Lätyt ja hillo

No nyt on niin hyviä, nam. Tästä tuli heti suosikkiohje.

Lättytaikina (neljälle)

3 dl eli vanhanajan pullollinen vichyvettä
2 dl kermaviiliä
2 munaa
1 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja

Kaada vichyvesi kulhoon. Vatkaa siihen kermaviili, munat ja suola. Lisää vehnäjauhot ja vispaa taikina sileäksi. Peittele kulho liinalla ja anna taikinan seistä puolisen tuntia.

Kuten ohjeessakin lukee, tästä on näppärä paistaa pieniä lättyjä. Niiden kanssa maistuvat erilaiset hillot ja marmeladit. Paistaessa kun laittaa pikkuisen voinokareen, pinnasta tulee kaunis. Huomaa, että vichy on pieni 0,3 l pullo - 1990-luvun alussa ei muun kokoisia tainnut ollakaan.

Hilloiksi valikoitui tällä kertaa syysviiru-omenaa, vihreää karviaista, itävaltalaista porkkana-punaherukkaa sekä sitruunavoi-kesäkurpitsaa.

Kokkiaapinen, Mysi Lahtinen ja Tuulia Hyrske, 1991

Tilkkupallo

Pallo voisi olla kiva lelu konttausikää lähestyvälle pikkuneidille, osaisinkohan tehdä sellaisen. Se menisi mukavasti paketissakin. Hyvä ohje löytyi talostakoti -blogista. 

Keräsin kangaskorista sinisävyisiä puuvillakankaita. Joukkoon valikoitui pellekangasta tyttären lapsuusajalta, kaloja veljenpoikien autopeiton suomenlahdesta, kukallinen espanjantuliainen ja isomummin farkkuhametta.

Harjoittelin ensin tekemällä sisäpallon sinisestä kankaasta, jota on aikanaan käytetty partiolippukunnan lippuun. Se olikin hyvä idea, ompelutekniikka viilautui ja tunsin itseni ihan mestariksi, kun sain pallon jo toisella kerralla koottua oikein.

Koska halusin melko pienen pallon, piirsin kaavaksi viisikulmion, jonka sivu on viisi senttiä. Lisäsin sentin saumanvarat ympäriinsä ja leikkasin 12 palasta. Mitä tarkemmin palat ovat samanmallisia, sitä helpommin ompelu sujuu. 

Ompelin tilkuista kaksi ketjua, viisi tilkkua kumpaankin, ja ketjut sitten renkaiksi. Ommellessa pitää muistaa aloittaa ja lopettaa sentin eli saumanvaran päässä kankaan reunasta. Muuten tulee pulmia kulman ja viereisen sauman kanssa.

Sitten ompelin toisen päädyn ja sen jälkeen yhdistin renkaat palloksi. Kärki kuoppaan ja kuoppa kärkeen, ompeleet tarkasti tuon sentin muistaen. Viimeiseksi toinen päätytilkku. Jätin siitä kaksi sivua ompelematta, sujautin pallot sisäkkäin ja täytin pehmolelujen ruualla. 

Viimeiset saumat ompelin käsin. Tässä kohtaa on syytä olla tarkkana, että kaikki nuppineulat tulee poimittua pois - niitä on hankala ujuttaa pois valmiin pallon sisältä. Itsekin muistan sitten seuraavan kerran.  

 

 

 

Pallon voisi tehdä myös trikootilkuista, kuten käyttämässäni ohjeessa oli tehty: Talostakoti > Pehmopallo ja sen synty

Minipannukakut

Sattuipa hauska ohje silmiin, sitähän oli kokeiltava: pannukakut muffinsipellillä. Juuri sopivan kokoisia herkkuja!

12 kpl (ison muffinsin kokoisia)

4 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
voita nokareet vuokien pohjalle
halutessasi mustikoita, omenanpaloja tai suolaista pekonia, fetaa tms.

Laita uuni lämpiämään 225asteeseen ja tee taikina. Kun uuni on kuuma, laita vuoka hetkeksi uuniin niin, että voinokareet sulavat ja vuoka kuumenee. 

