Puutarhalla keittiön ikkunat tarvitsivat verhoja, ja ajattelin tehdä sellaiset kivat laskostuvat, narusta vedettävät.

Siinä ne sitten nököttivät pöydän kulmalla, vermepaketit. Avaamattomina. Kävivät välillä puutarhalla, sopivan leveyden arviointia varten, sahataanko viisi senttiä pois, vai kymmenen. Ja sitten taas nököttivät.
Puutarhakauden lähestyessä päätin, että tänä kesänä en enää nostele pöytäliinoja ikkunoihin, näkösuojiksi ja aurinkoa himmentämään. Rohkeasti avasin ensimmäisen paketin ja aloin tutkia asiaa. Ohje oli lyhyt, mikä on usein sen merkki, että siitä on jäänyt olennaisia kohtia pois.

Ensin piti mitoittaa verho ikkunaan sopivaksi. Otin mukaani tarrakiskon, seinäkiinnikkeet, lakanakangasta ja nuppineuloja. Puutarhalla sitten sommittelin markkeerausverhoa paikoilleen. Leveys näytti hyvältä sellaisenaan - ihan hyvä, koska olin juuri hukannut rautasahani johonkin. Mittasin pituuden ja palasin ompelupöydän ääreen.
Kangaskorissa oli olohuoneen verhoista jäänyttä valkoista pellavaa ja siihen mukavasti rimmaavaa luonnonväristä, valkoisilla raidoilla. Ompelin ne yhteen, jolloin ne juuri ja juuri riittivät, kun tein verhoihin kapeat käänteet. Myyjätär oli kyllä suositellut reilunlevyisiä.
Ohje osoittautui mainioksi. Tein prikulleen sen mukaan, vaikka loppuvaiheessa kyllä usko meinasi loppua. Pujottelin naruja paikoilleen, ja viimeisestä narulukosta läpi, ajatellen, että tämä ei kyllä mitenkään voi toimia. - Onhan sen nyt oltava jotenkin monimutkaisempi. Mutta niin vaan verho nousi ja narut lukittuivat, kun niistä varovasti vedin. Voi ihmettä.

Tarvikkeet yhteen verhoon: Laskosverhomekanismi 80 cm, Niini-Set Oy, Tampere (Eurokangas). Pellavakankaita yhteensä noin 90 cm x 120 cm (ikkunan korkeuden mukaan). Puuhelmet narujen kiinnitykseen.
Laskosverhomekanismi -paketissa: Tarrakisko, vastatarranauha, narulukko, naruohjaimet, kujanauha, tukipinnat, painolista, narunuppi, narupidike, pohjarenkaat, vetonaru ja 6 cm seinäkannattimet. Kaikkia tarvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti