Keittiön laskosverhot

Puutarhalla keittiön ikkunat tarvitsivat verhoja, ja ajattelin tehdä sellaiset kivat laskostuvat, narusta vedettävät.

Kangaskaupassa katselin aiheeseen liittyviä vermeitä, joita oli paljon. Myyjätär huomasi pulmani ja kauppasi minulle valmiin paketin. Mallia laskosverhosta ei heillä ollut, mutta paketissa olisi kuulema hyvät ohjeet ja kaikki tarvittava, kangasta lukuunottamatta. Pari kappaletta sellaisia siis. Kuinka vaikeaa se muka voisi olla?

Siinä ne sitten nököttivät pöydän kulmalla, vermepaketit. Avaamattomina. Kävivät välillä puutarhalla, sopivan leveyden arviointia varten, sahataanko viisi senttiä pois, vai kymmenen. Ja sitten taas nököttivät.

Puutarhakauden lähestyessä päätin, että tänä kesänä en enää nostele pöytäliinoja ikkunoihin, näkösuojiksi ja aurinkoa himmentämään. Rohkeasti avasin ensimmäisen paketin ja aloin tutkia asiaa. Ohje oli lyhyt, mikä on usein sen merkki, että siitä on jäänyt olennaisia kohtia pois.


Ensin piti mitoittaa verho ikkunaan sopivaksi. Otin mukaani tarrakiskon, seinäkiinnikkeet,  lakanakangasta ja nuppineuloja. Puutarhalla sitten sommittelin markkeerausverhoa paikoilleen. Leveys näytti hyvältä sellaisenaan - ihan hyvä, koska olin juuri hukannut rautasahani johonkin. Mittasin pituuden ja palasin ompelupöydän ääreen.

Kangaskorissa oli olohuoneen verhoista jäänyttä valkoista pellavaa ja siihen mukavasti rimmaavaa luonnonväristä, valkoisilla raidoilla. Ompelin ne yhteen, jolloin ne juuri ja juuri riittivät, kun tein verhoihin kapeat käänteet. Myyjätär oli kyllä suositellut reilunlevyisiä.

Ohje osoittautui mainioksi. Tein prikulleen sen mukaan, vaikka loppuvaiheessa kyllä usko meinasi loppua. Pujottelin naruja paikoilleen, ja viimeisestä narulukosta läpi, ajatellen, että tämä ei kyllä mitenkään voi toimia. - Onhan sen nyt oltava jotenkin monimutkaisempi. Mutta niin vaan verho nousi ja narut lukittuivat, kun niistä varovasti vedin. Voi ihmettä.

Verhot syntyivät viikonlopun aikana, ja kävin asentamassa ne paikoilleen heti maanantai-iltana. Sekin onnistui kahdella ruuvilla, ilman sen suurempia krumeluureja. Siellä ne nyt hempeilevät, hienohelmat puutarhalla.

Tarvikkeet yhteen verhoon:  Laskosverhomekanismi 80 cm, Niini-Set Oy, Tampere (Eurokangas). Pellavakankaita yhteensä noin 90 cm x 120 cm (ikkunan korkeuden mukaan). Puuhelmet narujen kiinnitykseen.

Laskosverhomekanismi -paketissa: Tarrakisko, vastatarranauha, narulukko, naruohjaimet, kujanauha, tukipinnat, painolista, narunuppi, narupidike, pohjarenkaat, vetonaru ja 6 cm seinäkannattimet. Kaikkia tarvittiin.

Virkattu pannulappukissa

Tämä internet on siitä ihmeellinen, että etsiessään jotakin saattaa vahingossa törmätä johonkin aivan muuhun, uuteen ja kiinnostavaan. Kissakkaasta noin vuosi sitten löytämäni pannulappukissan ohje on yksi näistä aarteista. Ohjeen suloiset kissat suorastaan kerjäsivät pääsyä käsitöiden to do -listalle. Vaikka ympyrän virkkaaminen ei ole koskaan ollut parhaita puoliani, on lopputulos mielestäni aika hyvä ensimmäiseksi yritykseksi.

Muistojen reissukassi

Aikomukseni oli jo toissakesänä ommella kätevä viikonloppukassi, joka menisi tarvittaessa myös lentokoneessa sisällä. Kankaat olivat kuitenkin toista mieltä, ja silloin syntyi ruusulaukku - ihana ja kaunis, mutta melko reilunkokoinen. Ahkerasti sekin on kyllä reissaillut, enimmäkseen automatkoilla, mutta varsinainen suunnitelma jäi siis silloin vielä pöydälle. Kunnes nyt talvilomaviikolla alkoi tapahtua.

Uuteen reissukassiin valitsin reilun palan farkkukangasta, joka on jo kauan odotellut uutta elämää. Se oli ommeltuna suureksi korkeaksi laukuksi, joka sopii tismalleen lastenrattaiden alaosaan.

Jaoimme nimittäin kauan sitten pienen tyttäreni kanssa mainoksia, aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Rattailla niitä oli helppo kuljettaa kerrostalolta toiselle, ja hieno tukeva kassi piti pinot hyvässä järjestyksessä. Pitkä punainen vetoketju aukesi niin, että pohjimmaisetkin oli helppo ottaa, ja vihreällä kantatussa sivutaskussa oli aina nenäliinoja.

Purin mainoslaukun huolellisesti, ja siitä tulikin kangasta juuri sopivasti. Koska farkku on tasaisen sinistä, vuorikankaaksi halusin jotain erityistä.

Onneksi aloin mittailla, riittäisikö säästämäni pikkukukkainen puuvilla tähän tarkoitukseen. Olen saanut sen lähes kolmekymmentä vuotta sitten, samaan aikaan farkun kanssa, enkä ole oikein raaskinut ihanuutta käyttää. Tyttärellä tosin oli pienenä lappuhaalarit farkusta, ja niissä tämä kukkapuuvilla vuorina. Sama yhdistelmä tuli nyt reissulaukkuun. Kun kukkakangas ei ihan riittänyt, jatkoin sitä paikoin valkoisella.

Ulkotaskut tein taas tilkkutöinä, olen niin ihastunut helppoon hirsimökki-tekniikkaan. Muutamia muistoja on tilkuissakin. Esimerkiksi sinivalkoruudullisesta villakankaasta on äitini aikanaan ommellut itselleen työvaatteet: kauniin hameen ja ehkä myös liivin, olisiko ollut 1980-luvun alussa. Hopeanvärinen raakasilkki taas on matkajoulukalenterista, mieleenpainuneesta kirjontatyöstä lähes kymmenen vuoden takaa.

Leikkuu- ja ompeluohjeet katsoin ruusulaukusta, pienensin vain mittoja. Ensin leikkasin kappaleet, ompelin tarvittavat jatkopalat ja silitin kaikki suoriksi. Napilla suljettavat sisätaskut sijoitin tällä kertaa päätyihin, ne olivatkin tosi helpot. Vetoketjulla avattavan kassin "kannen" tein farkkukankaasta, siitä tuli siisti ja napakka. Muovinen pohjatuki on samalla tavalla erillisessä pussissa kuin ruusulaukussakin, jotta kassi on helppo litistää säilytykseen. Erityisen ihastunut olen leveisiin kantohihnoihin, jotka kiertävät myös kassin alta. Ne ovat tukevat ja - kuinkas muutenkaan - kukkakankaalla vuoritetut.

Valmiin reissukassin mitat: Leveys 42 cm, korkeus 37 cm, syvyys 22 cm.
Kantohihna: Leveys 6 cm, pituus noin 330 cm.
Ulkotaskut: Leveys 21 cm, korkeus 24 cm.
Sisätaskut päädyissä: Leveys 22 cm, korkeus 26 cm.

Päällikangas: Farkku.
Vuorikangas: Kukkakangas, lisäksi valkoista, molemmat pääosin puuvillaa.
Muuta: Tilkkuja ulkotaskuihin, kolme nappia, hieman kanttinauhaa, pohjan kokoinen pala muovia, 40 cm pituinen vetoketju ja ompelulankaa.

