Joulun Henki

Työkaverit heittivät Suuren Jouluhaasteen: Somista työhuoneesi jouluiseksi, oman tyylisi mukaan. Voittaja äänestetään sovittuna päivänä ja palkitaan tietenkin suureellisesti.
- No eihän siinä auttanut kuin ruveta miettimään, miten tämän joulunaluskiireissä ratkaisisi. Työkaveri naurahti tuumailulleni - Tee vaikka tuolle tonttulakki!

"Tuo" oli pieni Buddhani, joka matkusti aikanaan pitkän matkan Thaimaasta työpöydälleni. Muistuttamaan levollisella olemuksellaan hengittämisestä ja muista elämän nautinnoista, sekä erityiseti pysähtymisestä niiden äärelle silloin tällöin. Hyvin on Buddha hommansa hoitanut, ja nyt saisi hetkensä parrasvaloissa.

Niinpä vein Buddhan käymään kotona ja virkkasin sille tonttulakin. En löytänyt pientä kulkusta, joten ompelin valkoisen helmen, tupsun virkaa tekemään. Buddha vaikutti varsin tyytyväiseltä sinitarralla kiinnitettyyn lakkiinsa - ehkä se vähän lämmittikin.

Eräänä aamuna Jouluradion rouva jakoi juna-asemalla pipareita kauniissa pusseissa, hyvän joulun toivotukseksi. Tuskin arvasi, että lahja päätyisi osaksi Suurta Jouluhaastetta. Pikkuruinen rusinarasia täydensi asetelman. Ovelle vielä enkeli, lahjapaketti kainalossaan. Somistukseni sai kolme ääntä ja ilahduin niistä suuresti.

Sinne jäi Buddha vapaita viettämään, Joulun Hengeksi naamioituneena.

Huurteinen villahuivi

Kummitytön villamekossa käytetty kuvio oli kovasti mieleeni ja ison villahuivin neulominen talveksi oli ollut mielessä jo jonkin aikaa. Värin päättäminen tuntui vain olevan kovin vaikeaa.. Jotain neutraalia, muttei kuitenkaan kokonaan mustaa tai ruskeaa. Sitten silmiin osuivat Novitan Huurre -langat kauniine liukuvärjäyksineen. Liukuväriä tasapainottamaan ja Huurteen pariksi lämpöä tuomaan valikoitui tuttu Pikkusisko -lanka yksivärisenä mustana.

Numeron 6 pyöröpuikot tuntuivat käteen sopivilta ja mekko-ohjetta hiukan muokkaamalla syntyivät huiviin sopivat kuviot. Kuviointi on tehty samalla mallilla kuin tupsukaulahuivissa, mutta leveyttä on lisätty muutamilla silmukoilla. Kuvion mallikerta on neulottu neljä kertaa, ja sitä ennen ja sen jälkeen noin 10 silmukkaa sileää neuletta, joka kiertyy kauniisti rullalle tehden huivin reunoista paksumman näköiset.


Lempikaulahuivihan siitä tuli, vilukissan paras ystävä jo kolmatta talvea.

Laskoskynttilöitä

Steariineja oli taas kertynyt sydänrasiaan sen verran, että päätin tehdä muutamia kynttilöitä, siinä kun muitakin jouluaskareita. Samalla meiningillä kuin aiemminkin: sulattelin steariinit tätä varten hankitussa pienessä teepannussa, ja valoin kynttilät leivinpaperilla vuorattuihin juomalaseihin. Helppoa ja nopeaa.



Sydänten asetteluun keksin uuden keinon: naru kuten lahjapaketissa, ja sydämen pää solmun keskelle. Siinä sitä on helppo nostella ja siirrellä, niin että olisi mahdollisimman suorassa ja keskellä.

Leivinpaperi sopii suurpiirteiselle hyvin lasien vuoraukseen. Se irtoaa helposti ja lopputuloksena on kauniita laskoksia.

Ensimmäiset Anelmaiset

Kaikkihan niistä puhuvat, Anelmaisista... Ei siinä auttanut kuin kaivaa puikot ja muutama yhteensopiva lankakerä esiin ja kokeilla itsekin.

Novitan sukkalehden Anelmaiset esikuvana tuumasta toimeen. Hiukan pienemmällä värivalikoimalla ja 7 veljeksen sijaan Nalle-langalla sukista tuli melko erilaiset kuin esikuvistaan. Mutta se taitaa Anelmaisten idea ollakin, persoonallisuus nimittäin. 

