Suloiset Anelmaiset

Jopas olikin mukava tämä neuleohje: työtä ei meinannut malttaa laskea käsistään kun sen kerran oli aloittanut. Tytär sitä ensin ehti kokeilla, keltaisin sävyin ja ohjetta soveltaen. Ajattelin, että kyllä minäkin varmasti osaan, ja utelin joululahjan väritoiveen kummitytöltä.

Aloitin 60 silmukalla ja neuloin aika lailla ohjeen mukaan, jonkin verran muuttelin värejä tarvittaessa. Työ eteni joutuisasti ja sitä oli kiva tehdä. Nilkan lähestyessä tein ylimääräisiä kavennuksia niin, että puikoille jäi 46 silmukkaa. Pari vähemmän tai enemmän olisi ollut parempi, koska kuvioiden mallineuleet ovat neljällä jaollisia, mutta sitä en tohkeissani huomannut.

Kantalapun tein ohjeen mukaan vahvennettuna neuleena. Lopussa ennen kärkikavennuksia neuloin jonkin matkaa pelkällä raitalangalla, joten siitä kohden sukat ovat vähän  erinäköiset.

Muutoin pyrin kyllä siihen, että ne olisivat mahdollisimman samanlaiset, neulomalla sukkia rintarinnan. Teen niin useinkin, koska käsialani vaihtelee aika paljon, ja ohjeen tulkinnat on näin helpompi muistaa.

Sukista tuli mielestäni hyvin kauniit. Myöhemmin kuulin, että ne ovat päässeet yösukiksi, kun sopivat niin hyvin yhteen joulupukin tuoman pyjaman kanssa.

Pian olivat edessä syntymäpäivät, ja ajattelin kokeilla, miten malli soveltuisi lapasiin. En ole tainnut neuloa kuvioneuleita moniin vuosiin, mutta sukat saivat minut oikein innostumaan. Väritkin sopivat hyvin yhteen, harmaa korostaa mukavasti vaaleanpunaista ja valkoinen raikastaa kokonaisuutta.

Arvelin, että 150 cm olisi sopiva koko, siihen tulee 38 silmukkaa. Pari enemmän olisi ollut taas kuvioiden kannalta hyvä, nyt ne menivät hiukan rikki aina kerroksen vaihtuessa.

Neuloin varsista vähän tavallista pidemmät, sukkien tyyliin. Niitä voi sitten kääntää sen verran kuin haluaa. Työ on käännetty kukkakuvion jälkeen nurin ja lähdetty neulomaan toiseen suuntaan. Näin varren päälle kääntyvä osa on oikeaa neuletta samoin kuin sen alla olevakin. Työn edetessä vaihtelin kuvioita ja värejä sen mukaan, mikä näytti kivalta. Aika hauskat niistäkin tuli.

 
Novita: Anelmaiset

Langat: Novita 7 Veljestä sekä 7 Veljestä Raita
Puikot: Numero 4

Luottosämpylät

Helppo, rapea ja maukas. Onnistuu aina. Paitsi jos unohtaa hiivan: ne jouduin leikkaamaan viipaleiksi ja kuivattamaan uunissa (30 astetta, luukku raollaan, yön yli). Ihania keiton kanssa!

16 kpl

5 dl vettä
1 dl maitoa
25 g hiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
6½ dl hurjan viljaista sämpyläjauhoa
jauhoja leipomiseen

Mittaa vesi ja maito. Lämmitä kädenlämpöiseksi, jos käytät tavallista hiivaa, tai 42-asteiseksi, jos käytät kuivahiivaa. Murenna hiiva kulhon pohjalle, lisää joukkoon sokeri ja tilkka nestettä. Sekoita tasaiseksi ja lisää loput nesteestä sekä suola. Lisää vehnäjauhot ja alusta taikinaa puuhaarukalla muutama minuutti. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia, se saa jäädä löysäksi. Ripottele pinnalle vehnäjauhoja, peitä kulho leivinliinalla ja anna nousta lämpimässä vedottomassa paikassa 1-1½ tuntia.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi. Ripottele pöydälle jauhoja ja kumoa taikina varovasti niiden päälle. Älä vaivaa, etteivät kuplat häviä taikinasta. Ripottele jauhoja taikinan päälle ja taputtele hellästi. Jaa taikina lastalla kahteen osaan ja kumpikin vielä kahdeksaan osaan. Nostele taikinanpalat pellille. Ei haittaa, vaikka ne ovat eri muotoisia, kunhan ovat suunnilleen samankokoisia.