Kahden puikon -sukat

Uusia ideoita on hauska päästä kokeilemaan, joten puikot piti saada heilumaan saman tien kun Kotilieden Helpot Neuleet -lehdestä löytyi tämä kahdella puikolla neulottavien villasukkien ohje.

Sukkaohjeen idea on ihastuttavan yksinkertainen; 

Alkuun neulotaan tasona noin 5 cm joustinneuletta, sitten 25 cm oinaoikeinneuletta ja lopuksi tehdään kärkikavennukset. Kavennukset tehdään aina parittomilla kerroksilla ja parillisilla kerroksilla neulotaan normaalisti oikein.

1.krs: neulo 3 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

3.krs: neulo 2 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

5.krs: neulo 1 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

7.krs: neulo 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

9.krs: neulo 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan.

Katkaise lopuksi lanka, vedä se loppujen silmukoiden läpi ja ompele sivusauma kiinni.


Sukkien silmukkamäärä on sama kuin tavalliseen tapaan neulotuissa sukissakin. Kuvan naisten sukista raidalliset on neulottu Novitan Nalle -langasta 56 silmukalla ja yksivärisemmät Novitan Seitsemästä veljeksestä 48 silmukalla.

Itsekseen sukat muistuttavat melkoisesti kuumavesipullon päällistä kantapään puuttuessa. Jalkaan laitettuna ne kuitenkin istuvat täydellisesti, eikä kantapäättömyyttä huomaa ollenkaan. Sukkaa on testattu myös kännykänlämmittimenä talvilekillä. Toimii siinäkin ;)

Lapsuuden lipasto

Vanha neiti ei tosiaankaan kiirehtinyt, pohtiessaan ehostustaan. - Kauan sitten olin lumivalkoinen, se muisteli silloin tällöin. Sen jälkeen vierähtikin kolmisenkymmentä vuotta luonnonkauniina, naturellina puunvärisenä, eikä neiti oikeastaan muuta kaivannut. Kunnes.

Kunnes samaan huoneeseen ilmestyi Isoäidin ihana senkki. Vastamaalattuna, kermanvärisin kyljin ja vanhanvihrein laatikoin. Kateeksihan se kävi.

Siveltiin sitten neidinkin kyljet kermaisiksi, samoin päällikansi. Hellästi hivellen ja kolhuja myötäillen. Hankittiin kannen suojaksi ja ilmeen kirkastajaksi kaunis lasikansi, mittojen mukaan hiottu ja aivan täydellinen.

Mutta sitten tulikin tenkkapoo. Millaiset vetimet haluaisin, ja mikä sävy sitten sopii etumukseeni? Milloin tuntui sininen oikealta, milloin keltainen, toisinaan taas vihreä. Kauniita vetimiäkään ei löytynyt, ei niin mistään. - No juu, kerran oli Kööpenhaminassa somat, mutta ei sinnekään yhtenään raaski matkustella. Vuodet kuluivat.

Sitten vain päätimme: tähän hetkeen hyvä väri on  keltainen. Hieman vanhahtava, sellainen viljapellon sävyinen. Silti piti jahkata vielä kaupassakin - jos sitten kuitenkin kevään tai kesänvihreä... Vetimiksi valittiin kirkas lasi, ajatellen että se rimmaisi lasikanteen. Niitähän voi sittemmin vaihdella, aina Kööpenhaminareissuilla käydessä.


Niin. Neitihän ei asiaa mitenkään mainostanut, mutta kävi ilmi, että toisen pikkulaatikon lukko on rikki. Siitä puuttuu myös metallikoriste. Eikä avaintakaan yllättäen löytynyt. No, onneksi Nuken kodin ovi on aina auki, joten sen avainta voi lainata.