Anelmaisten neulomisessa erityisen hauskaa oli työn vaihtelevuus. Perinteisiä yhden langan sukkia neuloessa nimittäin iskee joskus ikävystyminen kantapään ja kärkikavennusten välillä. Ja näiden Anelmaisten lopputulos on ainakin neulojan mieleen, toivottavasti myös joulupaketin saajan.

Simpukkareunusta ja kuviovartta

Tänä syksynä oli vihdoin aika tehdä jotain ihan vain itselle. Novitan sukkalehti (2015) toimi inspiraationa ja vuosi sitten valitut langat materiaalina. Apua katsoin muun muassa Hallayö-sukkien ohjeesta. Siitä löytyi malli kauniisiin kaksivärisiin kuvioihin. Sukkalehdestä osui silmiini myös ihana Simpukkareunus. Sitten tarvittiinkin vain vähän aikaa ja muutama ilta elokuvia katsellen...

Hanna-tädin tossuja

Arkistojen aarteista, ideakorttien joukosta, löytyi joskus Hanna-tädin tossu-ohje. Kokeillahan sitä piti. Nyt useita vuosia sitten lahjaksi neulotut tossut alkavat jo näyttää sen verran käytetyiltä, että on uusien aika. Ja siinä samalla niitä tuli useammatkin, vähän eri väreillä leikitellen.

Tossujen perusidea on hyvin yksinkertainen. Palat neulotaan ensin pötköksi, jossa on yksi ulkoneva pala kummallakin puolella kuten kuvassa. Samannumeroiset palat neulotaan ohjeen mukaan samalla värillä, mutta soveltaakin toki voi, sinisävyisissä tossuissa on sekoiteltu palojen paikkoja ja käytetty useampaa kuin neljää väriä.

Neulottavien palojen koko vaihtelee luonnollisesti sen mukaan kenelle tossua tehdään, mutta tässä suuntaa antavia mittoja. Kokemukseni mukaan palat voivat olla hiukan reilumpiakin.

Vauvalle 4 x 4 cm

Lapselle 6 x 6 cm

Naiselle 8 x 8 cm

Miehelle 10 x 10 cm

Lopuksi palat ommellaan reunoistaan yhteen, samalla kirjaimella merkityt sivut kohdakkain. Ompelua aloittaessa tossun mallia on hiukan hankala hahmottaa ja kohdakkain tulevat sivut tuntuvat epäloogisilta. Mutta niin vain niistä tossut syntyvät. Joka kerta.

Somerset Apple Pie

Itävallasta tuodun puutarhalehden omenapiirakka-ohje pääsi heti kokeiluun siirtolapuutarhan Elojuhlien piirakkakilpailussa. Oman puutarhan omenoista tehtynä tietysti. Kilpailua voittoa ei tullut, mutta meidän sydämet tämä omenapiirakka kyllä valloitti.

Pohja:
230 g vehnäjauhoja
90 g sokeria
130 g voita tai margariinia
1 pieni kananmuna
veitsenkärjellinen vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa

Voitele noin 20 cm piirakka- tai irtopohjavuoka. Sekoita kaikki pohjan aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Ota taikinasta noin 1/5 erilleen piirakan kantta varten. Taputtele loppu taikina tasaisesti vuoan pohjalle sekä reunoille (koko vuoan korkeudelta).

Täyte:
1 kg happamia omenia
75 g rusinoita
75 g sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl kanelia

Pilko omenat ja sekoita muut täytteen aineet omenoiden sekaan. Kaada täyte vuokaan. Kauli jauhotetulla pöydällä erilleen otetusta taikinasta pyöreä kansi piirakalle ja nosta se täytteen päälle. Ei haittaa, vaikkei kansi ulottuisikaan aivan vuoan reunoille asti. Paista piirakkaa 170 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjoile lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa tai jäähtyneenä kermavaahdolla koristeltuna.

Kesäkassi

Perjantaina teki mieleni ommella jotain, josta tulee mieli oikein iloiseksi. Ehkäpä juuri sellaisia hetkiä varten olin säästellyt parvekkeen päiväpeittokankaasta jääneitä paloja. Olin ajatellut, että niistä saisi mukavasti kauniin kassin, ja sitä ryhdyin nyt tekemään. Mitat otin kauppakassista, jota on hyvä kantaa. 

