Intianpeiton viistokulmat

Puutarhamökin iloinen intianpeitto sai vihdoin reunukset, ja oikein kaksinkertaiset viistokulmaiset sellaiset. Olin pitkään halunnut oppia, miten ne tehdään. Nyt vihdoin rohkaistuin, kun peitto tarvitsi reunukset ja sopivaa kangasta oli (olevinaan) reilusti.

Sain peiton kaupantekijäisinä puutarhapalstaa ostaessani. Se on tuotu Intiasta ja sopii täydellisesti mökin sisustukseen. Käsityönä tehty peitto on muutoin puuvillaa, mutta päällisessä on paikalliseen tapaan kaikenlaisia kankaita ja muita koristeita. Kauniin peiton reunat olivat huolittelemattomat ja halusin niistä siistit, eikä pieni lisäys mittoihinkaan ollut pahitteeksi.

Olin aikaisemmin ostanut turkoosia pellavakangasta, joka sopi mainiosti tähän tarkoitukseen. Leikkasin sen pituussuunnassa viiteen osaan ja sain yhteensä kymmenen metriä 30 cm levyistä kaitaletta. Koska peiton reunat olivat kaikki vähän eri mittaisia ja kulmien tekniikka vielä hämärän peitossa, en yrittänyt leikata kaitaleita oikean mittaisiksi. Päätin ommella reunuksen kerrallaan ja leikata sitten poikki, kun tarve vaatii.

Huolittelin reunat, käänsin kaitaleet pitkittäin puoliksi ja silitin keskitaitteen. Lisäksi silitin toiseen reunaan 1,5 cm käänteen. Se tulisi peiton oikealle puolelle ja ommeltaisiin viimeiseksi kiinni.

Aloin rakentamaan ensimmäistä kulmaa. Olin lukenut ohjeen ja katsonut kuvat kirjasta varmaankin kymmeniä kertoja, jo parvekkeen päiväpeittoa suunnitellessani, enkä vieläkään sitä ymmärtänyt. Ei auttanut muu kuin kokeilla rohkeasti.

Ensimmäinen leikkaus meni pieleen, mutta toinen näytti jo lupaavalta. Huolittelin ja ompelin kolmion mallisiksi leikatut kaitaleiden päät yhteen, leikkasin kärjen poikki, sommittelin reunuksen neuloilla peittoon kiinni, käänsin sen oikein päin ja - voilá! Kulmasta tuli ihan oikean näköinen, ja tosi hieno.

Sitten vain jatkamaan. Ompelin reunuksen 1,5 cm saumavaroilla kiinni peiton nurjalle puolelle, kulman kohdalta tarkasti ohjeen mukaan. Jatkoin ompelua kumpaankin suuntaan niin pitkälle kuin kaitaletta riitti. Jatkoksi ompelin seuraavan kaitaleen ja pian olinkin uusien kulmien kohdalla.

Katsoen mallia ensimmäisestä kulmasta leikkasin, huolittelin ja ompelin. Kaitaleiden jatkokohtiin tein koristetikkaukset, reilun sentin päähän saumasta.

Työ eteni iltaisin vähän kerrallaan, välillä leikaten ja neulaten, toisena iltana huolitellen ja saumaten. Viimeisellä suoralla sitten ilmeni, ettei kangasta suinkaan ollut ylimääräistä. Askartelin 40 cm matkan tilkuista ja olin tyytyväinen, ettei leikkausvirheitä tullut tuota yhtä enempää.

Kun reunus oli kiinnitetty, silitin kulmien saumavarat auki, käänsin reunuksen ja neulasin sen kiinni peiton oikeaan puoleen. Jätin edellisen tikin hieman piiloon käänteen alle ja sitten tikkasin reunuksen kiinni, läheltä käänteen reunaa.

Sen jälkeen silitin koko reunuksen huolellisesti nurjalta puolelta, vahvistaen keskitaitteet ja tarkistaen, että kulmien saumavarat menevät kauniisti. Ompelin vielä koristetikkaukset reunuksen ulkolaitaan sekä kulmiin samalla tavalla kuin kaitaleiden jatkokohtiinkin, ja kaunis reunus oli valmis.

Kesäksi peitto pääsee jälleen puutarhalle.


Jälkikirjoitus: Syksyllä peitto muutti kotiin talvisäilöön. Pesussa reunukset ottivat väriä pohjakankaasta ja ovat nyt todella kauniin siniset. Eikä mistään enää huomaa, että ne on lisätty jälkikäteen.

Kangas: Juliana. 100% pellava. Eurokangas.

Ohje: Sisusta koti kankailla. Chris Jefferys, suomennos Mirkka Santala. 2005.