Jaa taikina vuokiin tasan. Halutessasi ripota joukkoon makeaa tai suolaista. Paista noin 18 minuuttia. 

Herkuttele heti hillojen kanssa. Jos et jaksa syödä kaikkia, säilyvät hyvin pari päivää jääkaapissa. Sopii myös evääksi retkelle tai töihin.

Pinkinsävyinen Pitko

Keräsin kangaslaatikoistani kaikki vaaleanpunaisen ja pinkin sävyiset tilkut ja laittelin ne peräkkäin. Mitähän pikkuihminen tuumaisi näin värikkäästä kaverista? Mallina oli veljenpojille aikanaan ommeltu Mato, hassuine jalkoineen kaikkineen. 

Mukaan valikoitui monenlaista puuvillaa, farkkua, kylpytakkifroteeta, kiiltävää jumppapukutrikoota, tyttären värjäämää kangasta sekä nojatuolin samettia. Kieleksi löytyi pieni pala veljen auton sisustuskangasta 1980-luvulta, mikä aarre!  

Leikkasin tilkut 30 cm mittaisiksi ja 5 tai 7 cm levyisiksi. Näillä mitoilla kaverista tuli reilu kokoinen, pienempikin voisi hyvin olla. 

Sommittelin kaistaleet peräkkäin niin, että värit ja materiaalit vaihtuisivat kivasti. Kahta joustavaa en laittanut peräkkäin, vaan seuraavana on vahva puuvilla. Yhden ohuen kankaan laitoin kaksin kerroin, jotta kestää menossa mukana. Päähän kiinnitin silmät ja kielen tukevasti jo tässä vaiheessa.  

Piirsin jaloille kaavan ja leikkasin ne taitteelta, säästääkseni yhden sauman. Ompelin ne, käänsin ja täytin. Kiinnitin jalat samalla kun yhdistin kaitaleet, lähelle reunoja eli vatsapuolen saumaa ja pari ylimääräistä kertaa tikaten. 

Jalkoja tuli kolme paria, mutta voisi olla viisikin. Taidan tehdä muutaman lisää ja viedä mukanani kun pääsen vierailulle.

 

Ompelin vatsasauman, mutta jätin keskelle aukon, josta mahtuu täytetty sisäpussi. Muotoilin samalla hännän ja leikkasin ylimääräiset varat pois. Leikkasin sisäpussin niin, että se on himpun pienempi kuin päällinen. Sitten ompelin pään sauman kaarevaksi ja katsoen, että vatsasauma tulee alaleuan keskelle.

Sisäpussi valmistui nopsasti. Sopivaa täytettäkin oli valmiina - tyynyistä, jotka taannoin rikkoutuivat pesussa. Niistä riittää pehmolelujen ruokaa pitkäksi aikaa. Suljin täyttöaukon, joka on sisäpussin selkäpuolella ja sujautin paikalleen. 

Hauska otus siitä mielestäni tuli. Erilaisia pintoja pikkuisille sormille, ja kuvioita katseltavaksi. Mukavasti suuhun mahtuvista jaloista puhumattakaan.

Niin Pitko lähti matkaan. Jälkijoulupaketissa Fazerin parhaiden kera, pikkuihmisen halailtavaksi.
 

Maskitaskut

Maskitaskut ovat tänä vuonna ajankohtainen joululahja - ja lisäksi helppo postittaa, kun yhteiset joulupäivälliset nyt jouduttiin perumaan.

Vinkin poimin FB:n ompeluryhmästä ja olen ainakin omastani tykännyt kovasti. On mukavaa, kun maskit pysyvät siistinä kassin pohjallakin, ja löytyvät aina helposti. Kotelon suu on totetutettu kierrätyshenkisesti rullamitan avulla ja kankaaksi valitsin tukevia puuvillatilkkuja.

Valmiin kotelon mitat ovat 20,5 x 11 cm. Leikkasin palat taitteelta niin, että vain sivuissa on saumat. Yläreunassa on 2,5 cm korkuinen kuja mitanpaloja varten. Niitä laitoin aina kaksi tai kolme kappaletta, riippuen metallin jämäkkyydestä. 