Olen jotenkin koukussa tilkkutaskuihin, niitä näkyy ilmestyvän työhön jos toiseenkin. Kun sain kassin kappaleet leikattua, etsiskelin yhteensopivia kankaita taskua varten. Puutarhan laskosverhojen raidallista pellavaa oli vielä jäljellä, ja Cadizista ostettua leveää puuvillapitsiä jostain syystä palanen tuolin selkänojalla. Ne sopisivat hyvin Tallinnasta tuodun kesäisen pellavakankaan kanssa.

Koska taskuun tuli aika paljon pitsiä, tein siihen vuorin tuosta raidallisesta pellavasta. Se on aika ohutta, eikä juuri lisää kassin painoa. Samoilla ajatuksilla tein siitä sisätaskun kaksinkertaisena.

Muotoilin kassille vielä kevyesti pohjan, tikkaamalla pohja- ja sivukankaan yhteen muutaman sentin päähän alakulmasta. Niin, että pohjasta tuli kahdeksan sentin levyinen.

- Sellainen kassi, että tekee mieli heti lähteä kauppatorille, ostaa mansikoita ja ottaa sitten lautta Suomenlinnaan, sanoi ystäväni. Kivasti sanottu.

Mitat: Kassin leveys 37 ja korkeus 39 cm. Kantohihnojen leveys 3,5 ja pituus 64 cm. Ulkotaskun leveys 26 ja korkeus 30 cm, sisätaskun leveys 28 ja korkeus 27 cm - vähän sen mukaan, millaisia paloja sattui olemaan.

Koululaisen taskumekko

Kummitytön joulupaketin miettiminen alkoi viime vuonna taas jo kevättalvella. Ehkäpä taas mekko, mutta jotain erilaista kuin viime kerralla... Ohjeita selaillessa silmiin osui vaakasuunnassa neulottu helma, joka oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Helppoa ja hyvännäköistä.











Mekon alaosa on neulottu vaakatasossa raitalangasta ja ommeltu sitten ympyräksi. Sauma jäi mekon toiselle sivulle. Alaosan yläreunasta on sen jälkeen poimittu silmukat ja niistä on lähdetty neulomaan mekon yläosaa Kummitytön villamekon -ohjeen mukaan. Silmukoita oli reilusti enemmän kuin yläosaan tarvitaan, joten saumakohtaan syntyi kuin itsestään kaunis rypytys. Mekko on viimeistelty virkkaamalla pitsireuna yksivärisellä langalla hihansuihin sekä helmaan. Yksityiskohdaksi vielä pienet taskut, jotka on neulottu tasona ja ommeltu mekon etuosaan.

Banoffee Pie

Eli herkullinen banaani-toffee piirakka.

Pohja:

Noin 20 Digestive -keksiä

100 g voita tai margariinia

Täyte:

1 purkki karamellisoitua maitotiivistettä

2 dl vispikermaa

2 banaania

Kaakaojauhetta

Hienonna keksit ja lisää joukkoon sulatettu rasva. Painele seos irtopohjavuoan tai piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Reunojen tulisi nousta noin kolmen sentin korkeuteen. Pane keksipohja jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Levitä sitten karamellisoitu maitotiiviste tasaisesti keksipohjalle. Viipaloi banaanit ja asettele ne kauniisti kastikkeen päälle. Vaahdota kerma ja levitä tai pursota se päällimmäiseksi. Koska torttu on todella makea, vaahtoa ei tarvitse välttämättä makeuttaa. 

Banoffeen koristellaan perinteisesti kaakaojauheella, sihtaa sitä kakun pintaan kuitenkin vasta juuri ennen tarjoilua.

Keittiön laskosverhot

Puutarhalla keittiön ikkunat tarvitsivat verhoja, ja ajattelin tehdä sellaiset kivat laskostuvat, narusta vedettävät.

Kangaskaupassa katselin aiheeseen liittyviä vermeitä, joita oli paljon. Myyjätär huomasi pulmani ja kauppasi minulle valmiin paketin. Mallia laskosverhosta ei heillä ollut, mutta paketissa olisi kuulema hyvät ohjeet ja kaikki tarvittava, kangasta lukuunottamatta. Pari kappaletta sellaisia siis. Kuinka vaikeaa se muka voisi olla?