PS: Tämän lipaston päällä olen vauvana nukkunut, suuressa pajukorissa, joka on nyt puutarhalla. Monenmonta vuotta elettyä elämää ovat nähneet, parikymmentä kaupunkia ja kolmisenkymmentä kotia kai kaikkiaan. Nyt saavat olla aloillaan ja nautiskella olostaan.

Lasihionta:

Lasityö Rantanen, Lepolantie 23, www.lasityorantanen.fi

Vetimet:

Kellopeli, Simonkatu 9, www.kellopelishop.com

Maalit: 

- Tikkurila Empire huonekalumaali, kermanvalkea, sävy 9739
- Tikkurila Empire huonekalumaali, keltainen, sävy H395 viljapelto
- Tikkurila Otex tartuntapohjamaali, valkea

Keittelin kynttilöitä

Olen tähän asti sulatellut kynttilänjämiä sellaisessa metallikipossa, jossa ei ole nokkaa. Siitä kun kaateli steariinia, sitä oli jonkin verran siellä missä pitikin, mutta lisäksi pöydällä ja kipon pohjassa, ja sitä myöten myös hellalla.

Kävin sitten hankkimassa kirpputorilta viiden euron kahvipannun, jossa on paksu pohja ja hyvä nokka. Sillä olikin hauska keitellä kynttilöitä.

 

Sain kerran tuliaisiksi Kreikan Kalamátasta ihania oliiveja. Säästin niiden tölkin ajatellen, että siitä saisi kauniin kynttilän. Muita muotteja ei ollutkaan valmiina, joten vuorasin laseja ja mukeja alumiinifoliolla. Sydämet tuin paikoilleen pyykkipojilla.

Steariinia kannattaa kaadella muotteihin vähitellen, sentti-pari kerrallaan, ja antaa välillä kovettua. Näin kynttilästä tulee tasainen ja se palaa hyvin.

Foliovuoraus teki kynttilöistä ihanan rosoiset. Se oli kuitenkin vähän vaikea irrotella kynttilänkoloista, joten seuraavat tein leivinpaperivuorauksella. Ne ovat vielä kesken, mutta ehkä irtoilevat helpommin.

Kuppikakkuja linnuille

Tähän aikaan vuodesta pikkulinnut kaipaavat syötävää, ja sitä voi tarjoilla monella tavalla. Tämän idean bongasin televisiosta, ja sitä oli tietysti heti kokeiltava.

Sopivat kahvikupit ja lusikat löysin uudesta Kontulan kierrätyskeskuksesta, ja tukevaa liimaa oli ennestään. Liimasin lusikat kiinni kuppeihin ja kuivattelin liimausta muutaman päivän ajan.


Sitten sulatin kattilassa kookosrasvaa ja sekoitin sen joukkoon reilusti murskattuja maapähköinöitä sekä kuorittuja auringonkukansiemeniä. Lusikoin kupit täyteen ja vein parvekkeelle jähmettymään.

Tänään ripustin ne omenapuuhun ja huomenna käyn katsomassa, onko kukaan löytänyt uutta eväspaikkaa.

Kuppikakut omenapuussa:   http://hetkiverannalla.blogspot.fi/2016/01/pikkulintujen-kuppikakut.html

Tarvikkeet: 

Kahvikuppeja, teelusikoita, Bison montage kit -asennusliimaa tai vastaavaa.

250 gr kookosrasvaa, 2 kahvikupillista murskattuja maapähkinöitä, 1/2 kupillista kuorittuja auringonkukansiemeniä. Myös muut siemenet käyvät, kunhan niissä ei ole suolaa tai sokeria.

Pataleipä

Olen aina halunnut osata tehdä leivän, jossa on rapea kuori ja pehmeä sisus. Tulin kokeilleeksi pataleivän ohjetta ja siinä se on! Kerrassaan herkullista.

Leivän voi tehdä monenlaisista jauhoista, oman maun mukaan. Se on maidoton, rasvaton ja halutessa myös gluteeniton. Taikinaan voi lisätä siemeniä, pähkinöitä, kuivattuja karpaloita, yrttejä, porkkanaraastetta tai vaikka kurpitsasosetta.