Mitan leikkaus onnistuu helpoiten saksilla - jos on sellaiset huonommat, jotka raaskii tällaiseen käyttää. Kulmat kannattaa pyöristää, etteivät ne revi kangasta, ja palat laitetaan kupera puoli ulospäin.

Unilelu

Pikkuihmisen joulupakettiin sujahti pieni unilelu, hellien toivotusten kera. 

Ohje on kirjasta Unileluja, pehmoeläimiä & nukkeja - 60 virkkaus- ja neulemallia. Lankana Novitan Mini, jossa on 60% puuvillaa ja 40% akryylia. Neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta pyöröneuleena kahden erillisen kappaleen sijaan.

Lelu matkusti pussukassa, jonka tein samalla kaavalla, mutta isompana kuin hieman vanhempien tyttöjen joululahjat. 

Kettupeitto

Lahjoin pikkuihmistä sievällä kettupeitolla, ajatellen josko hän tykkäisi siitä niin, että ryhtyisi mummin kaveriksi. Touhupeiton päällipuolella keikistelee kettuneiti ystävineen ja taustapuolella kurkkii puiden lomasta lämpimämpien maiden eläimiä.

Joitakin piiloja ja kotipesiä askartelin eläimille. Sopivan kokoisia pienille sormille, pitseistä ja muista tunnusteltavista materiaaleista. Pieni tyynykin syntyi kulmatilkuista, ja sille tasku peiton reunaan.

Leikkasin kettukankaasta niin ison ympyrän kuin siitä sai, ja taustakankaan sen mukaisesti. Väliin tuli verhoiluvanua, saumavarojen verran pienempänä. 

Osat olisi kannattanut harsia tässä vaiheessa kiinni toisiinsa. En sitä kuitenkaan hoksannut, vaan huolittelin kankaat erikseen. Sen jälkeen vietinkin tovin käännellen paloja, saadakseni ne suunnilleen kohdakkain ompelua varten - ympyräni ei näemmä ollut ihan tasainen. Valmiin peiton läpimitaksi tuli noin 136 cm. Ompelin muutamaan kohtaan pienet tikkaukset, jotta vanu pysyy pesussakin paikallaan.

Tikkikään ei mahda ihan suoraa olla, mutta luulen, että se ei pientä leikkijää haittaa. Ompelukoneen lamppu oli palanut, eikä puutarhalla ollut sopivaa pöytälamppua. Niinpä pidin toisessa kädessä taskulamppua ja ohjailin työtä toisella. Suurikokoisen työn kanssa menetelmä vähän nauratti, mutta hyvin siitä selvisin. Tekovaihe oli kuitenkin sen verran intensiivinen, että siitä ei tullut otettua kuvia.

Taustakangasta jäi juuri sopivasti säilytyskassia varten. Peiton saa taiteltua kassiin ja ripustettua naulaan silloin, kun siinä ei kukaan leiki.

Herkulliset hillot

Oman puutarhan hillot ovat ihan parasta. Satoa tulee reilusti enemmän kuin on mahdollista syödä, joten keittelen omenoista ja marjoista herkullisia hilloja ja myyn kaikki ylimääräiset. Itselle ja läheisille tulee silti jätettyä hyvinkin riittävästi.

 

Alkuvuosien kokeilujen jälkeen perusohjeekseni on muototunut 

2 kg marjoja, raparperipaloja tai hedelmälohkoja
2 dl vettä tai sopivaa mehua
2 sitruunan mehu omenahilloon
Mausteita maun mukaan
750 gr hillosokeria lasipurkkihilloon tai 300 gr pakastehilloon

Keitän yleensä 4-5 kg hilloja, 10 litran kattilassa. Lisään alussa pari desiä vettä tai mehua, jotta kuumentuminen alkaa hyvin. Herukka- ja karviaishilloista teen sileäitä sauvasekoittimella, ennen hillosokerin lisäystä. Muihin tykkään jättää kunnolla suutuntumaa.

