Joulun Henki

Työkaverit heittivät Suuren Jouluhaasteen: Somista työhuoneesi jouluiseksi, oman tyylisi mukaan. Voittaja äänestetään sovittuna päivänä ja palkitaan tietenkin suureellisesti.
- No eihän siinä auttanut kuin ruveta miettimään, miten tämän joulunaluskiireissä ratkaisisi. Työkaveri naurahti tuumailulleni - Tee vaikka tuolle tonttulakki!

"Tuo" oli pieni Buddhani, joka matkusti aikanaan pitkän matkan Thaimaasta työpöydälleni. Muistuttamaan levollisella olemuksellaan hengittämisestä ja muista elämän nautinnoista, sekä erityiseti pysähtymisestä niiden äärelle silloin tällöin. Hyvin on Buddha hommansa hoitanut, ja nyt saisi hetkensä parrasvaloissa.

Niinpä vein Buddhan käymään kotona ja virkkasin sille tonttulakin. En löytänyt pientä kulkusta, joten ompelin valkoisen helmen, tupsun virkaa tekemään. Buddha vaikutti varsin tyytyväiseltä sinitarralla kiinnitettyyn lakkiinsa - ehkä se vähän lämmittikin.

Eräänä aamuna Jouluradion rouva jakoi juna-asemalla pipareita kauniissa pusseissa, hyvän joulun toivotukseksi. Tuskin arvasi, että lahja päätyisi osaksi Suurta Jouluhaastetta. Pikkuruinen rusinarasia täydensi asetelman. Ovelle vielä enkeli, lahjapaketti kainalossaan. Somistukseni sai kolme ääntä ja ilahduin niistä suuresti.

Sinne jäi Buddha vapaita viettämään, Joulun Hengeksi naamioituneena.

Huurteinen villahuivi

Kummitytön villamekossa käytetty kuvio oli kovasti mieleeni ja ison villahuivin neulominen talveksi oli ollut mielessä jo jonkin aikaa. Värin päättäminen tuntui vain olevan kovin vaikeaa.. Jotain neutraalia, muttei kuitenkaan kokonaan mustaa tai ruskeaa. Sitten silmiin osuivat Novitan Huurre -langat kauniine liukuvärjäyksineen. Liukuväriä tasapainottamaan ja Huurteen pariksi lämpöä tuomaan valikoitui tuttu Pikkusisko -lanka yksivärisenä mustana.

Numeron 6 pyöröpuikot tuntuivat käteen sopivilta ja mekko-ohjetta hiukan muokkaamalla syntyivät huiviin sopivat kuviot. Kuviointi on tehty samalla mallilla kuin tupsukaulahuivissa, mutta leveyttä on lisätty muutamilla silmukoilla. Kuvion mallikerta on neulottu neljä kertaa, ja sitä ennen ja sen jälkeen noin 10 silmukkaa sileää neuletta, joka kiertyy kauniisti rullalle tehden huivin reunoista paksumman näköiset.


Lempikaulahuivihan siitä tuli, vilukissan paras ystävä jo kolmatta talvea.

Laskoskynttilöitä

Steariineja oli taas kertynyt sydänrasiaan sen verran, että päätin tehdä muutamia kynttilöitä, siinä kun muitakin jouluaskareita. Samalla meiningillä kuin aiemminkin: sulattelin steariinit tätä varten hankitussa pienessä teepannussa, ja valoin kynttilät leivinpaperilla vuorattuihin juomalaseihin. Helppoa ja nopeaa.



Sydänten asetteluun keksin uuden keinon: naru kuten lahjapaketissa, ja sydämen pää solmun keskelle. Siinä sitä on helppo nostella ja siirrellä, niin että olisi mahdollisimman suorassa ja keskellä.

Leivinpaperi sopii suurpiirteiselle hyvin lasien vuoraukseen. Se irtoaa helposti ja lopputuloksena on kauniita laskoksia.

Ensimmäiset Anelmaiset

Kaikkihan niistä puhuvat, Anelmaisista... Ei siinä auttanut kuin kaivaa puikot ja muutama yhteensopiva lankakerä esiin ja kokeilla itsekin.

Novitan sukkalehden Anelmaiset esikuvana tuumasta toimeen. Hiukan pienemmällä värivalikoimalla ja 7 veljeksen sijaan Nalle-langalla sukista tuli melko erilaiset kuin esikuvistaan. Mutta se taitaa Anelmaisten idea ollakin, persoonallisuus nimittäin. 

Anelmaisten neulomisessa erityisen hauskaa oli työn vaihtelevuus. Perinteisiä yhden langan sukkia neuloessa nimittäin iskee joskus ikävystyminen kantapään ja kärkikavennusten välillä. Ja näiden Anelmaisten lopputulos on ainakin neulojan mieleen, toivottavasti myös joulupaketin saajan.

Simpukkareunusta ja kuviovartta

Tänä syksynä oli vihdoin aika tehdä jotain ihan vain itselle. Novitan sukkalehti (2015) toimi inspiraationa ja vuosi sitten valitut langat materiaalina. Apua katsoin muun muassa Hallayö-sukkien ohjeesta. Siitä löytyi malli kauniisiin kaksivärisiin kuvioihin. Sukkalehdestä osui silmiini myös ihana Simpukkareunus. Sitten tarvittiinkin vain vähän aikaa ja muutama ilta elokuvia katsellen...