Itse tein leipäni "vähägluteenisena", mikä selvästi ilahdutti vatsaani. Laitoin jauhoiksi puolet Gluteenitonta jauhoseosta ja toisen puolen Hurjan viljaista sämpyläjauhoa. Sujautin joukkoon myös hieman kesäkurpitsaraastetta. Äsken tein huomisaamun leipätaikinan, siihen tuli vähän bulguria.

Leipä ei ole kovin suuri. Patani halkaisija on noin 20 cm ja se oli oikein sopiva. Kansi kuitenkin tarvitaan. Sen alle muodostuu vesihöyryä, joka tekee leipään rapean ja paksun kuoren. Myös uuninkestävä teräskattila sopii hyvin. Leivän jo paistuessa harmittelin, etten muistanut laittaa leivinpaperia. Huoli oli turha, leipä ei tarttunut kuumaan pataan lainkaan kiinni.

Ainekset:

7 dl jauhoja
1-2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl lämmintä vettä (42 C)

Illalla:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Laita kulhoon 42-asteista vettä ja sekoita jauhoseos siihen (tai halutessasi ensin kuivahiiva, sitten muut aineet). Sekoita taikina lastan tai puuhaarukan avulla. Laita kulhon päälle muovikelmu ja jätä huoneenlämpöön yöksi (12-24 h). Mitä pidempi kohotusaika, sitä maukkaampi leivästä tulee, huomioi tämä esim. suolan määrässä.

Aamulla: 

Laita pata kylmään uuniin ja uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja kääntele palloksi, tai tee sama kulhossa lastan avulla. Anna kohota liinan alla vielä hetki. Kippaa  taikina kuumaan pataan ja paista 225 asteessa: puoli tuntia kannen kanssa ja vielä 15 minuuttia ilman kantta.


Alkuperäinen ohje:
http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/mrs_jones/mielettoman_hyva_gluteeniton_pataleipa

Joulupussi

Palloista se alkoi. Novita oli laittanut pakettiin kaiken tarvittavan - jouluiset langat, koivupuiset puikot ja tarkat ohjeet. Tuumasin, että ehkäpä tästä saisi mukavan lahjan tonttujen kuljetettavaksi.

Kun pääsin jyvälle, palloja oli kiva tehdä ja ne valmistuivat aika nopsasti. Aloitin helpoista raidallisista ja siirryin sitten kuvioituihin. Sydänmallin piirsin itse, tähden ohje tuli paketissa. Vuorasin pallot joustavalla nailonilla ja täytin vanulla.

Rupesin sitten pohtimaan postitusta. Minkälainen rasia, laatikko, pussi tai paketti olisi kiva? Kun punaista lankaa oli reilusti jäljellä, ajattelin kokeilla osaisinko tehdä siitä jouluisen pussin.

Aloitin neuleen samalla tavalla kuin pallot, mutta jatkoin levennyksiä kunnes työn korkeus oli 10 cm ja työssä 140 silmukkaa. Sitten neuloin suoraa 8 cm verran.

Tässä oli sopiva kohta koristekuviolle. Suunnittelin sen itse niin, että langanhypyt nurjalla puolella jäivät melko lyhyiksi. Kuviossa on kymmenen sydäntä, lumipalloja sekä yhden silmukan hipsuja.

Kuvion jälkeen neuloin punaista 4 cm. Sitten tein re'ityksen solmiamisnauhaa varten, neulomalla 10 silmukan välein 2 oikein yhteen ja lisäämällä puuttuvat silmukat taas seuraavalla kerroksella. Otin punaisesta kerästä solmiamisnauhaa varten kolme kappaletta kahden metrin pituisia lankoja. Sitten neuloin sileää punaista kunnes lanka loppui, noin 9 cm verran. Pussin suu rullautuu voimakkaasti, joten siinä saa olla korkeutta reilusti.