Lasipurkit käsittelen huolellisesti, jotta hillot säilyvät pitkään. Liotan niitä vedessä vähintään vuorokauden, pesen harjalla ja sitten paistan uunissa 100 asteessa vähintään vartin. Kannet keitän kattilassa. 

Tarkempia ohjeita on puutarhablogissani hetki verannalla > säilöttyä.

Hillopurrkien kannet ovat joskus tosi tiukassa. Itselläni on keittiön kaapin pohjassa kätevä kansien avaaja. Asiakkaille olen neuvonut laittamaan pieneen kulhoon kiehuvaa vettä, kannen korkeuden verran, ja hillopurkin siihen hetkeksi alassuin. Lämpö laajentaa metallin ja kansi on helpompi avata. 

Myös tahmatassut ovat hyviä, niillä kannesta saa pitävän otteen.

Autopeitto

Veljenpojat tykkäsivät ajella pikkuautoilla, joten kolmivuotislahjaksi ideoitui luontevasti autopeitto. Siitäpä tulikin jännittävä homma, kun en osannut noin vaan piirrellä autoteitä ja kaupunkeja paikalleen. Piti oikein karttojen avulla mallailla ja muistelen, että touhu vähän nauratti tytärtä.

Mutta niin vaan saatiin kaikki sommiteltua ja peitto ajoissa valmiiksi.

Koti on Lahdessa, jota kuvaa peiton keskiosa. Tuttu kotieläinpuisto on toisella puolen tietä kuin kotitalot. Eno ja mummo asuvat omissa taloissaan, Vesijärvikin taitaa olla mukana.

Lahdesta pääsee tietysti autolla, mutta myös junalla Helsinkiin, ja matkalla voi nähdä vaikka lentokoneita. Helsingissä on Korkeasaari, ja siellä eksoottisia eläimiä.

Herttoniemen uudet talot ovat meren rannalla, siellä vilahtelee jäniksiä ja muita luonnon ihmeitä. Sinne pääsee Lahdesta isoja autoteitä pitkin suoraankin, ei tarvitse ajaa keskustan kautta.

Peiton yläosa on Mikkelin seutua, kaupunki kauniin Saimaan äärellä. Lähellä on Ristiina, jossa on mummon mökki ja toinen järven rannalla. Mitä ihmettä, onko siellä karhuja?

Applikaatio oli hyvä valinta peiton tekniikaksi ja kankaisiin painetut kuvat riittävän suuria, jotta työ eteni. Erityisesti pidän sympaattisista taloista ja Korkeasaaren eläimistä. Myös tiet ovat minusta hienoja; oli hyvä idea tehdä sekä hiekka- että asfalttiteitä erilaisilla kankailla.

Kun kuvapuoli valmistui, peittoon ommeltiin taustaksi yksivärinen kangas. Näin reunat ovat siistit ja nurja puoli tyylikäs. Taustakangas on varmastikin kiinnitetty joillakin ompeleilla päällikankaaseen, jotta peittoa on helpompi käsitellä.

Kaikki kankaat ovat pesunkestävää puuvillaa. Valmiin peiton mitoiksi tuli noin 140 x 140 cm.

Mukille villapaita

- Olkoon maanantaisi lyhyt ja kahvisi vahvaa, toivotetaan tämän lahjan inspiroineessa kortissa. Lahjan saaja on ehkä enemmän teen kuin kahvin ystävä, mutta aika symppishän tuosta tuli.

Prinsessahenkarit

Tykkään ripustella asioita seinille ja kattoon, koukkuihin ja kalusteisiin, milloin mitenkin. Yksi suosikeistani on henkarit, joilla on mekko ja sen helmassa pyykkipojat. 

Näin sellaisia kerran Hakaniemen torilla, kun myyjä oli ripustanut lapasia kivasti esille. Tein muutamia sitten puutarhalle - lapaset, sormikkaat ja työhanskat kuivuvat niissä mukavasti, pysyvät siistinä ja löytyvät helposti. Myyntiinkin ompelin joitakin, kun olivat niin käteviä. 