Paista ensimmäinen pellillinen nostattamatta 15-20 minuuttia. Toinen kypsyy hieman nopeammin.

Alkuperäinen resepti: ET-lehti

Mekkoja henkareille

Heh, tulipas somia. Metallihenkarit kun itsessään eivät ole kovin kauniita, niin tekaisin niille mekkoja. Puutarhakeittiön vanhoista verhoista - samaa kangasta kuin farkkumuistiossakin. Ja laatikosta löytyneistä pitseistä. Kaksi niistä oli selvästi vanhoja ja irrotettu tyynyliinoista, veikkaanpa saaneeni ne äidiltä. Muut ovat uudempia hankintoja.

Näitä on helppo ja hauska tehdä. Olen piirtänyt sanomalehdestä kaavan, joka sisältää saumavaratkin. Korkeutta voi vaihdella tarpeen mukaan. Ommellessa pitää muistaa jättää ylös keskelle 2-3 cm levyinen aukko, henkarin koukkua varten.  

Omenasuklaat

Nyt ne sitten loppui, joulusuklaat. Aika herkkuja, ja mukava niitä oli tehdä.

Joka vuosi on tullut vähän erilaisia. Tänä vuonna käytin konvehteihin neljänlaista suklaata sekä oman puutarhan omenarenkaita, rusinoita ja nonparelleja.



Samalla suklaakoristelin piparit sekä kuivatut granaattiomenaviipaleet, jotka ostin eräältä opiskelijanuorukaiselta Hakaniemen torilla. Maukkaat omenat olivat mainio yhdistelmä suklaan kanssa. 

Työ sujui joutuisasti, kun vuokat oli levitelty isoille lautasille ja leivinpapereille. Sydänvuokiin leikkasin omenanpaloja, vaaleanpunaisiin paperivuokiin tuli rusinoita. Päälle yhtä, kahta tai kolmeakin eri suklaata, jotka sulattelin metallisessa teepannussa, vesihauteessa. Siitä oli mukava kaadella pieniinkin vuokiin.



Kun suklaalaji vaihtui, ne aina vähän sekoittuivat toisiinsa ja tuli mukavia raitoja. Viimeiseksi sulatin tummaa suklaata, jota voin itsekin syödä. Lopuksi sain herkullisen suklaajuoman, kun huuhtelin pannun kuumalla maidolla.



Seuraavana päivänä laittelin pipareita ja omenaviipaleita pieniin sellofaanipusseihin. Vuorotellen, ja kaksi kerrosta, pussin suulle jouluinen naru. Niisä tuli kauniit lahjat. Loput asettelin joulukahvipöytää odottamaan. Kerroslautanen syntyi asettamalla päällimmäinen lautanen kolmen pienen juomalasin päälle.



Käsin valikoidut konvehdit pääsivät kauniisiin lahjarasioihin. Alle kakkupaperi ja kerrosten väliin  samanlainen pehmuste kuin oikeissakin suklaarasioissa, olin onneksi ottanut niitä talteen.

Pyykkikassi

Puutarhan verannalla on oivallinen pyykkikassin paikka. Vain kiva kassi on puuttunut. Rento ja reilun kokoinen, hyvä kuljettaa pyörällä - eikä haittaa, jos siinä on sinistä.

Otin mitat hyvänkokoisesta kassista ja ryhdyin etsiskelemään sopivia kankaita - tukevaa, konstailematonta puuvillaa. Ompelupöydältä rikkinäiset farkut, kangaskorista mummokärryn ruutufarkkua, erään sohvan luonnonvaaleaa verhoilukangasta, veljenvaimon verhotilkkuja sekä isoäidin senkin laatikoihin ostettua vaaleaa paksua puuvillaa. Kantohihnaksi löytyi laatikosta valmista leveää puuvillanauhaa.

