Mangoinen juustokakku

Viime illanistujaisissa maisteltiin emännän päättämättömyyden ansiosta kahta erilaista kakkua. Mielipiteet taisivat jakautua melko tasan kakkujen välillä, mutta omaksi suosikikseni nousi tämä mango-juustokakku. Tämäkin syntyi aiemmin käytettyjä ohjeita hiukan soveltamalla ja ainekset tarkasti valitsemalla siitä saa täysin laktoosittoman.

Pieneen (Ø 17cm) irtopohjavuokaan.

Pohja:
6 Digestive -keksiä
50 g leivontamargariinia
Ripaus mantelilastuja

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon margariini sekä mantelilastut. Painele seos vuoan pohjalle. Kakun liikuttelu helpottuu, jos laitat pohjan väliin ensin leivinpaperia.

Täyte:
1 dl vispikermaa vaahdotettuna
1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta vaahdotettuna
200 g mangotuorejuustoa
3 liivatelehteä
n. 2 rkl tomusokeria
n. 1 tl vanilliinisokeria
mangososetta

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vispaa kerma ja vaniljakastike pehmeiksi vaahdoiksi. Sekoita kerma ja vaniljakastike keskenään ja lisää joukkoon tuorejuusto, vanilliinisokeri ja tomusokeri. Sulata liivatelehdet pieneen määrään kuumaa vettä ja sekoita liivateliemi varovasti muuhun täytteeseen.

Kaada osa täytteestä Digestive -pohjan päälle vuokaan. Kuvioi halutessasi mangososeella. Kaada jälleen osa täytteestä, kuvio ja kaada loppu täyte vuokaan. Koristele kakun päällinen mangososeella teelusikan tai veitsen avulla. Laita kakku jääkaappiin hyytymään yön yli. Viimeistele ennen tarjoilua esimerkiksi tuoreilla mangopaloilla.

Kukkakimppukurssilla

- Tervetuloa kurssille! Tänään sidotaan pyöreä kukkakimppu, spiraalitekniikalla. Se on siis vaikein malli. - Ahaa, no sehän sopii hyvin meille aloittelijoille.

Jokaiselle kurssilaiselle oli varattu samanlaisia - joskin erivärisiä - kukkia, mutta hämmentävän erilaiset kimput niistä saimme aikaiseksi. Käytettävissä oli ruusuja, germinejä, taskuruohoa, nahkalehteä sekä salal -oksia. Ensin ne esikäsiteltiin, poistaen ylimääräiset lehdet ja piikit sidontakohdan alapuolelta. Samalla leikattiin ruusuihin tuoreet imupinnat.

Sitten otettiin keskimmäinen kukka vasempaan käteen ja alettiin rakentaa kimppua kasvi kerrallaan, aina samalla tavalla vinosti asettaen ja sitten kimppua kääntäen. Tai vaihtoehtoisesti yksi kerrallaan paikalleen pujottaen. Lopuksi kimppu sidottiin tiukasti tekoniinellä ja varret leikattiin niin, että ne ovat noin kolmannes kimpun korkeudesta.

Gardenian kurssit ja tapahtumat: http://www.gardenia-helsinki.fi/tapahtumat.htm

Saapassukkia

Joulupaketteihin isän ja isoisän jalkoja (ja toivottavasti myös mieltä) lämmittämään tehtiin pitkävartiset saapassukat. Vuorotellen resoria ja sileää neuletta neuloen saatiin sukkien varsille niiden hauska muoto.



Saapassukat, koko noin 42-44

Lanka: Novitan Seitsemän veljestä nostalgia vihreä-ruskea (083) ja valko-ruskea (088)
Puikot nro 4

Luo 56 s. ja neulo niillä resoria 10 krs.
Neulo sitten sileää 15 krs,
resoria 10 krs,
sileää 20 krs,
resoria 15 krs,
sileää 3 krs.
Tee tämän jälkeen normaalisti kantapää ja loppu sukka.

