Isoäidin ihana senkki

Monet mieluisat lapsuusmuistoni liittyvät Ritolahden mummolaan, jonka tupa oli avara, rappuset korkeat, leivinuuni suuri ja lämmin, kiikkustuolista meinasi tippua ja pöydän ääreen mahtui koko suku. Niin pieni olin silloin.

Tuvan nurkassa oli suuri senkki: korkea, tummanpunainen, puinen lipasto, jonka painavissa laatikoissa säilytettiin kaikki Tärkeä. Sen päällä oli puhelin ja radio, mutta niihin eivät lapset saaneet kiivetä koskemaan. Seinällä oli narussa almanakka ja naulassa iso nahkainen tupakkapussi. Kun lähdettiin kauppa-autolle, mummo otti mukaansa senkin ylälaatikosta pienen, vaaleansinisin helmin kirjaillun rahakukkaronsa.

Vuosien jälkeen käydessämme kaikki oli jotenkin kutistunut, mutta muistot tulvivat mieleen vahvoina. Läheisten ihmisten touhu ja tohina, kova puheensorina jokaisen halutessa tulla kuulluksi, paljaat varpaat nurmikolla, mansikat, herneet, kukkamaat ja riisipiirakat. Pelottava perunakellari ja jännittävä vintti.

Tietääkseni senkin olisi tehnyt mummon isä, tyttärelleen uuteen kotiin, johon tämä muutti 23.4.1940 - viikkoa tätini syntymän jälkeen ja viikkoa ennen papan kotiutumista rintamalta.

Nämä tapahtumat mummo on merkinnyt Kodin Salkkuun. Sen olemme arvelleet olevan häälahja helsinkiläiseltä lääkäriperheeltä, jossa hän aikanaan työskenteli taloudenhoitajana. Toisen tietämän mukaan senkki olisi papan tekemä. Olipa niin tai näin, vanhaa kunnon käsityötä yhtä kaikki.

Senkille koitti toinen elämä, kun se muutti kaupunkiin. Hämmästyksissään se vietti ensimmäisen talven parvekkeellani, odottaen kesää ja lukuisien maalikerrosten rapsutusta. Aikanaan se pääsisi ompeluhuoneeseeni, käsityö- ja askartelutarvikkeiden kodiksi. Ajattelin, että tämä ilahduttaisi mummoani, joka osasi ilmeisesti tehdä käsillään mitä tahansa, mihin vain päätti ryhtyä.

Halusin säilyttää käsityön tunnelman, taltan jäljet ja puun muodot. Poistin maalit pesemällä, hioin vain varovasti, korjasin kapealla rimalla pudonneen laatikon pohjan ja sitten maalasin. Tehdessäni muistelin mummolassa vietettyjä aikoja ja mietiskelin, mitähän puuhistani pilvenreunalla tuumataan. Varmasti siellä oli hauskaa.

Laatikoiden sisustukset ompelin tilkkutyönä hirsimökkitekniikalla. Alunperin valitsemani kaunis englantilainen kangas kun ei suostunut menemään laatikoihin yksin. Mitoituksen pidin melko suurpiirteisenä, jotteivät vallan tikahdu nauruunsa, ja kiinnitin sisustukset nitomalla.

Senkin päälle pääsivät asumaan pieni pöytälamppu, ahkerasti käytetty Olivetti -kirjoituskone, jonka isäni osti käytettynä Oulun Konttorikoneesta vuonna 1968, sekä muutama rakas nukke ja nalle, mummolan jauhohinkalossa.

Maalit:

- Tikkurila Empire huonekalumaali, kermanvalkea, sävy 9739
- Tikkurila Empire huonekalumaali, vihreä, sävy J442 Mentoli
- Tikkurila Otex tartuntapohjamaali, valkea

Maalinpoistoaine:

- Uulatuote Oy, perinteiset luonnonmaalit

Kankaat: 

- Englantilainen puuvilla, "Onyx" 2003, distributed by Arthur Sanderson and Sons
- Englantilainen leveäraitainen puuvilla, Laura Ashley MMV
- Vihreä puuvilla "Perla", Indonesia
- Keltainen thaisilkki, 2010 Jim Thompson Outlet, Phuket