Vuorikankaaksi löysin juuri riittävästi vaaleaa ulkoilukangasta, olisikohan samaa kuin ruusulaukun sisätaskuissa. Vetoketjurasiasta löytyi sopivan mittainen piiloketju, vaaleansininen. Halusin kassiin nimittäin ison sisätaskun, pikkupyykeille, jotka ei ole niin likaisia.

Hirsimökkitekniikka oli luonteva valinta tähänkin. Se on helppo tehdä ja minusta kivan näköinen. Leikkasin ja ompelin melko suurpiirteisesti, että työ joutuisi. Tilkut olivat kymmenen sentin levyisiä. Kappaleista tein niin suuret,  että ne riittivät myös sivuiksi ja pohjaksi. Pohjaan tuleviin tilkkuihin silitin ensin tukikangasta ja kiinnitin sen myös ompeleella.

Kun kappaleet olivat valmiit, leikkasin ne samankokoisiksi neliöiksi ja yhdistin toisiinsa. Ompelin reunoja edeltäviin saumoihin reilut kanttaukset, jotka tekivät kassista ryhdikkään. Reunimmaiset tilkut toimivat näin sivuina ja pohjana. Kantohihnan päät ompelin paikalleen kassin yläkäänteeseen, tällä kertaa kassin sisäpuolelle.

Ompelin vuorikankaasta sopivankokoisen pussin. Toiselle sivulle tuli täysleveä tasku, joka suljetaan vetoketjulla. Alakulmiin tein ompeleet niin, että vuoriinkin tuli 15 cm levyinen pohja. Sitten kiinnitin vuorin päällikankaaseen, kantohihnan päät jäivät samalla kivasti piiloon. Käänsin ylävaran ja tikkasin yläreunan. 

Tilkuista tehdyt kappaleet: leveys ja korkeus noin 58 cm.

Valmis kassi: leveys ja korkeus noin 40 cm, sivun ja pohjan leveys 15 cm, kantohihnan leveys 5,5 cm ja pituus 40 cm.


Siinä se nyt odottaa, kesää ja puutarhalle pääsyä. Niinkuin minäkin.

Farkkumuistio

Olen tähän asti kiinnitellyt muistilappuja neuloilla suoraan seiniin, kun parempaakaan menetelmää ole ehtinyt miettiä, puutarhan arjessa. Ideanpoikanen on kuitenkin ollut mielessä - ja siihen on liittynyt pyykkipoika, joko sellainen iso, tai sitten useampi.

Työpaikalla raivattiin hiljattain kaappeja ja tuloksena oli kaikenlaista "saa ottaa" -pikkutavaraa. Pyykkipoikia ei sentään kasoissa ollut, mutta kaunis puinen kansio löytyi. Olisiko siinä ollut ravintolan viini- tai ruokalista. - Tuostapa teen puutarhalle sen muistilappuasian, ajattelin, ja toin kansion kotiin.

Siitä tulikin sopiva sunnuntai-illan askare. Ompelupöydältä löytyi farkkujen takamus taskuineen, muut osat oli jo leikelty olkalaukkuun ja pyykkikassiin. Hyvä päällikansi!

Toiseksi kankaaksi valitsin puutarhakeittiön vanhat verhot, hauskat sinivalkoruudulliset. Olin säästellyt niitä ajatellen, että kun teen niistä jotain kivaa puutarhalle, ripaus vanhaa säilyy muistona.

Verhoissa oli hauska pitsintapainen kuja, josta ne oli pujotettu kapeaan verhotankoon. Reiät sattuivat juuri parahiksi kansion renkaisiin. Kun tämä oli ratkaistu, loppu olikin helppoa.

Ompelin kaksi taskua, kansion kummallekin kannelle, pujotin paikalleen ja kiinnitin toisiinsa käsin ompelemalla. Sitten pujotin pyykkipoikiin pitsinauhat, ompelin ne renkaiksi ja napsautin kiinni kansioon. 

 Muistilaput ovat näin kivasti kansion sisällä, ja näkyvissä on aina siisti kansi. Taskussa voi säilyttää kynää ja muistilehtiötä.

Laatikosta löysin valkoista puuvillanauhaa. Se käy mukavasti ripustuslenkiksi. Taidan laittaa tämän ihan ovenpieleen, hyvälle hollille.

Joulun Henki

Työkaverit heittivät Suuren Jouluhaasteen: Somista työhuoneesi jouluiseksi, oman tyylisi mukaan. Voittaja äänestetään sovittuna päivänä ja palkitaan tietenkin suureellisesti.
- No eihän siinä auttanut kuin ruveta miettimään, miten tämän joulunaluskiireissä ratkaisisi. Työkaveri naurahti tuumailulleni - Tee vaikka tuolle tonttulakki!

"Tuo" oli pieni Buddhani, joka matkusti aikanaan pitkän matkan Thaimaasta työpöydälleni. Muistuttamaan levollisella olemuksellaan hengittämisestä ja muista elämän nautinnoista, sekä erityiseti pysähtymisestä niiden äärelle silloin tällöin. Hyvin on Buddha hommansa hoitanut, ja nyt saisi hetkensä parrasvaloissa.

Niinpä vein Buddhan käymään kotona ja virkkasin sille tonttulakin. En löytänyt pientä kulkusta, joten ompelin valkoisen helmen, tupsun virkaa tekemään. Buddha vaikutti varsin tyytyväiseltä sinitarralla kiinnitettyyn lakkiinsa - ehkä se vähän lämmittikin.

Eräänä aamuna Jouluradion rouva jakoi juna-asemalla pipareita kauniissa pusseissa, hyvän joulun toivotukseksi. Tuskin arvasi, että lahja päätyisi osaksi Suurta Jouluhaastetta. Pikkuruinen rusinarasia täydensi asetelman. Ovelle vielä enkeli, lahjapaketti kainalossaan. Somistukseni sai kolme ääntä ja ilahduin niistä suuresti.

Sinne jäi Buddha vapaita viettämään, Joulun Hengeksi naamioituneena.

Huurteinen villahuivi

Kummitytön villamekossa käytetty kuvio oli kovasti mieleeni ja ison villahuivin neulominen talveksi oli ollut mielessä jo jonkin aikaa. Värin päättäminen tuntui vain olevan kovin vaikeaa.. Jotain neutraalia, muttei kuitenkaan kokonaan mustaa tai ruskeaa. Sitten silmiin osuivat Novitan Huurre -langat kauniine liukuvärjäyksineen. Liukuväriä tasapainottamaan ja Huurteen pariksi lämpöä tuomaan valikoitui tuttu Pikkusisko -lanka yksivärisenä mustana.

Numeron 6 pyöröpuikot tuntuivat käteen sopivilta ja mekko-ohjetta hiukan muokkaamalla syntyivät huiviin sopivat kuviot. Kuviointi on tehty samalla mallilla kuin tupsukaulahuivissa, mutta leveyttä on lisätty muutamilla silmukoilla. Kuvion mallikerta on neulottu neljä kertaa, ja sitä ennen ja sen jälkeen noin 10 silmukkaa sileää neuletta, joka kiertyy kauniisti rullalle tehden huivin reunoista paksumman näköiset.


Lempikaulahuivihan siitä tuli, vilukissan paras ystävä jo kolmatta talvea.

Laskoskynttilöitä

Steariineja oli taas kertynyt sydänrasiaan sen verran, että päätin tehdä muutamia kynttilöitä, siinä kun muitakin jouluaskareita. Samalla meiningillä kuin aiemminkin: sulattelin steariinit tätä varten hankitussa pienessä teepannussa, ja valoin kynttilät leivinpaperilla vuorattuihin juomalaseihin. Helppoa ja nopeaa.



Sydänten asetteluun keksin uuden keinon: naru kuten lahjapaketissa, ja sydämen pää solmun keskelle. Siinä sitä on helppo nostella ja siirrellä, niin että olisi mahdollisimman suorassa ja keskellä.

Leivinpaperi sopii suurpiirteiselle hyvin lasien vuoraukseen. Se irtoaa helposti ja lopputuloksena on kauniita laskoksia.

Ensimmäiset Anelmaiset

Kaikkihan niistä puhuvat, Anelmaisista... Ei siinä auttanut kuin kaivaa puikot ja muutama yhteensopiva lankakerä esiin ja kokeilla itsekin.