Tupsukaulahuivi

 Siskon lapasten seuraksi valmistui syysiltoina lämpöinen kaulahuivi. Idea huivin kuvioon lähti kummitytön neulemekossa käytetystä kuvioneuleesta, jota hieman muokkaamalla syntyi kaulahuiviin kaunis vinoneliökuviointi. Huivin reunoihin, kuvion molemmin puolin, on tehty joka kerroksella 6 nurjaa silmukkaa (nurjalla puolella oikeaa), jottei koko huivi käpristyisi rullalle.

Aloita kerroksesta 1 ja toista mallikerta kahdesti. Neulo kerrokset 1 - 16 ja toista sen jälkeen kerroksia 3 - 16 kunnes huivi on tarpeeksi pitkä. Viimeistele huivi tupsuilla.






Lapasten ohje löytyy täältä.

Kisu nimeltä Pinkki

 

Taannoin joululahjaksi saamassani kirjassa on vaikka mitä kivoja ohjeita. Syksyllä näpertelin pienen valkoisen kissan, jolla on suuri häntä ja toinen silmä vielä unesta ristissä. Kaulaansa kisu sai pinkin nauhan, jonka mukaan se sittemmin sai nimensäkin. 

Joulun alla kisu muutti asumaan pienen tytön luokse. Oli hypännyt autoon mukaan hakemaan pian syntyvälle vauvalle vannaa ja pottaa. Ja sille matkalle kisu päättikin jäädä, tytön kaveriksi.

Ohje kirjasta: Unileluja, pehmoeläimiä & nukkeja – 60 virkkaus- ja neulemallia.

Vartalo: Neulo suorakaitale, jonka leveys on 15 cm ja korkeus 18 cm.
Pää: Neulo suorakaitale, jonka leveys on  10 cm ja korkeus 18 cm.
Häntä: Neulo suorakaitale, jonka leveys on alussa 7,5 cm, kavenna 5 cm korkeudesta alkaen 1 s kummassakin reunassa, päättele kun korkeus on 10 cm. Häntä on aika reilun kokoinen, voisi olla pienempikin.

Taittele vartalon kulmista jalat ja ompele ne. Täytä vanulla ja ompele vatsa kiinni. Ompele häntä kiinni, täytä ja kiinnitä vartaloon. Taita pää kaksinkerroin ja ompele sivut. Muotoile korvat täyttämällä kevyesti ja tikkaamalla vinosti yläkulmien poikki. Täytä pää ja poimuta kaula. Kiinnitä pää vartaloon ja kirjo silmät, nenä sekä viikset. Laita kaulaan kaunis nauha. Miau!

Kummitytön villamekko

Viime keväänä silmiin osui Novita -lehdestä ihastuttava pikkutyttöjen raitamekko. Muutaman viikon arvuuttelun ja pohdiskelun jälkeen ei auttanut kuin ostaa lehti ja kokeilla kuinka pitkälle neulomistaidot riittävät.

Useampi kuukausi vierähti mekon parissa, mutta lopputulos oli kyllä sekä neulojan että kummitytön mielen mukainen. Jouluaattona mekko vaihdettiin samantien päälle, eikä erilaisista poseerausasennoista kameran edessä tahtonut tulla loppua.


Neulemekko, koko noin 134 cm
Ohje Novita -lehti kevät 2013

Lanka: Violetti Novita 7 Veljestä (577)
ja Vaaleanpuna-ruskea 7 Veljestä Raita (860)
Pyöröpuikot nro. 4

Lapin lapaset

Vaihtelun vuoksi ja koska kotoa sattui löytymään paksua ja pörröistä valkeaa lankaa, syntyi viime jouluksi sarja Lovikka-lapasia. Valkean langan seuraksi löytyi myös muita värejä, joten lapasia syntyi myös sinisiä ja punaisia.


Ohje muokattu Novitan sivujen ohjeesta.


Lovikka-lapaset

Lanka: Novitan Kaiku, valkoinen (010), sininen (137) ja punainen (595)
Puikot: nro 6
Koko: nuorten (naisten) miesten


Luo kaksinkertaisella langalla 24 (28) 32 s. Neulo 1 krs nurin ja sitten 10 (10) 11 krs oikein. Käännä työ nurinpäin ja neulo 24 (24) 26 krs:ta oikein. Tee peukaloaukko: neulo II puikon ensimmäiset 5 (5) 6 s erivärisellä langalla. Siirrä neulomasi silmukat takaisin vasemman käden puikolle ja jatka neuletta normaalisti.
Kun olet neulonut peukaloaukon jälkeen 20 (20) 22 krs, aloita kärkikavennukset: tee I ja III puikon alussa ylivetokavennus ja neulo II ja IV puikon lopussa 2 s oikein yhteen. Toista kavennukset joka 2. krs kunnes työssä on 8 s jäljellä. Katkaise lanka, vedä se silmukoiden läpi, kiristä ja päättele.


Neulo oikean käden lapanen vasemman peilikuvaksi ja tee peukaloaukko III puikon loppuun.


Peukalo: Pura erivärinen lanka pois ja poimi silmukat puikoille. Poimi kummaltakin sivulta 2 s lisää = 14 (14) 16 s. Neulo sileää neuletta n. 8 (8) 9 cm. Neulo sitten koko kerroksen ajan 2 s oikein yhteen. Katkaise lanka, vedä loppujen silmukoiden läpi, kiristä ja päättele.


Viimeistele lapaset kirjailemalla varteen kuvio. Jätä pujotettavaa lankaa roikkumaan alkuun ja loppuun sen verran, että siitä saa letitettyä palmikon. Pujota lisälankaa palmikkoja varten, letitä, tee solmu ja leikkaa langat tasaiseksi.

Raitalapaset

Raidathan ovat aina muodissa, eikös vain?

No, ainakin meidän tämän joulun lahjapakettien valkeita lapasia koristavat iloisenväriset raidat.

Matkajoulukalenteri

Erään talven tytär vietti kaukana kaukana ranskanmaalla. Syksyn mittaan pohdiskelin, ettei joulu varmaan sielläkään voi tulla ilman joulukalenteria. Tuumasta toimeen, ja suunnittelemaan sellaista mallia, jonka voisi postittaa, ja jonka kautta ystävätkin voisivat toivottaa hyvää joulun aikaa.

 Aloitin etsimällä kauniita kuvia talvimaisemista. Niitä yhdistellen piirsin kirjontakaavan korkeaan, kapeaan kalenteriin, johon voi kiinnittää 24 kirjekuorta.

Hankin kirjontakangasta ja kirjoin siihen ristipistoin talvi-iltaisen kylämaiseman, tähtitaivaan sekä päivien numerot. Sitten reunustin kalenterin hopeakankaalla ja kiinnitin solmiamisnauhat numeroiden kohdalle. Kirjominen ei ole ihan suosikkilajini ja ilahduin kovasti, kun kalenterista tuli niin kaunis.

Ystäville ja sukulaisille lähetin viestin, jossa pyysin kalenteriin joulutervehdyksiä - kirjeitä, piirustuksia, kortteja ja muuta kuoreen sopivaa. Postia alkoi pian tulla ja tervehdyksiä riitti jokaiselle päivälle, monille kaksikin.

Varovasti laitoin rei'ät kuorien kulmiin ja merkitsin päälle numerot, minkä päivän kohdalle kukin kuuluu. Sitten vain kaikki pakettiin pienen ohjeen kera ja posteljoonin kuljetettavaksi, lämpimin toivotuksin.

Rakas joulukalenteri

Joulun odotukseen kuuluu tietenkin joulukalenteri, niin pienillä kuin suurillakin lapsilla.

Tyttären joulukalenterissa on 24 pientä pussukkaa, joihin ilmestyy aina marraskuun viimeisenä päivänä - tonttujen syntymäpäivänä - milloin minkäkinlaista täytettä. Kaikki eivät aina mahdu pusseihin vaan ripustetaan niihin kiinni, ja onpa joskus lahjanauha vienyt pussista aina pöytälaatikkoon tai kirjahyllyyn asti.