Siinä ne sitten nököttivät pöydän kulmalla, vermepaketit. Avaamattomina. Kävivät välillä puutarhalla, sopivan leveyden arviointia varten, sahataanko viisi senttiä pois, vai kymmenen. Ja sitten taas nököttivät.

Puutarhakauden lähestyessä päätin, että tänä kesänä en enää nostele pöytäliinoja ikkunoihin, näkösuojiksi ja aurinkoa himmentämään. Rohkeasti avasin ensimmäisen paketin ja aloin tutkia asiaa. Ohje oli lyhyt, mikä on usein sen merkki, että siitä on jäänyt olennaisia kohtia pois.


Ensin piti mitoittaa verho ikkunaan sopivaksi. Otin mukaani tarrakiskon, seinäkiinnikkeet,  lakanakangasta ja nuppineuloja. Puutarhalla sitten sommittelin markkeerausverhoa paikoilleen. Leveys näytti hyvältä sellaisenaan - ihan hyvä, koska olin juuri hukannut rautasahani johonkin. Mittasin pituuden ja palasin ompelupöydän ääreen.

Kangaskorissa oli olohuoneen verhoista jäänyttä valkoista pellavaa ja siihen mukavasti rimmaavaa luonnonväristä, valkoisilla raidoilla. Ompelin ne yhteen, jolloin ne juuri ja juuri riittivät, kun tein verhoihin kapeat käänteet. Myyjätär oli kyllä suositellut reilunlevyisiä.

Ohje osoittautui mainioksi. Tein prikulleen sen mukaan, vaikka loppuvaiheessa kyllä usko meinasi loppua. Pujottelin naruja paikoilleen, ja viimeisestä narulukosta läpi, ajatellen, että tämä ei kyllä mitenkään voi toimia. - Onhan sen nyt oltava jotenkin monimutkaisempi. Mutta niin vaan verho nousi ja narut lukittuivat, kun niistä varovasti vedin. Voi ihmettä.

Verhot syntyivät viikonlopun aikana, ja kävin asentamassa ne paikoilleen heti maanantai-iltana. Sekin onnistui kahdella ruuvilla, ilman sen suurempia krumeluureja. Siellä ne nyt hempeilevät, hienohelmat puutarhalla.

Tarvikkeet yhteen verhoon:  Laskosverhomekanismi 80 cm, Niini-Set Oy, Tampere (Eurokangas). Pellavakankaita yhteensä noin 90 cm x 120 cm (ikkunan korkeuden mukaan). Puuhelmet narujen kiinnitykseen.

Laskosverhomekanismi -paketissa: Tarrakisko, vastatarranauha, narulukko, naruohjaimet, kujanauha, tukipinnat, painolista, narunuppi, narupidike, pohjarenkaat, vetonaru ja 6 cm seinäkannattimet. Kaikkia tarvittiin.

Virkattu pannulappukissa

Tämä internet on siitä ihmeellinen, että etsiessään jotakin saattaa vahingossa törmätä johonkin aivan muuhun, uuteen ja kiinnostavaan. Kissakkaasta noin vuosi sitten löytämäni pannulappukissan ohje on yksi näistä aarteista. Ohjeen suloiset kissat suorastaan kerjäsivät pääsyä käsitöiden to do -listalle. Vaikka ympyrän virkkaaminen ei ole koskaan ollut parhaita puoliani, on lopputulos mielestäni aika hyvä ensimmäiseksi yritykseksi.

Muistojen reissukassi

Aikomukseni oli jo toissakesänä ommella kätevä viikonloppukassi, joka menisi tarvittaessa myös lentokoneessa sisällä. Kankaat olivat kuitenkin toista mieltä, ja silloin syntyi ruusulaukku - ihana ja kaunis, mutta melko reilunkokoinen. Ahkerasti sekin on kyllä reissaillut, enimmäkseen automatkoilla, mutta varsinainen suunnitelma jäi siis silloin vielä pöydälle. Kunnes nyt talvilomaviikolla alkoi tapahtua.

Uuteen reissukassiin valitsin reilun palan farkkukangasta, joka on jo kauan odotellut uutta elämää. Se oli ommeltuna suureksi korkeaksi laukuksi, joka sopii tismalleen lastenrattaiden alaosaan.

