi sain herkullisen suklaajuoman, kun huuhtelin pannun kuumalla maidolla.



Seuraavana päivänä laittelin pipareita ja omenaviipaleita pieniin sellofaanipusseihin. Vuorotellen, ja kaksi kerrosta, pussin suulle jouluinen naru. Niisä tuli kauniit lahjat. Loput asettelin joulukahvipöytää odottamaan. Kerroslautanen syntyi asettamalla päällimmäinen lautanen kolmen pienen juomalasin päälle.



Käsin valikoidut konvehdit pääsivät kauniisiin lahjarasioihin. Alle kakkupaperi ja kerrosten väliin  samanlainen pehmuste kuin oikeissakin suklaarasioissa, olin onneksi ottanut niitä talteen.

Pyykkikassi

Puutarhan verannalla on oivallinen pyykkikassin paikka. Vain kiva kassi on puuttunut. Rento ja reilun kokoinen, hyvä kuljettaa pyörällä - eikä haittaa, jos siinä on sinistä.

Otin mitat hyvänkokoisesta kassista ja ryhdyin etsiskelemään sopivia kankaita - tukevaa, konstailematonta puuvillaa. Ompelupöydältä rikkinäiset farkut, kangaskorista mummokärryn ruutufarkkua, erään sohvan luonnonvaaleaa verhoilukangasta, veljenvaimon verhotilkkuja sekä isoäidin senkin laatikoihin ostettua vaaleaa paksua puuvillaa. Kantohihnaksi löytyi laatikosta valmista leveää puuvillanauhaa.

Vuorikankaaksi löysin juuri riittävästi vaaleaa ulkoilukangasta, olisikohan samaa kuin ruusulaukun sisätaskuissa. Vetoketjurasiasta löytyi sopivan mittainen piiloketju, vaaleansininen. Halusin kassiin nimittäin ison sisätaskun, pikkupyykeille, jotka ei ole niin likaisia.

Hirsimökkitekniikka oli luonteva valinta tähänkin. Se on helppo tehdä ja minusta kivan näköinen. Leikkasin ja ompelin melko suurpiirteisesti, että työ joutuisi. Tilkut olivat kymmenen sentin levyisiä. Kappaleista tein niin suuret,  että ne riittivät myös sivuiksi ja pohjaksi. Pohjaan tuleviin tilkkuihin silitin ensin tukikangasta ja kiinnitin sen myös ompeleella.

Kun kappaleet olivat valmiit, leikkasin ne samankokoisiksi neliöiksi ja yhdistin toisiinsa. Ompelin reunoja edeltäviin saumoihin reilut kanttaukset, jotka tekivät kassista ryhdikkään. Reunimmaiset tilkut toimivat näin sivuina ja pohjana. Kantohihnan päät ompelin paikalleen kassin yläkäänteeseen, tällä kertaa kassin sisäpuolelle.

Ompelin vuorikankaasta sopivankokoisen pussin. Toiselle sivulle tuli täysleveä tasku, joka suljetaan vetoketjulla. Alakulmiin tein ompeleet niin, että vuoriinkin tuli 15 cm levyinen pohja. Sitten kiinnitin vuorin päällikankaaseen, kantohihnan päät jäivät samalla kivasti piiloon. Käänsin ylävaran ja tikkasin yläreunan. 

Tilkuista tehdyt kappaleet: leveys ja korkeus noin 58 cm.

Valmis kassi: leveys ja korkeus noin 40 cm, sivun ja pohjan leveys 15 cm, kantohihnan leveys 5,5 cm ja pituus 40 cm.


Siinä se nyt odottaa, kesää ja puutarhalle pääsyä. Niinkuin minäkin.

Farkkumuistio

Olen tähän asti kiinnitellyt muistilappuja neuloilla suoraan seiniin, kun parempaakaan menetelmää ole ehtinyt miettiä, puutarhan arjessa. Ideanpoikanen on kuitenkin ollut mielessä - ja siihen on liittynyt pyykkipoika, joko sellainen iso, tai sitten useampi.

Työpaikalla raivattiin hiljattain kaappeja ja tuloksena oli kaikenlaista "saa ottaa" -pikkutavaraa. Pyykkipoikia ei sentään kasoissa ollut, mutta kaunis puinen kansio löytyi. Olisiko siinä ollut ravintolan viini- tai ruokalista. - Tuostapa teen puutarhalle sen muistilappuasian, ajattelin, ja toin kansion kotiin.

Siitä tulikin sopiva sunnuntai-illan askare. Ompelupöydältä löytyi farkkujen takamus taskuineen, muut osat oli jo leikelty olkalaukkuun ja pyykkikassiin. Hyvä päällikansi!

Toiseksi kankaaksi valitsin puutarhakeittiön vanhat verhot, hauskat sinivalkoruudulliset. Olin säästellyt niitä ajatellen, että kun teen niistä jotain kivaa puutarhalle, ripaus vanhaa säilyy muistona.

Verhoissa oli hauska pitsintapainen kuja, josta ne oli pujotettu kapeaan verhotankoon. Reiät sattuivat juuri parahiksi kansion renkaisiin. Kun tämä oli ratkaistu, loppu olikin helppoa.

Ompelin kaksi taskua, kansion kummallekin kannelle, pujotin paikalleen ja kiinnitin toisiinsa käsin ompelemalla. Sitten pujotin pyykkipoikiin pitsinauhat, ompelin ne renkaiksi ja napsautin kiinni kansioon. 

 Muistilaput ovat näin kivasti kansion sisällä, ja näkyvissä on aina siisti kansi. Taskussa voi säilyttää kynää ja muistilehtiötä.

Laatikosta löysin valkoista puuvillanauhaa. Se käy mukavasti ripustuslenkiksi. Taidan laittaa tämän ihan ovenpieleen, hyvälle hollille.