Astetta söpömpiä ovat nämä pikkuneideille ommellut prinsessahenkarit. Niissä sopii kuivatella ja tuulettaa niin omia lapasia kuin nuken ja barbien vaatteitakin.

 

Tyttären tähtipannulaput

Tyttären pannumyssy kaipasi seurakseen kauniita pannulappuja, kangastakin kun jäi juuri taustatilkkujen verran. Niinpä etsin kaavalaatikostani ohjeen, jolla olen tehnyt joululahja-pannulaput isoäidilleni 29 vuotta sitten. Kauniit tuli näistäkin.

Ohje on yksinkertainen. Siinä taitellaan ja ommellaan kangastilkkuja kolmeen kerrokseen, pohjakankaaseen kiinni. Sen alle laitetaan välivuori ja alimmaiseksi taustatilkku, jonka reunat käännetään ja kantataan kauniisti, ripustuslenkkiä unohtamatta. Kankaaksi sopii lakanakangas tai vastaava täyspuuvilla ja sisälle lämpöeristeeksi esimerkiksi tikkivanu.

Pohjakangas pilkottaa kuvion väleistä, joten sen kannattaa olla samaa väriä kuvion joidenkin tilkkujen kanssa. Itse käytin tässä tummanruskeaa. Taustatilkut jäivät minulla nafteiksi ja ne oli vaikea kantata, joten lisäsin sen mittoihin pari senttiä. Valmiin pannulapun koko on 21 x 21 cm.

Yhden pannulapun tilkut:

• Taustakangas 27 x 27 cm 
• Ripustuslenkki 4 x 16 cm
• Välivuori 21 x 21 cm
• Pohjakangas 21 x 21 cm
• Keskitähti 4 kpl 18 x 10 cm
• Kulmat 4 kpl 20 x 10 cm
• Sivut 4 kpl 13 x 10 cm
• Mitat sisältävät saumavarat

Tee näin: 

Piirrä tai silitä apuviivat pohjakankaaseen, kulmasta kulmaan sekä keskelle pystyyn ja vaakaan. Taita keskitähden kaitaleet pituussuunnassa puoliksi, ja ompele yksi kerrallaan paikalleen. Ommel tulee taitetun kaitaleen keskelle ja pohjakankaan kulmasta kulmaan menevälle linjalle.


Ompeleen päähän kannattaa tehdä pieni siksak-tikkaus, jolla kiinnität "siivekkeet" paikalleen. Näin kuvio pysyy kauniimmin koossa, kun pannulappua käytetään.

Taita ja kiinnitä kulma- ja sivukaitaleet vastaavasti. Ne tulevat 4,5 cm päähän keskikohdasta. Itse kiinnitin seuraavaksi sivut ja viimeiseksi kulmat, mutta järjestys voi olla toinenkin. Jos ne ovat eri värisiä, mallaile kummin päin tulee kauniimpi. Muista näissäkin pieni kiinnitystikkaus ompeleen päähän.

Leikkaa ylimääräiset kankaat pois ja siksakkaa ympäriinsä. Kuvassa näkyy, että olin leikannut pohjakankaat vahingossa liian suuriksi, ja pienensin ne tässä vaiheessa. Oikeasti tässä leikataan vain kaitaleiden päät, niin että kokonaisuus on 21 x 21 cm.

Aseta alle välivuori ja sen alle taustakangas. Neulaa ripustuslenkki paikalleen, niin että se kiinnittyy kanttauksen ompeleella.

Kanttaukset voi tehdä tavalliseen tapaan taittamalla alavarat ympäriinsä ja tikkaamalla päältä. Tässä oli pientä pulmaa saada leveys riittämään, joten ompelin kahteen reunaan sauman (kankaiden oikeat puolet vastakkain) ja tein toiset kaksi reunaa taittamalla. Tikkasin ympäriinsä ja laitoin pakettiin.



Ohje: Suuri Käsityökerho 12/1987