Jaoimme nimittäin kauan sitten pienen tyttäreni kanssa mainoksia, aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Rattailla niitä oli helppo kuljettaa kerrostalolta toiselle, ja hieno tukeva kassi piti pinot hyvässä järjestyksessä. Pitkä punainen vetoketju aukesi niin, että pohjimmaisetkin oli helppo ottaa, ja vihreällä kantatussa sivutaskussa oli aina nenäliinoja.

Purin mainoslaukun huolellisesti, ja siitä tulikin kangasta juuri sopivasti. Koska farkku on tasaisen sinistä, vuorikankaaksi halusin jotain erityistä.

Onneksi aloin mittailla, riittäisikö säästämäni pikkukukkainen puuvilla tähän tarkoitukseen. Olen saanut sen lähes kolmekymmentä vuotta sitten, samaan aikaan farkun kanssa, enkä ole oikein raaskinut ihanuutta käyttää. Tyttärellä tosin oli pienenä lappuhaalarit farkusta, ja niissä tämä kukkapuuvilla vuorina. Sama yhdistelmä tuli nyt reissulaukkuun. Kun kukkakangas ei ihan riittänyt, jatkoin sitä paikoin valkoisella.

Ulkotaskut tein taas tilkkutöinä, olen niin ihastunut helppoon hirsimökki-tekniikkaan. Muutamia muistoja on tilkuissakin. Esimerkiksi sinivalkoruudullisesta villakankaasta on äitini aikanaan ommellut itselleen työvaatteet: kauniin hameen ja ehkä myös liivin, olisiko ollut 1980-luvun alussa. Hopeanvärinen raakasilkki taas on matkajoulukalenterista, mieleenpainuneesta kirjontatyöstä lähes kymmenen vuoden takaa.

Leikkuu- ja ompeluohjeet katsoin ruusulaukusta, pienensin vain mittoja. Ensin leikkasin kappaleet, ompelin tarvittavat jatkopalat ja silitin kaikki suoriksi. Napilla suljettavat sisätaskut sijoitin tällä kertaa päätyihin, ne olivatkin tosi helpot. Vetoketjulla avattavan kassin "kannen" tein farkkukankaasta, siitä tuli siisti ja napakka. Muovinen pohjatuki on samalla tavalla erillisessä pussissa kuin ruusulaukussakin, jotta kassi on helppo litistää säilytykseen. Erityisen ihastunut olen leveisiin kantohihnoihin, jotka kiertävät myös kassin alta. Ne ovat tukevat ja - kuinkas muutenkaan - kukkakankaalla vuoritetut.

Valmiin reissukassin mitat: Leveys 42 cm, korkeus 37 cm, syvyys 22 cm.
Kantohihna: Leveys 6 cm, pituus noin 330 cm.
Ulkotaskut: Leveys 21 cm, korkeus 24 cm.
Sisätaskut päädyissä: Leveys 22 cm, korkeus 26 cm.

Päällikangas: Farkku.
Vuorikangas: Kukkakangas, lisäksi valkoista, molemmat pääosin puuvillaa.
Muuta: Tilkkuja ulkotaskuihin, kolme nappia, hieman kanttinauhaa, pohjan kokoinen pala muovia, 40 cm pituinen vetoketju ja ompelulankaa.

Kahden puikon -sukat

Uusia ideoita on hauska päästä kokeilemaan, joten puikot piti saada heilumaan saman tien kun Kotilieden Helpot Neuleet -lehdestä löytyi tämä kahdella puikolla neulottavien villasukkien ohje.

Sukkaohjeen idea on ihastuttavan yksinkertainen; 

Alkuun neulotaan tasona noin 5 cm joustinneuletta, sitten 25 cm oinaoikeinneuletta ja lopuksi tehdään kärkikavennukset. Kavennukset tehdään aina parittomilla kerroksilla ja parillisilla kerroksilla neulotaan normaalisti oikein.

1.krs: neulo 3 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

3.krs: neulo 2 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

5.krs: neulo 1 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

7.krs: neulo 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

9.krs: neulo 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan.

Katkaise lopuksi lanka, vedä se loppujen silmukoiden läpi ja ompele sivusauma kiinni.


Sukkien silmukkamäärä on sama kuin tavalliseen tapaan neulotuissa sukissakin. Kuvan naisten sukista raidalliset on neulottu Novitan Nalle -langasta 56 silmukalla ja yksivärisemmät Novitan Seitsemästä veljeksestä 48 silmukalla.