Novitan sukkalehden Anelmaiset esikuvana tuumasta toimeen. Hiukan pienemmällä värivalikoimalla ja 7 veljeksen sijaan Nalle-langalla sukista tuli melko erilaiset kuin esikuvistaan. Mutta se taitaa Anelmaisten idea ollakin, persoonallisuus nimittäin. 

Anelmaisten neulomisessa erityisen hauskaa oli työn vaihtelevuus. Perinteisiä yhden langan sukkia neuloessa nimittäin iskee joskus ikävystyminen kantapään ja kärkikavennusten välillä. Ja näiden Anelmaisten lopputulos on ainakin neulojan mieleen, toivottavasti myös joulupaketin saajan.

Simpukkareunusta ja kuviovartta

Tänä syksynä oli vihdoin aika tehdä jotain ihan vain itselle. Novitan sukkalehti (2015) toimi inspiraationa ja vuosi sitten valitut langat materiaalina. Apua katsoin muun muassa Hallayö-sukkien ohjeesta. Siitä löytyi malli kauniisiin kaksivärisiin kuvioihin. Sukkalehdestä osui silmiini myös ihana Simpukkareunus. Sitten tarvittiinkin vain vähän aikaa ja muutama ilta elokuvia katsellen...

Hanna-tädin tossuja

Arkistojen aarteista, ideakorttien joukosta, löytyi joskus Hanna-tädin tossu-ohje. Kokeillahan sitä piti. Nyt useita vuosia sitten lahjaksi neulotut tossut alkavat jo näyttää sen verran käytetyiltä, että on uusien aika. Ja siinä samalla niitä tuli useammatkin, vähän eri väreillä leikitellen.

Tossujen perusidea on hyvin yksinkertainen. Palat neulotaan ensin pötköksi, jossa on yksi ulkoneva pala kummallakin puolella kuten kuvassa. Samannumeroiset palat neulotaan ohjeen mukaan samalla värillä, mutta soveltaakin toki voi, sinisävyisissä tossuissa on sekoiteltu palojen paikkoja ja käytetty useampaa kuin neljää väriä.

Neulottavien palojen koko vaihtelee luonnollisesti sen mukaan kenelle tossua tehdään, mutta tässä suuntaa antavia mittoja. Kokemukseni mukaan palat voivat olla hiukan reilumpiakin.

Vauvalle 4 x 4 cm

Lapselle 6 x 6 cm

Naiselle 8 x 8 cm

Miehelle 10 x 10 cm

Lopuksi palat ommellaan reunoistaan yhteen, samalla kirjaimella merkityt sivut kohdakkain. Ompelua aloittaessa tossun mallia on hiukan hankala hahmottaa ja kohdakkain tulevat sivut tuntuvat epäloogisilta. Mutta niin vain niistä tossut syntyvät. Joka kerta.

Somerset Apple Pie

Itävallasta tuodun puutarhalehden omenapiirakka-ohje pääsi heti kokeiluun siirtolapuutarhan Elojuhlien piirakkakilpailussa. Oman puutarhan omenoista tehtynä tietysti. Kilpailua voittoa ei tullut, mutta meidän sydämet tämä omenapiirakka kyllä valloitti.

Pohja:
230 g vehnäjauhoja
90 g sokeria
130 g voita tai margariinia
1 pieni kananmuna
veitsenkärjellinen vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa

Voitele noin 20 cm piirakka- tai irtopohjavuoka. Sekoita kaikki pohjan aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Ota taikinasta noin 1/5 erilleen piirakan kantta varten. Taputtele loppu taikina tasaisesti vuoan pohjalle sekä reunoille (koko vuoan korkeudelta).

Täyte:
1 kg happamia omenia
75 g rusinoita
75 g sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl kanelia

Pilko omenat ja sekoita muut täytteen aineet omenoiden sekaan. Kaada täyte vuokaan. Kauli jauhotetulla pöydällä erilleen otetusta taikinasta pyöreä kansi piirakalle ja nosta se täytteen päälle. Ei haittaa, vaikkei kansi ulottuisikaan aivan vuoan reunoille asti. Paista piirakkaa 170 asteessa noin 45 minuuttia. Tarjoile lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa tai jäähtyneenä kermavaahdolla koristeltuna.