Kalenteri on syntynyt parikymmentä vuotta sitten eräänä syksynä, jolloin pennejä oli vähän, mutta iloa ja tekemisen riemua sitäkin enemmän.

Punainen taustakangas on peräisin isoveljen Volvo Amazonin verhoilusta, siis ajalta ennen suurta lumituiskua. Kuusen vihreä silkki taitaa olla isän 70-luvun nahkatakin vuorikangasta ja lahjapussit olen saanut äidiltä nuoruusvuosinani, karamelleilla täytettyinä. Lahjoina ovat varmaan tulleet myös kuusenkoristeet.

Hyvää tekevät lapaset

Yhteishyvän ja Novita -lehden järjestämästä lapaskilpailusta lähti idea kehitellä aivan uudenlaiset lapaset. Kyyveden rannalla järjestetyn ideariihen tuloksena matkaan lähetettiin isoisän ideoimat ja lapsenlapsen toteuttamat "Kolmikkaat". Finaaliin asti eivät kolmikkaat yltäneet, mutta toivottavasti ne lämmittävät jonkun käsiä Keski-Aasiassa, jonne SPR toimittaa kilpailun sadon.

Ajatus kolmikkaisiin lähti siitä, että lapaset ovat usein liian kömpelöt tarkkuutta vaativaan toimintaan eikä sormikkaiden tarjoama lämpö pakkasella riitä. Nyt päästään siis vihdoin eroon, paitsi palelevista sormista, myös lapasenreunoista valokuvissa, kaatuneista mehumukeista sekä vetoketjun väliin jumiutuneista lapasista ;)

Kolmikkaat on neulottu aivan kuten normaalit lapasetkin etusormen alkuun saakka. Sitten etusormen kohdalta on nostettu syrjään 12 silmukkaa ja tilalle luotu kaksi. Kolmen sormen lapasosa on neulottu näillä 30 silmukalla. Etusormea varten on poimittu yhteensä 18 silmukkaa, peukaloon 19.


"Kolmikkaat" nuorelle
Puikot nro. 4, 40 s.
Lanka Novitan 7 Veljestä Nostalgia, väri 090


Sydämet on kirjottu jälkeenpäin oheisen mallin mukaan.





















Lisää lapaskilpailun satoa voi ihailla Yhteishyvän sivuilla.

Baileys -juustokakku

Useaan kertaan testattu ja erittäin hyväksi todettu! :)

Noin 24 cm irtopohjavuokaan:

Pohja:

75 g voita tai leivontamargariinia
180 g Digestive -keksejä
(pari lusikallista sokeria)

Sulata voi ja sekoita siihen murskatut keksit sekä sokeri. Painele seos irtopohjavuokaan ja laita vuoka jääkaappiin. (Pohja onnistuu myös esim. kaurakekseistä.)

Ihana täyte:

1 dl Baileys’ia
400 g Mascarpone -juustoa
2 dl kuohukermaa, pehmeäksi vaahdotettuna
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet (tai hiukan vaniljasokeria)
3 liivatelehteä

Liota liivatteita kylmässä vedessä noin kymmenen minuuttia, liuota ne sitten kuumaan Baileys’iin. Sekoita jäähtynyt liivateliemi muihin aineisiin ja kumoa seos keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa jokunen tunti, koristele ja nauti.

Pitsiä, satiinia, puuvillaa - nauhaa jos jonkinlaista

Olen nyt sijoitellut käsityö- ja askartelutarvikkeita ihanaan senkkiini. Hämmästyksekseni ne eivät kaikki oikein mahdu. Hiukan sentään auttaa, kun yrittää laittaa kaiken hyvään järjestykseen.

Napeille ja muille hyvin pienille tavaroille löysimme ihastuttavat peltirasiat Paperikuusta. Nauhoille, pitseille, vetoketjuille ynnämuille askartelin rasiat ylimääräisiksi jääneistä CD-laatikoista.