Itsekseen sukat muistuttavat melkoisesti kuumavesipullon päällistä kantapään puuttuessa. Jalkaan laitettuna ne kuitenkin istuvat täydellisesti, eikä kantapäättömyyttä huomaa ollenkaan. Sukkaa on testattu myös kännykänlämmittimenä talvilekillä. Toimii siinäkin ;)

Lapsuuden lipasto

Vanha neiti ei tosiaankaan kiirehtinyt, pohtiessaan ehostustaan. - Kauan sitten olin lumivalkoinen, se muisteli silloin tällöin. Sen jälkeen vierähtikin kolmisenkymmentä vuotta luonnonkauniina, naturellina puunvärisenä, eikä neiti oikeastaan muuta kaivannut. Kunnes.

Kunnes samaan huoneeseen ilmestyi Isoäidin ihana senkki. Vastamaalattuna, kermanvärisin kyljin ja vanhanvihrein laatikoin. Kateeksihan se kävi.

Siveltiin sitten neidinkin kyljet kermaisiksi, samoin päällikansi. Hellästi hivellen ja kolhuja myötäillen. Hankittiin kannen suojaksi ja ilmeen kirkastajaksi kaunis lasikansi, mittojen mukaan hiottu ja aivan täydellinen.

Mutta sitten tulikin tenkkapoo. Millaiset vetimet haluaisin, ja mikä sävy sitten sopii etumukseeni? Milloin tuntui sininen oikealta, milloin keltainen, toisinaan taas vihreä. Kauniita vetimiäkään ei löytynyt, ei niin mistään. - No juu, kerran oli Kööpenhaminassa somat, mutta ei sinnekään yhtenään raaski matkustella. Vuodet kuluivat.

Sitten vain päätimme: tähän hetkeen hyvä väri on  keltainen. Hieman vanhahtava, sellainen viljapellon sävyinen. Silti piti jahkata vielä kaupassakin - jos sitten kuitenkin kevään tai kesänvihreä... Vetimiksi valittiin kirkas lasi, ajatellen että se rimmaisi lasikanteen. Niitähän voi sittemmin vaihdella, aina Kööpenhaminareissuilla käydessä.


Niin. Neitihän ei asiaa mitenkään mainostanut, mutta kävi ilmi, että toisen pikkulaatikon lukko on rikki. Siitä puuttuu myös metallikoriste. Eikä avaintakaan yllättäen löytynyt. No, onneksi Nuken kodin ovi on aina auki, joten sen avainta voi lainata.

PS: Tämän lipaston päällä olen vauvana nukkunut, suuressa pajukorissa, joka on nyt puutarhalla. Monenmonta vuotta elettyä elämää ovat nähneet, parikymmentä kaupunkia ja kolmisenkymmentä kotia kai kaikkiaan. Nyt saavat olla aloillaan ja nautiskella olostaan.

Lasihionta:

Lasityö Rantanen, Lepolantie 23, www.lasityorantanen.fi

Vetimet:

Kellopeli, Simonkatu 9, www.kellopelishop.com

Maalit: 

- Tikkurila Empire huonekalumaali, kermanvalkea, sävy 9739
- Tikkurila Empire huonekalumaali, keltainen, sävy H395 viljapelto
- Tikkurila Otex tartuntapohjamaali, valkea

Keittelin kynttilöitä

Olen tähän asti sulatellut kynttilänjämiä sellaisessa metallikipossa, jossa ei ole nokkaa. Siitä kun kaateli steariinia, sitä oli jonkin verran siellä missä pitikin, mutta lisäksi pöydällä ja kipon pohjassa, ja sitä myöten myös hellalla.

Kävin sitten hankkimassa kirpputorilta viiden euron kahvipannun, jossa on paksu pohja ja hyvä nokka. Sillä olikin hauska keitellä kynttilöitä.

 

Sain kerran tuliaisiksi Kreikan Kalamátasta ihania oliiveja. Säästin niiden tölkin ajatellen, että siitä saisi kauniin kynttilän. Muita muotteja ei ollutkaan valmiina, joten vuorasin laseja ja mukeja alumiinifoliolla. Sydämet tuin paikoilleen pyykkipojilla.

