Näin kesällä kivat verhot ystävättäreni kotona ja nappasin idean mukaani - minäkin tahtoisin sellaiset rullattavat, rusetilla solmittavat verhot. En ollut moisia koskaan tehnyt, mutta ajattelin, että kätevästihän ne syntyvät äidin antamista - hieman liian lyhyistä - valkoisista verhoista. Paikaksi valitsin makuuhuoneen parvekkeelle antavan ikkunan ja sen viereisen oven.
Tuumasta toimeen. Laskeskelin, että oikein tarkkaan kun leikkaan, saan kummankin verhon alareunasta neljä solmiamisnauhaa, ja verho jää vielä juuri sopivan pituiseksi. Ajattelin, että alapäärmeeksi riittää melko kapea kuja - kunhan siihen saa sujautettua vaikkapa puulistan, auttamaan rullalle käärimistä. Ensimmäinen verho valmistuikin sukkelasti, ja olin tyytyväinen kun sain ohuen kankaan niin siististi ommeltua.
Seuraavana päivänä oli toisen verhon vuoro. Mittasin tarkasti, että tulee samanpituinen, ja saksin alaosasta kaitaleen pois. Kun aloin jakaa sitä solmiamisnauhoiksi, huomasin leikanneeni muutaman sentin liikaa! Olin unohtanut huomioida alapäärmeen, ja nyt toinen verho oli auttamatta liian lyhyt. Ylhäälläkään ei ollut yhtään jatkovaraa. - Mitä mä nyt teen?
Hakaniemen hallista löysin kauniin, leveän reunapitsin. Purin ensimmäisen verhon helman ja lyhensin sen, sitten taiteilin samanlaiset päärmeet molempiin ja pitsit somisteeksi. Solmiamisnauhat vielä kiinni ja verhot paikalleen. Kovin olivat isotöiset, mutta oikein somat niistä tuli.
Tuumasta toimeen. Laskeskelin, että oikein tarkkaan kun leikkaan, saan kummankin verhon alareunasta neljä solmiamisnauhaa, ja verho jää vielä juuri sopivan pituiseksi. Ajattelin, että alapäärmeeksi riittää melko kapea kuja - kunhan siihen saa sujautettua vaikkapa puulistan, auttamaan rullalle käärimistä. Ensimmäinen verho valmistuikin sukkelasti, ja olin tyytyväinen kun sain ohuen kankaan niin siististi ommeltua.
Seuraavana päivänä oli toisen verhon vuoro. Mittasin tarkasti, että tulee samanpituinen, ja saksin alaosasta kaitaleen pois. Kun aloin jakaa sitä solmiamisnauhoiksi, huomasin leikanneeni muutaman sentin liikaa! Olin unohtanut huomioida alapäärmeen, ja nyt toinen verho oli auttamatta liian lyhyt. Ylhäälläkään ei ollut yhtään jatkovaraa. - Mitä mä nyt teen?
Hakaniemen hallista löysin kauniin, leveän reunapitsin. Purin ensimmäisen verhon helman ja lyhensin sen, sitten taiteilin samanlaiset päärmeet molempiin ja pitsit somisteeksi. Solmiamisnauhat vielä kiinni ja verhot paikalleen. Kovin olivat isotöiset, mutta oikein somat niistä tuli.