Purin laatikot avonaisiksi levyiksi ja madalsin kutakin sivua seitsemän sentin verran. Käytin poisleikattuja paloja mallina ja merkitsin reikien paikat sekä tein päätypalojen taitteet. Päällystin laatikot samalla vihreällä puuvillakankaalla, jota käytin senkin laatikoiden sisustuksessa. Kankaan kiinnityksessä käytin vähän kaksipuolista teippiä ja kansissa enimmäkseen tapettiliisteriä.

Hankalinta oli saada reiät sekä kankaisiin että pahveihin niin, että lyhyt kiinnitysruuvi ulottui siitä läpi. Jokin kätevä rei'äntekolaite olisi ollut hyvin hyödyllinen. Kansien kankaisiin ompelin ennen niiden kiinnitystä koristeita, jotta jo kannesta näkee, mitä sisällä on.

Tarvikkeet:

- Kassett -laatikoita (Ikea) tai muita sopivan kokoisia
- Mattoveitsi, suorakulma tai tukeva viivotin, lauta tai levy leikkuualustaksi
- Vihreä puuvillakangas "Perla"
- Kaksipuolista teippiä sekä tapettiliisteriä tai vedellä ohennettua paperiliimaa
- Pieni lyhytkarvainen pensseli liisterin levitykseen ja toinen kankaan tasoitukseen
- Koristeiksi nauhanpätkiä, rusetteja ja sellaista

Villasukkatehtailua

Otsikostakin voi jo päätellä mitä sukulaisten lahjapaketit viime jouluna sisälsivät. Tavoitteena oli saada lankakoria vähän tyhjemmäksi, mutta taisi sinne tulla ostettua melkein yhtä paljon uusia vanhojen kerien tilalle.











Naisten sukkien koko noin 40-42, 52 s., puikot nro. 4.

Raidallisissa sukissa on tehty vuorotellen 10 kerrosta Novitan 7-veljestä langan sävyillä 278 (oranssi), 187 (turkoosi) ja 011 (valkoinen).

Kaksissa muissa sukissa sukkaosa on Novitan Isoveli Coloria ja varret 7-veljestä langan sävyjä 011 (valkoinen) ja 060 (harmaa).

Vaihtelun vuoksi piti tavallisten sukkien lisäksi kokeilla tehdä jotain uuttakin. Niinpä yksien sukkien varteen syntyivät pienet 10 silmukan palmikot. Alunperin palmikkoa oli tarkoitus jatkaa sukkaosaankin, mutta sittemmin todettiin, ettei se ehkä tuntuisi mukavalta kengän sisällä...








Miesten sukkien koko noin 44-46, 56 s, puikot nro. 4.

Ruskea-harmaissa sukissa käytetty vuorotellen Novitan 7 veljestä (väri 060) ja 7 veljestä Raita -lankoja. Sini-harmaa-ruskeissa sukissa varsi Novitan Jussi -lankaa ja sukkaosa 7 Veljestä Raita -lankaa (väri 894). Kolmansissa sukissa varsi Novitan Isoveli Coloria ja sininen sukkaosa 7 veljestä -lankaa (väri 187).

Isoäidin ihana senkki

Monet mieluisat lapsuusmuistoni liittyvät Ritolahden mummolaan, jonka tupa oli avara, rappuset korkeat, leivinuuni suuri ja lämmin, kiikkustuolista meinasi tippua ja pöydän ääreen mahtui koko suku. Niin pieni olin silloin.

Tuvan nurkassa oli suuri senkki: korkea, tummanpunainen, puinen lipasto, jonka painavissa laatikoissa säilytettiin kaikki Tärkeä. Sen päällä oli puhelin ja radio, mutta niihin eivät lapset saaneet kiivetä koskemaan. Seinällä oli narussa almanakka ja naulassa iso nahkainen tupakkapussi. Kun lähdettiin kauppa-autolle, mummo otti mukaansa senkin ylälaatikosta pienen, vaaleansinisin helmin kirjaillun rahakukkaronsa.