Solmiamisnauhan tein neljästä langasta: kolme punaista ja yksi valkoinen. Kiinnitin lankanipun toisen pään tuolin selkänojaan ja pyöritin nippua toisesta päästä, kunnes se kahtia taitettuna kiertyi sopivan tiukalle. Molempiin päihin solmu ja kaunis nauha oli valmis. Siitä tuli noin 85 cm pituinen.

Tästä pussista tuli noin 25 cm leveä ja 34 cm korkea. Kun täytetty pussi on solmittu kiinni, se nököttää paikallaan noin 17 cm korkuisena. Sisälle mahtuivat nuo joulupallot sekä kolme pientä sydänkarkeilla täytettyä pussia.

Kuvionauhan mallikerta, toistuu kymmenen kertaa:

Joulupallot, mukaeltu Novitan ohjeesta:

Luo punaisella langalla 12 s ja jaa ne neljälle puikolle, 3 s kullekin. Älä neulo ylimääräistä aloituslankaa neuleen sisään, tarvitset sitä myöhemmin rei'än sulkemiseksi. Aloita kirjoneule suljettuna sileänä neuleena ruutupiirroksen 1. kerrokselta ja toista 3 silmukan mallikerta 4 kertaa. Neulo piirroksen kerrokset 1-32. Pujota aloituslangan pätkä luontikerroksen silmukoiden läpi ja kiristä reikä umpeen. Ujuta vuorikangas pallon sisälle ja täytä se vanulla.

Päätä seuraavan kerroksen alusta 9 s ja neul lopuilla 3 silmukalla tuppiloa ripustuslenkiksi: neulo 3 silmukkaa oikein, älä käännä työtä vaan siirrä silmukat sekä lanka puikon toiseen päähän ja neulo jälleen 3 s oikein. Toista kunnes tuppilon pituus on noin 10 cm. Katkaise lanka, pujota se tuppilon 3 silmukan läpi sekä pääteltyjen 9 silmukan läpi ja kiristä reikä umpeen.

Raitapallojen raidat ovat yhden ja viiden kerroksen korkuiset. Muille palloille on kuviopiirrokset:

Tarvikkeet:

Novita Nalle-lankaa, yksi 100 gr kerä punaista ja jonkin verran valkoista. 75% villa, 25% polyamidi. Sukkapuikot numero 3. Pussin neulomiseen puikkoja tarvitaan 7-8 kpl, tai lyhyet pyöröpuikot. Tiheys 25 s ja 30 krs sileää neuletta = 10 cm. Täytteeksi joustavaa ohutta vuorikangasta sekä vanua.

Suloiset kaksiväriset vauvan tossut

Maailmaan on kuulemma tulossa uusia pikkuihmisiä! Jotain suloista täytyi siis kehitellä tulevia vanhempia ilahduttamaan. Kevään 2009 Novita-lehdestä löytyi tämä ihastuttava ohje ja ompelulaatikosta vielä muutama kerä lankaa. Ei muuta kuin puikot heilumaan..

Nyt tossut vielä pakettiin, niin ne ehtivät jouluksi Itävaltaan.

Kurpitsalyhdyt

No nyt on, ihan sellaiset oikeat! Kurpitsalyhdyt, itse kasvatetut ja kaiverretut. Eikä se niin vaikeaa ollut.

Kasvatusosuus sisältää kastelua ja ihmettelyä.

Keväällä otetaan yksi siemen, istutetaan se mullan kanssa pieneen purkkiin ja kasvatetaan taimeksi. Näitä kannattaa tehdä useampia, ylimääräiset voi aina lahjoittaa ystäville. Alkukesästä taimet siirretään puutarhalle, kun ei ole enää yökylmiä. Kesän mittaan hämmästellään, kuinka mahdottomasti ne tekevät vartta ja lehtiä. Syksyllä etsitään piiloutuneet kurpitsat ja korjataan sato  juuri ennen yöpakkasia. Pyhäinpäivään asti kypsytellään keittiössä omenoiden kanssa, pienen liinan alla.
 

Taiteellinen osuus sisältää sommittelua, piirtämistä ja leikkaamista.

