Pienen pojan tilkkutäkki

Eräissä vauvakutsuissa päätettiin lahjojen ostamisen sijaan tehdä itse jotain pientä tulevalle pienokaiselle. Tilkkuja syntyi monenmoisia, osa neuloen, osa virkaten. Omien käsityötaitojen lisäksi apuna käytettiin Novitan isoäidinneliö -ohjetta.


Vaikka jokaisen tilkku oli omannäköisensä, ja vähän omankokoisensakin, saatiin niistä aikaan ihana lämmike pikkuprinssille.

Niin kuin laulussa sanotaan:
"Me erilaiset pienet tilkut liki toisiamme, nyt ollaan suuri lämmin peitto..."

Laatikkoleikkiä eteisessä

Hän on eteisen uusi asukas. Ei, hän ei ole itse tehty, vaan häntä on käyty parin kuukauden ajan ihastelemassa Kellopelin ikkunassa. Mittailtu ja laskeskeltu, hiplattu ja huokailtu. Eilen hän sitten saapui, ja oli heti kuin kotonaan. Tervetuloa.

Kellopeli: https://www.cityshops.eu/fi/kellopeli_lifestyle_clinic/

Pitkät raitasukat

Kummityttö sai jouluna lahjaksi raitasukat. Sellaiset oikein pitkät, että lämmittävät kunnolla. Arvelin kengänkooksi 35 ja sovelsin ohjeen erilaisista pitkien sukkien malleista sekä Novitan perusvillasukkien ohjeesta. Raitalangoista on mukava neuloa, kun täydentää niitä sävyyn sopivilla yksivärisillä.


Aloitin 60 silmukalla ja neuloin 1 o 1 n resoria viiden sentin verran. Jatkoin sileällä neuleella vaihdellen raitojen leveyttä. Kavensin neljä silmukkaa 25 sentin kohdalla, samoin 30 ja 35 sentissä ja vielä 2 silmukkaa kun vartta oli 40 senttiä.

Nilkkaan neuloin jälleen viiden sentin resortin ja sen jälkeen kantapään ja terän ohjeen mukaan. Terän koko pituudeksi tuli 22 senttiä.

Sukat olivat passelit ja pääsivät kuulema mukaan ratsastustunneille.

Novita: Hyvät perusvillasukat lapselle 7 Veljeksestä

Langat: 7 Veljestä sekä 7 Veljestä Raita
Puikot: Numero 4

Sushikurssilla

Sisko sai syntymäpäivälahjaksi lahjakortin työväenopiston sushikurssille. Muutaman kuukauden odottelun se vaati, mutta vihdoin marraskuisena sunnuntaiaamuna oltiin matkalla Kanneltaloon. Sisko oli päässyt kokeilemaan sushien rullausta jo aiemmin, minulle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Vaan eihän se niin vaikeaa ollutkaan! Ja lopputuloskin näyttää aika hyvältä, eikö?

Fetaa ja oman maan pinaattia

Fetaa, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, sipulia sekä oman puutarhan pinaattia. Mikäs sen herkullisempaa! Pohja on helppo ja nopea tehdä, täytettä voi muunnella makunsa mukaan.

Pohja:
100 gr margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kylmää vettä
0,5 tl suolaa

Täyte 1:
150 gr fetajuustoa kuutioina
150 gr pinaattia suikaleina
1 makea sipuli pilkottuna
aurinkokuivattuja tomaatteja suikaleina
oliiveja
3 kananmunaa
2 dl kolmen sipulin ruokakermaa
mustapippuria

Tai täyte 2:
200 gr fetajuustoa kuutioina
200 gr tuoretta pinaattia suikaleina
2 makeaa sipulia pilkottuna
2 kananmunaa
2 dl kermaviiliä
mustapippuria
koristeluun pinaatinlehtiä ja halkaistuja kirsikkatomaatteja

Sekoita pohjan ainekset käsin, nopeasti sekaisin. Älä vaivaa. Painele vuokaan leivinpaperin päälle (halkaisija 27 cm). Laita vuoka jääkaappiin puoleksi tunniksi ja lämmitä uuni. Esipaista suoraan kylmästä, 200 C, 10 min.

Täyte 1: Lisää vuokaan feta, pinaatti, tomaatti, sipuli ja oliivit. Sekoita keskenään munat, kerma ja pippuri. Kaada täytteiden päälle.

Tai täyte 2: Sekoita täytteen aineet keskenään. Kaada vuokaan. Koristele vasta jäähtyneenä.

Paista 200 C, 45-55 minuuttia. Mielestäni parasta kunnolla jäähtyneenä, tai seuraavana päivänä.

Alkuperäinen ohje: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/92306/Feta-pinaattipiiras/

Intianpeiton viistokulmat

Puutarhamökin iloinen intianpeitto sai vihdoin reunukset, ja oikein kaksinkertaiset viistokulmaiset sellaiset. Olin pitkään halunnut oppia, miten ne tehdään. Nyt vihdoin rohkaistuin, kun peitto tarvitsi reunukset ja sopivaa kangasta oli (olevinaan) reilusti.

Sain peiton kaupantekijäisinä puutarhapalstaa ostaessani. Se on tuotu Intiasta ja sopii täydellisesti mökin sisustukseen. Käsityönä tehty peitto on muutoin puuvillaa, mutta päällisessä on paikalliseen tapaan kaikenlaisia kankaita ja muita koristeita. Kauniin peiton reunat olivat huolittelemattomat ja halusin niistä siistit, eikä pieni lisäys mittoihinkaan ollut pahitteeksi.

Olin aikaisemmin ostanut turkoosia pellavakangasta, joka sopi mainiosti tähän tarkoitukseen. Leikkasin sen pituussuunnassa viiteen osaan ja sain yhteensä kymmenen metriä 30 cm levyistä kaitaletta. Koska peiton reunat olivat kaikki vähän eri mittaisia ja kulmien tekniikka vielä hämärän peitossa, en yrittänyt leikata kaitaleita oikean mittaisiksi. Päätin ommella reunuksen kerrallaan ja leikata sitten poikki, kun tarve vaatii.

Huolittelin reunat, käänsin kaitaleet pitkittäin puoliksi ja silitin keskitaitteen. Lisäksi silitin toiseen reunaan 1,5 cm käänteen. Se tulisi peiton oikealle puolelle ja ommeltaisiin viimeiseksi kiinni.

Aloin rakentamaan ensimmäistä kulmaa. Olin lukenut ohjeen ja katsonut kuvat kirjasta varmaankin kymmeniä kertoja, jo parvekkeen päiväpeittoa suunnitellessani, enkä vieläkään sitä ymmärtänyt. Ei auttanut muu kuin kokeilla rohkeasti.

Ensimmäinen leikkaus meni pieleen, mutta toinen näytti jo lupaavalta. Huolittelin ja ompelin kolmion mallisiksi leikatut kaitaleiden päät yhteen, leikkasin kärjen poikki, sommittelin reunuksen neuloilla peittoon kiinni, käänsin sen oikein päin ja - voilá! Kulmasta tuli ihan oikean näköinen, ja tosi hieno.

Sitten vain jatkamaan. Ompelin reunuksen 1,5 cm saumavaroilla kiinni peiton nurjalle puolelle, kulman kohdalta tarkasti ohjeen mukaan. Jatkoin ompelua kumpaankin suuntaan niin pitkälle kuin kaitaletta riitti. Jatkoksi ompelin seuraavan kaitaleen ja pian olinkin uusien kulmien kohdalla.

Katsoen mallia ensimmäisestä kulmasta leikkasin, huolittelin ja ompelin. Kaitaleiden jatkokohtiin tein koristetikkaukset, reilun sentin päähän saumasta.

Työ eteni iltaisin vähän kerrallaan, välillä leikaten ja neulaten, toisena iltana huolitellen ja saumaten. Viimeisellä suoralla sitten ilmeni, ettei kangasta suinkaan ollut ylimääräistä. Askartelin 40 cm matkan tilkuista ja olin tyytyväinen, ettei leikkausvirheitä tullut tuota yhtä enempää.

Kun reunus oli kiinnitetty, silitin kulmien saumavarat auki, käänsin reunuksen ja neulasin sen kiinni peiton oikeaan puoleen. Jätin edellisen tikin hieman piiloon käänteen alle ja sitten tikkasin reunuksen kiinni, läheltä käänteen reunaa.

Sen jälkeen silitin koko reunuksen huolellisesti nurjalta puolelta, vahvistaen keskitaitteet ja tarkistaen, että kulmien saumavarat menevät kauniisti. Ompelin vielä koristetikkaukset reunuksen ulkolaitaan sekä kulmiin samalla tavalla kuin kaitaleiden jatkokohtiinkin, ja kaunis reunus oli valmis.

Kesäksi peitto pääsee jälleen puutarhalle.


Jälkikirjoitus: Syksyllä peitto muutti kotiin talvisäilöön. Pesussa reunukset ottivat väriä pohjakankaasta ja ovat nyt todella kauniin siniset. Eikä mistään enää huomaa, että ne on lisätty jälkikäteen.