Vuosien jälkeen käydessämme kaikki oli jotenkin kutistunut, mutta muistot tulvivat mieleen vahvoina. Läheisten ihmisten touhu ja tohina, kova puheensorina jokaisen halutessa tulla kuulluksi, paljaat varpaat nurmikolla, mansikat, herneet, kukkamaat ja riisipiirakat. Pelottava perunakellari ja jännittävä vintti.

Tietääkseni senkin olisi tehnyt mummon isä, tyttärelleen uuteen kotiin, johon tämä muutti 23.4.1940 - viikkoa tätini syntymän jälkeen ja viikkoa ennen papan kotiutumista rintamalta.

Nämä tapahtumat mummo on merkinnyt Kodin Salkkuun. Sen olemme arvelleet olevan häälahja helsinkiläiseltä lääkäriperheeltä, jossa hän aikanaan työskenteli taloudenhoitajana. Toisen tietämän mukaan senkki olisi papan tekemä. Olipa niin tai näin, vanhaa kunnon käsityötä yhtä kaikki.

Senkille koitti toinen elämä, kun se muutti kaupunkiin. Hämmästyksissään se vietti ensimmäisen talven parvekkeellani, odottaen kesää ja lukuisien maalikerrosten rapsutusta. Aikanaan se pääsisi ompeluhuoneeseeni, käsityö- ja askartelutarvikkeiden kodiksi. Ajattelin, että tämä ilahduttaisi mummoani, joka osasi ilmeisesti tehdä käsillään mitä tahansa, mihin vain päätti ryhtyä.

Halusin säilyttää käsityön tunnelman, taltan jäljet ja puun muodot. Poistin maalit pesemällä, hioin vain varovasti, korjasin kapealla rimalla pudonneen laatikon pohjan ja sitten maalasin. Tehdessäni muistelin mummolassa vietettyjä aikoja ja mietiskelin, mitähän puuhistani pilvenreunalla tuumataan. Varmasti siellä oli hauskaa.

Laatikoiden sisustukset ompelin tilkkutyönä hirsimökkitekniikalla. Alunperin valitsemani kaunis englantilainen kangas kun ei suostunut menemään laatikoihin yksin. Mitoituksen pidin melko suurpiirteisenä, jotteivät vallan tikahdu nauruunsa, ja kiinnitin sisustukset nitomalla.

Senkin päälle pääsivät asumaan pieni pöytälamppu, ahkerasti käytetty Olivetti -kirjoituskone, jonka isäni osti käytettynä Oulun Konttorikoneesta vuonna 1968, sekä muutama rakas nukke ja nalle, mummolan jauhohinkalossa.

Maalit:

- Tikkurila Empire huonekalumaali, kermanvalkea, sävy 9739
- Tikkurila Empire huonekalumaali, vihreä, sävy J442 Mentoli
- Tikkurila Otex tartuntapohjamaali, valkea

Maalinpoistoaine:

- Uulatuote Oy, perinteiset luonnonmaalit

Kankaat: 

- Englantilainen puuvilla, "Onyx" 2003, distributed by Arthur Sanderson and Sons
- Englantilainen leveäraitainen puuvilla, Laura Ashley MMV
- Vihreä puuvilla "Perla", Indonesia
- Keltainen thaisilkki, 2010 Jim Thompson Outlet, Phuket

Pikkulamppu

Löysin joitakin aikoja sitten isoäidin ihanan senkin päälle sopivan pöytälampun. Sen varjostin oli kuitenkin lumivalkoinen ja vierasti selvästi ympäristöään. Ujous karisi kerralla, kun varjostin sai uuden kuosin. Asialla oli esiintymishaluinen englantilaiseni, kuinkas muutenkaan.

Varjostimen päällinen on koottu neljästä kaitaleesta. En halunnut alareunaan saumaa, joten siinä on käänne ja sama kangas jatkuu sisäpuolen "vuorina". Kaitaleen leveys yläreunassa 10 cm, alareunassa 16 cm.