Kesäkassi

Perjantaina teki mieleni ommella jotain, josta tulee mieli oikein iloiseksi. Ehkäpä juuri sellaisia hetkiä varten olin säästellyt parvekkeen päiväpeittokankaasta jääneitä paloja. Olin ajatellut, että niistä saisi mukavasti kauniin kassin, ja sitä ryhdyin nyt tekemään. Mitat otin kauppakassista, jota on hyvä kantaa. 

Olen jotenkin koukussa tilkkutaskuihin, niitä näkyy ilmestyvän työhön jos toiseenkin. Kun sain kassin kappaleet leikattua, etsiskelin yhteensopivia kankaita taskua varten. Puutarhan laskosverhojen raidallista pellavaa oli vielä jäljellä, ja Cadizista ostettua leveää puuvillapitsiä jostain syystä palanen tuolin selkänojalla. Ne sopisivat hyvin Tallinnasta tuodun kesäisen pellavakankaan kanssa.

Koska taskuun tuli aika paljon pitsiä, tein siihen vuorin tuosta raidallisesta pellavasta. Se on aika ohutta, eikä juuri lisää kassin painoa. Samoilla ajatuksilla tein siitä sisätaskun kaksinkertaisena.

Muotoilin kassille vielä kevyesti pohjan, tikkaamalla pohja- ja sivukankaan yhteen muutaman sentin päähän alakulmasta. Niin, että pohjasta tuli kahdeksan sentin levyinen.

- Sellainen kassi, että tekee mieli heti lähteä kauppatorille, ostaa mansikoita ja ottaa sitten lautta Suomenlinnaan, sanoi ystäväni. Kivasti sanottu.

Mitat: Kassin leveys 37 ja korkeus 39 cm. Kantohihnojen leveys 3,5 ja pituus 64 cm. Ulkotaskun leveys 26 ja korkeus 30 cm, sisätaskun leveys 28 ja korkeus 27 cm - vähän sen mukaan, millaisia paloja sattui olemaan.

Koululaisen taskumekko

Kummitytön joulupaketin miettiminen alkoi viime vuonna taas jo kevättalvella. Ehkäpä taas mekko, mutta jotain erilaista kuin viime kerralla... Ohjeita selaillessa silmiin osui vaakasuunnassa neulottu helma, joka oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Helppoa ja hyvännäköistä.











Mekon alaosa on neulottu vaakatasossa raitalangasta ja ommeltu sitten ympyräksi. Sauma jäi mekon toiselle sivulle. Alaosan yläreunasta on sen jälkeen poimittu silmukat ja niistä on lähdetty neulomaan mekon yläosaa Kummitytön villamekon -ohjeen mukaan. Silmukoita oli reilusti enemmän kuin yläosaan tarvitaan, joten saumakohtaan syntyi kuin itsestään kaunis rypytys. Mekko on viimeistelty virkkaamalla pitsireuna yksivärisellä langalla hihansuihin sekä helmaan. Yksityiskohdaksi vielä pienet taskut, jotka on neulottu tasona ja ommeltu mekon etuosaan.

Banoffee Pie

Eli herkullinen banaani-toffee piirakka.

Pohja:

Noin 20 Digestive -keksiä

100 g voita tai margariinia

Täyte:

1 purkki karamellisoitua maitotiivistettä

2 dl vispikermaa

2 banaania

Kaakaojauhetta

Hienonna keksit ja lisää joukkoon sulatettu rasva. Painele seos irtopohjavuoan tai piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Reunojen tulisi nousta noin kolmen sentin korkeuteen. Pane keksipohja jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Levitä sitten karamellisoitu maitotiiviste tasaisesti keksipohjalle. Viipaloi banaanit ja asettele ne kauniisti kastikkeen päälle. Vaahdota kerma ja levitä tai pursota se päällimmäiseksi. Koska torttu on todella makea, vaahtoa ei tarvitse välttämättä makeuttaa. 

Banoffeen koristellaan perinteisesti kaakaojauheella, sihtaa sitä kakun pintaan kuitenkin vasta juuri ennen tarjoilua.