Kangas: Juliana. 100% pellava. Eurokangas.

Ohje: Sisusta koti kankailla. Chris Jefferys, suomennos Mirkka Santala. 2005.

Kevättä keittiöön

Taas kävi vanhanaikaisesti. Kiertelin aikani katselemassa kivoja keittiöpyyhkeitä ja patalappuja, enkä onnistunut. Niinpä löysin itseni lopulta kangaskaupan palalaatikolta. Mukaan tarttui yllättäen kukkakuosia, vaikka olin kyllä ajatellut sellaista perinteistä ruutua tai raitaa. Olisiko se kevään kaipuuta.

Keittiöpyyhkeiden ompelu sujui nopsasti. Reunoihin sentin levyiset, kaksinkertaiset päärmeet ja yläreunaan ripustuslenkki, lenkin päät päärmeen sisään ommeltuna. Pyyhkeistä tuli suurinpiirtein 50 x 65 cm kokoisia ja kangasta riitti viiteen pyyhkeeseen.

Patalappuja oli ennestään kolmea eri kokoa, kaksi kutakin väriä. Päätin päällystää ne kaikki uudella kankaalla - yhteensopiviksi ja tyylikkäiksi.

Leikkasin kangaspalat joka reunaltaan noin 2 cm patalappua suuremmiksi, jotta sain ommella reilusti. Yhtään ei ollut liikaa, vielä voisi lisätä puoli senttiä.

Ripustuslenkki unohtuu helposti. Laitoin sen aina kulmaan. Sitten ompelin kappaleet pussiksi, jättäen yhdelle sivulle noin 5 cm levyisen aukon.

Kahteen patalappuun ompelin lisäksi taskutkin. Ajattelin josko lappu ei sitten niin luistaisi kädessä. Niillä sain myös kankaan värivirheet sopivasti piilotettua. Taskut kiinnitetään tuolla samalla ompeleella.

Käänsin pussin, sujautin patalapun sisään ja ompelin aukon kiinni. Tikkasin lapun ympäriinsä, noin sentin päästä reunasta. Varaa oli juuri ja juuri riittävästi, että sain ommeltua sisällä olevan patalapun vierestä, eikä tarvinnut taiteilla sen päällä.

Viimeiseksi tikkasin vielä keskelle patalappua reilun rastin, jotta sisus pysyy tukevasti paikallaan.

Patakintaita en alkanut päällystämään, niistä olisi varmaan tullut tönköt, eikä kangastakaan ollut enää paljoa. Niinpä ostin kaupasta sävyyn sopivat patakintaat ja ompelin niiden yläosaan koristukseksi pienet "essut".

Ylimmässä kuvassa näkyy kaksi hienoa puutyötä. Vasemmalla on tyttären tekemä pannunalusten sarja, seinätelineessään. Kouluaikojen saavutuksia, edelleen hyvin hellyttävä. Hauskan lusikkanaulakon taas olen ostanut joitakin vuosia sitten Design-tapahtumasta.

Kangas: Laura Ashley MM!!, Eurokangas.

Piparkakkuleipuri

Piparit kuuluvat ehdottomasti joulunaikaan; pienet, suuret ja piparkakkutalot tottakai. Tämän näköisiä niistä tuli tänä vuonna. Perinteisten suomalaisten piparien lisäksi pikkujoulupöytään saatiin myös ihania itävaltalaisia jouluherkkuja. 

Joulukorttitaiteilua

Meidän perheessä on joulukortit perinteisesti askarreltu itse. Vuosien varrella ideoita on ollut monenmoisia, tässä kokoelma muutamista omista ja ystävien taidonnäytteistä. Jännityksellä odotellaan mitä ihanuuksia postiluukusta tänä vuonna kolahtaa.

Tuulihatut ja tartaletit

Tämän syksyn työväenopiston kurssivalikoimasta löydettiin ihanien leivonnaisten kurssi. Makeaa tuli mahan täydeltä, ja joitain suolaisiakin leivonnaisia sopi sekaan. Kurssin leivonnaisvalikoimasta meidän vastuullemme arvottiin vadelmatartaletit ja porotäytteiset tuulihatut. Aika hyviähän niistä tuli, vaikka tuulihattutaikina jouduttiinkin tekemään muutamaan kertaan. No, oppimassahan siellä oltiin. Tässä opettajan ohjeet hieman muokattuina:




Tuulihatut

2 ½ dl vettä
50 g voita
4 kananmunaa
2 dl karkeita vehnäjauhoja

Mittaa vesi ja voi kattilaan. Anna sulaa miedossa lämmössä. Mittaa vehnäjauhot liedellä olevan lämpimän seoksen joukkoon ja sekoita voimakkaasti, kunnes taikina irtoaa reunoista ja muodostaa pallon puuhaarukan ympärille. Anna jäähtyä jonkin verran. Lisää kananmunat yksitellen sähkövatkaimella vatkaten. Vatkaa kunnes taikina paksuuntuu. Pursota tai nostele pellille pieniä palloja. Paista 180 asteessa 20–25 minuuttia.