Ommellessa on yksi sauma jätettävä puoliksi auki, jotta varjostimen saa pujotettua päällisen sisään. Silitin yläreunoihin käänteet ja kiinnitin kankaat toisiinsa käsin ommellen.

Kangas:

Englantilainen puuvilla, "Onyx" 2003, distributed by Arthur Sanderson and Sons

Määrätietoiset kaunokaiset

Kankaat ovat joskus hyvin määrätietoisia. Niinkuin nyt tämäkin: vahva englantilainen puuvilla, mukavan epäsäännöllisesti raidoitettu ja ompeluhuoneeni väreihin täydellisesti sopiva.

- Niin täydellisesti, että se halusi ehdottomasti päästä esille, näkyville, kaikkien ihailtavaksi. Eikä suinkaan isoäidin ihanan senkin laatikoiden sisusteeksi, kuten olin luullut. - Ainakaan yksin en sinne mene, se ilmoitti. Mitä siitä sitten seurasi, voitte lukea joskus myöhemmin.

Ompelupöydällä tämä hiukan boheemi englantilaisemme tapasi vaaleankeltaisen thaisilkin, joka esiintyi jo näyttävästi verhoissa, mutta ei todellakaan vastustellut uutta ehdotusta. Yhdessä nämä kaksi leikkauttivat itsensä kaitaleiksi, joista ompeluttivat ihastuttavan hupun ahkeralle ystävälleen ompelukoneelle. Vuorikseen ne vielä houkuttelivat paksun kermanvalkoisen kaunottaren, ties mistä kangaskorien uumenista.

- Niin, sitä ei koskaan tiedä, mitä kankaista tulee, ennen kuin ne on ommeltu.

Kankaat:

- Englantilainen puuvilla, "Onyx" 2003, distributed by Arthur Sanderson and Sons
- Thaisilkki, 2010 Jim Thompson Outlet, Phuket
- Vuorikangas

Keskiosat 36 x 26 cm on ommeltu hirsimökkitekniikalla, leveillä 10 cm kaitaleilla, kumpaakin kangasta vuorotellen. Keskiosat yhdistää 15 cm levyinen kaitale, joka on ommeltu kahdesta kapeammasta niin, että ylös keskelle on jätetty kahvaa varten 18 cm leveä aukko. Vuori on ommeltu samoilla mitoilla vuorikankaasta. Se on kiinnitetty kulmista muutamalla pistolla päällikankaaseen ja lisäksi aukon ympärillä on tikkaus, joka kiinnittää vuorin siististi. Alareuna on viimeistelty kaksinkertaisella kaitaleella, jonka valmis korkeus on 4 cm.

Thaisilkkiverhot

Ompeluhuoneestani puuttuivat kauniit verhot. Silkki oli kyllä ostettu Thaimaanmatkalta jo muutama vuosi aikaisemmin, tapetin väreihin sointuvaksi. Verhojen mallia olin kuitenkin pohtinut pitkään. Viimein valitsin rullakapan, johon kesän mittaan olin ihastunut.

Kahdella verholla saa huoneen ilmeeseen epäsymmetrisyyttä, joka on lähellä sydäntäni. Verhot ovat eri kiskoilla, joten toinen on helppo siirtää tarvittaessa pois tuuletusikkunan edestä.

Valmiin verhon leveydeksi tuli 112 cm. Sivuissa ja ylhäällä on 3 cm leveät kaksinkertaiset käänteet. Solmiamisnauhat ovat samanlevyiset. Alareunassa on kuja, jonka sisälle on pujotettu kangaspakan pahvirulla, läpimitaltaan 4 cm. Rullan päät on somistettu verhokankaalla, jonka kiinnitykseen käytin vedellä ohennettua Erikeeperiä.

Verhojen korkeutta ei ole tarkoitus muutella, joten jätin solmiamisnauhat noin puolikkaan verhon korkuisiksi. Kangas on kuitenkin melko tukevaa, joten suuret rusetit eivät välttämättä olisi niin kauniit.

- Thaisilkki, 2010 Jim Thompson Outlet, Phuket