Steariinia kannattaa kaadella muotteihin vähitellen, sentti-pari kerrallaan, ja antaa välillä kovettua. Näin kynttilästä tulee tasainen ja se palaa hyvin.

Foliovuoraus teki kynttilöistä ihanan rosoiset. Se oli kuitenkin vähän vaikea irrotella kynttilänkoloista, joten seuraavat tein leivinpaperivuorauksella. Ne ovat vielä kesken, mutta ehkä irtoilevat helpommin.

Kuppikakkuja linnuille

Tähän aikaan vuodesta pikkulinnut kaipaavat syötävää, ja sitä voi tarjoilla monella tavalla. Tämän idean bongasin televisiosta, ja sitä oli tietysti heti kokeiltava.

Sopivat kahvikupit ja lusikat löysin uudesta Kontulan kierrätyskeskuksesta, ja tukevaa liimaa oli ennestään. Liimasin lusikat kiinni kuppeihin ja kuivattelin liimausta muutaman päivän ajan.


Sitten sulatin kattilassa kookosrasvaa ja sekoitin sen joukkoon reilusti murskattuja maapähköinöitä sekä kuorittuja auringonkukansiemeniä. Lusikoin kupit täyteen ja vein parvekkeelle jähmettymään.

Tänään ripustin ne omenapuuhun ja huomenna käyn katsomassa, onko kukaan löytänyt uutta eväspaikkaa.

Kuppikakut omenapuussa:   http://hetkiverannalla.blogspot.fi/2016/01/pikkulintujen-kuppikakut.html

Tarvikkeet: 

Kahvikuppeja, teelusikoita, Bison montage kit -asennusliimaa tai vastaavaa.

250 gr kookosrasvaa, 2 kahvikupillista murskattuja maapähkinöitä, 1/2 kupillista kuorittuja auringonkukansiemeniä. Myös muut siemenet käyvät, kunhan niissä ei ole suolaa tai sokeria.

Pataleipä

Olen aina halunnut osata tehdä leivän, jossa on rapea kuori ja pehmeä sisus. Tulin kokeilleeksi pataleivän ohjetta ja siinä se on! Kerrassaan herkullista.

Leivän voi tehdä monenlaisista jauhoista, oman maun mukaan. Se on maidoton, rasvaton ja halutessa myös gluteeniton. Taikinaan voi lisätä siemeniä, pähkinöitä, kuivattuja karpaloita, yrttejä, porkkanaraastetta tai vaikka kurpitsasosetta.

Itse tein leipäni "vähägluteenisena", mikä selvästi ilahdutti vatsaani. Laitoin jauhoiksi puolet Gluteenitonta jauhoseosta ja toisen puolen Hurjan viljaista sämpyläjauhoa. Sujautin joukkoon myös hieman kesäkurpitsaraastetta. Äsken tein huomisaamun leipätaikinan, siihen tuli vähän bulguria.

Leipä ei ole kovin suuri. Patani halkaisija on noin 20 cm ja se oli oikein sopiva. Kansi kuitenkin tarvitaan. Sen alle muodostuu vesihöyryä, joka tekee leipään rapean ja paksun kuoren. Myös uuninkestävä teräskattila sopii hyvin. Leivän jo paistuessa harmittelin, etten muistanut laittaa leivinpaperia. Huoli oli turha, leipä ei tarttunut kuumaan pataan lainkaan kiinni.

Ainekset:

7 dl jauhoja
1-2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl lämmintä vettä (42 C)

Illalla:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Laita kulhoon 42-asteista vettä ja sekoita jauhoseos siihen (tai halutessasi ensin kuivahiiva, sitten muut aineet). Sekoita taikina lastan tai puuhaarukan avulla. Laita kulhon päälle muovikelmu ja jätä huoneenlämpöön yöksi (12-24 h). Mitä pidempi kohotusaika, sitä maukkaampi leivästä tulee, huomioi tämä esim. suolan määrässä.

Aamulla: 

Laita pata kylmään uuniin ja uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja kääntele palloksi, tai tee sama kulhossa lastan avulla. Anna kohota liinan alla vielä hetki. Kippaa  taikina kuumaan pataan ja paista 225 asteessa: puoli tuntia kannen kanssa ja vielä 15 minuuttia ilman kantta.


Alkuperäinen ohje:
http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/mrs_jones/mielettoman_hyva_gluteeniton_pataleipa