Meidän tuulihatuissamme oli suolainen poro - creme fraiche täyte, mutta hyvän makean täytteen saa kuulemma vaikka kermavaahdosta ja mascarponesta.



Tartaletit

Pohjat:
4 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
150 g voita tai margariinia
1 rkl kylmää vettä

Vaniljakreemi:
¾ dl perunajauhoja
¾ dl sokeria
3 dl kuohukermaa
2 dl kevytmaitoa
3 keltuaista
1 vaniljatanko

Päälle hedelmiä tai marjoja.


Sekoita vehnäjauhot ja sokeri kulhossa, Nypi sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää vettä jos taikina on liian murenevaa. Painele taikina voideltujen tartalettivuokien pohjalle ja reunoille. Laita vuoat hetkeksi jääkaappiin. Pistele pohjaan haarukalla reikiä. Paista pohjia 200 asteessa 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa ja irroita sitten vuoista.

Yhdistä kattilassa perunajauhot ja sokeri. Sekoita joukkoon kerma, maito ja keltuaiset. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet kattilaan. Lisää myös vaniljatangon puolikkaat. Kuumenna liedellä koko ajan vispilällä sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Poista vaniljatangon puolikkaat. Anna kiisselin jäähtyä. Levitä vaniljatäyte pohjien päälle. Asettele pinnalle hedelmät tai marjat ja halutessasi hyytelösokerista tehty kiille.

Torkkupeitto

 
Parvekkeeni raikas puna-valkoruutuinen lattia inspiroi minut tarttumaan vuosien jälkeen virkkuukoukkuun. Torkkupeittoahan sinne selvästi kaivattiin, niin lukuhetkien kuin päiväunienkin seuralaiseksi. Sellaista mukavan pehmeää, vilpoista mutta samalla lämmittävää.

Malliksi valikoitui mahdollisimman yksinkertainen - isoäidinneliö - ja siitäkin huolimatta virkkailin peittoa pari vuotta. Helsingin Sanomista leikattu ohjekin on mennyt ihan ryppyiseksi. Usean pienen neliön sijasta tein yhden ison, vaihtaen väriä joka kerroksella.

Löysin Hakaniemen hallista ihanaa käsinvärjättyä "isoäidin puuvillalankaa", joka sopi myös ajatukseeni hyvin. Käytin kumpaakin väriä kaksi sadan gramman vyyhtiä. Tällöin peitosta tuli suurinpiirtein 150 x 150 cm kokoinen - ja yhden kerroksen virkkaamiseen meni välillä koko ilta.

Olen kovin ylpeä siitä, että peitto vihdoin valmistui! Koska nyt on talvi, en vienyt sitä poseeraamaan hämärälle parvekkeelle, vaan kuvasin sen auringon pilkahtaessa ikkunasta. Erinomaisen hyvinhän peitto rimmaa myös nojatuoliini.

Aloitus: Virkkaa 6 ketjusilmukkaa (kjs) ja sulje ne renkaaksi piilosilmukalla (ps) ensimmäiseen ketjusilmukkaan.

1. kerros: Virkkaa 3 kjs (= 1. pylväs) + 2 pylvästä (p) renkaaseen, sitten 3 kjs. Jatka virkaten renkaaseen kaikkiaan neljä 3 pylvään ryhmää ja näiden väliin aina 3 kjs. Vie koukku lopuksi kerroksen kolmanteen ketjusilmukkaan, vaihda langan väri ja sulje kerros piilosilmukalla.

2. kerros: Virkkaa 3 kjs (= kerroksen viimeinen pylväs) + 2 kjs, sitten kulmakaareen 3 p + 3 kjs + 3 p. Jatka virkaten 2 kjs ja taas pylväsryhmät seuraavaan kulmakaareen. Jatka näin viimeiseen kulmakaareen. Vie koukku lopuksi kerroksen kolmanteen ketjusilmukkaan, vaihda langan väri ja sulje kerros piilosilmukalla.