Hattu leikataan irti ja kurpitsa tyhjennetään, varoen kolhimasta sitä. Hedelmälihasta kiehautetaan ja tehosekoitetaan sosetta. Siemenet paahdetaan suolan ja oliiviöljyn kera. Tyhjä kurpitsa sekä hattu huuhdellaan etikalla, jotta lyhty säilyy pidempään. Ja vihdoin kaiverretaan piirroksen mukaan silmät, nenä sekä suu.














Hieno lyhty asetetaan näkyvälle paikalle ihailtavaksi, ja kynttilään tuikataan tuli.

Happy Halloween!

Pinkkiä pikkuneidille

Virkkailin kerran käydessäni sinivalkoista isoäidin neliötä, joka tulee aikanaan tyynynpäällisen koristeeksi. - Miltähän se näyttäisi jos siinä olisikin pinkkiä? Kun minun uusi oma huone on sisustettu pinkillä.

No, ei hullummalta.

Langat:  Maxi Novitaa oli vielä vähän jäljellä, 60% puuvillaa ja 40% akryylia. Värit valkoinen ja pinkki, 011 ja 258. Samaa en enää löytänyt, joten ostin jatkoksi samanpaksuista Red Heart Sun -lankaa, 50% puuvillaa ja 50% akryylia. Värit roosa ja pinkki, 335 ja 337, pesuohje 30 C.

Ohje:

Virkkaa kaksi haluamasi kokoista isoäidin neliötä. Ohje löytyy vaikkapa Torkkupeitosta.

Leikkaa tyynyn päällipalat vahvasta puuvillakankaasta. Ne saavat olla joka puolelta pari senttiä virkattua neliötä suuremmat. Itse jätin yhden sauman tilalle kankaan taitteen. Kiinnitä virkattu neliö kankaaseen yhdellä reunatikkauksella ja lisäksi keskeltä, muutamasta kohdasta.

Ompele sitten kankaat yhteen niin, että yhdelle reunalle jää aukko sisätyynyä varten.

Tee sisätyyny haluamastasi kankaasta, esimerkiksi vuoriviskoosista. Se saa olla samansuuruinen kuin päällinenkin on. Täytä vanulla ja ompele täyttöaukko kiinni. Sujauta sisätyyny päällisen sisään.

Ompele sisus ja päällinen kahden kulman saumavaroista toisiinsa kiinni, niin sisusta ei mene leikkiessä kovin myttyyn. Ompele sitten täyttöaukko siististi kiinni.

Pyöreä pikkutyyny on tehty virkkaamalla kaksi pyörylää, esimerkiksi Kukkia kukille ohjeen mukaan. Tyynyn päälliosat, sisätyyny ja kokoaminen kuten isommassakin. 

Minttusuklaa -juustokakku

Mitä tehdä kun kaapista löytyy puolikas pussi Marianne Crush -rouhetta?

No leivotaan kakku tottakai!

Pohja:

14 kpl Domino-keksejä

50 g margariinia

Täyte:

4 liivatelehteä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl maustamatonta maitorahkaa 

2 tl vaniljasokeria

2 dl kuohukermaa

Marianne Crush -rouhetta

Puoli levyä tummaa minttusuklaata (noin 70%)

Koristeluun:

Toinen puoli minttusuklaa-levystä

Mantelilastuja, nonparelleja...

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu margariini. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan. Pilko tai höylää juustohöylällä suklaalevy pieniksi palasiksi .

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin kymmenen minuuttia. Sekoita juusto, rahka ja vaniljasokeri. Vaahdota kerma. Sekoita se yhdessä Marianne crush -rouheen ja suklaapalojen kanssa seokseen.

Kuumenna ½ dl vettä ja liota pehmenneet liivatteet siihen. Kaada ohuena nauhana täytteen sekaan. Ota vuoka jääkaapista ja kaada täyte keksipohjan päälle.

Hyydytä kakkua jääkaapissa vielä 4 tuntia tai yön yli. Koristele pinta rouhitulla suklaalla, mantelilastuilla tai nonparelleilla.