3. kerrros: Virkkaa 3 kjs (= 1. p) + 2 p kjs-väliin, sitten 2 kjs ja kulmakaareen 3 p + 3 kjs + 3 p. Jatka virkaten 2 kjs, 3 p kjs-väliin, 2 kjs jne. samaan tapaan kaikki reunat ja kulmat. Vie koukku lopuksi kerroksen kolmanteen ketjusilmukkaan, vaihda langan väri ja sulje kerros piilosilmukalla.

4. kerros: Virkkaa 3 kjs + 2 kjs, sitten 3 pylvästä kjs-väliin, 2 kjs ja pylväsryhmät kulmakaareen kuten aiemmin. Jatka näin kaikki reunat ja kulmat. Virkkaa viimeiseen 3 p + 3 kjs + 2 p. Vie koukku lopuksi kerroksen kolmanteen ketjusilmukkaan, vaihda langan väri ja sulje kerros piilosilmukalla.

Jatka toistaen kolmatta ja neljättä kerrosta, kunnes peitto on halutun kokoinen. Päättele langanpäät pujottelemalla ne samanväristen pylväsryhmien sisäään.

Langat: Abuelita Yarns - the finest Uruguayan hand-dyed yarns, 100% puuvilla, värit luonnonvalkoinen 6501 ja punainen 6505. Lankakauppa Vihreä Vyyhti, Hakaniemi. 

Lisätietoa: http://www.abuelitayarns.com/

Sisustustauluja

Erinäisten sisustusohjelmien ja muutamien ystävien innoittamana uskaltauduin kokeilemaan miltä näyttäisi, jos tauluissa ei aina olisikaan niitä perinteisiä valokuvia tai piirrustuksia.

Ja ihan hyvännäköisiähän niistä tuli. Kehykset saivat uutta ilmettä kultamaalilla ja pikainen visiitti rautakaupan tapettiosastolle toi koivumetsän kaupunkiasunnon eteiseen.


Kirjahyllyn yläpuolella on kotia kaunistanut jo pidemmän aikaa tummakehyksinen kukkataulu. Taulu syntyi puolivahingossa, kun seinällä roikkuvaan kehykseen piti nopeasti saada jokin kuva. Laatikosta tapettimallien joukosta valikoitui sävyihin sopiva pala ja toistaiseksi kukat ovat saaneet seinällä olla.

Parvekeviljelyä laatikossa

Olin tuumaillut, että parvekeviljely olisi mukavampaa, kun ei tarvitsisi aina kyykkiä, vaan voisi seisaaltaan hoitaa ja ihastella kasveja. Kekkilällä oli kuin olikin tähän ratkaisu, jalallinen viljelylaatikko. Aivan oivallinen, mutta harmikseni musta.

Ensin ajattelin, että kyllä se menee. Mutta sitten jo löysin itseni maalikaupasta. Otexia pohjamaaliksi ja kaksi kerrosta Unicaa pintaan. Innoissani maalasin iltaisin pimeän tuloon asti, lyhdyn valossa. Lopulta maalipinta alkoi näyttää  kotoisalta, valumineen kaikkineen.

Sisällä taimet jo odottivat pääsyä uuteen kasvupaikkaan. Kurkkua ja spagettikurpitsaa, basilikaa ja persiljaa. Muihin astioihin oli tulossa maissia, auringonkukkia, dahlioita, ananaskirsikoita ja viidakkokurkkua. Muun muassa.

Laatikko oli helppo koota, jos noudatti ohjeita. Jalkoja jouduin vähän aikaa ihmettelemään, mutta kun käänsin ne oikein päin, tuli kokonaisuudesta kaunis ja tukeva.

Sitten vain muovi pohjalle, multaa ja istutushommiin. Ensin taimet tietenkin hämmästyivät siirtoa ja olivat pari päivää ihan ressukoita. Ennen pitkää ne kuitenkin virkistyivät ja alkoivat rehottamaan.

- Kyllä, rehottaa on juuri oikea sana kuvaamaan tämän kesän parvekeviljelmiäni. Niiden seassa mahtui melkein jopa kävelemään. Satoakin saatiin: muutama pieni hassunmallinen kurkku ja reipas spagettikurpitsa, josta tuli hyvää kakkua. Neljä somaa maissintähkää ja paljon kauniita kukkia.

Kekkilän viljelylaatikko:
http://www.kekkila.fi/tuotteet/kotipuutarhureille/koti-piha-tuotteet/jalallinen-viljelylaatikko

Maalit:
- Tikkurila Unica ulkokalustemaali, valkoinen F313 Galleria.
- Tikkurila Otex tartuntapohjamaali, valkoinen.