Muistojen reissukassi

Aikomukseni oli jo toissakesänä ommella kätevä viikonloppukassi, joka menisi tarvittaessa myös lentokoneessa sisällä. Kankaat olivat kuitenkin toista mieltä, ja silloin syntyi ruusulaukku - ihana ja kaunis, mutta melko reilunkokoinen. Ahkerasti sekin on kyllä reissaillut, enimmäkseen automatkoilla, mutta varsinainen suunnitelma jäi siis silloin vielä pöydälle. Kunnes nyt talvilomaviikolla alkoi tapahtua.

Uuteen reissukassiin valitsin reilun palan farkkukangasta, joka on jo kauan odotellut uutta elämää. Se oli ommeltuna suureksi korkeaksi laukuksi, joka sopii tismalleen lastenrattaiden alaosaan.

Jaoimme nimittäin kauan sitten pienen tyttäreni kanssa mainoksia, aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Rattailla niitä oli helppo kuljettaa kerrostalolta toiselle, ja hieno tukeva kassi piti pinot hyvässä järjestyksessä. Pitkä punainen vetoketju aukesi niin, että pohjimmaisetkin oli helppo ottaa, ja vihreällä kantatussa sivutaskussa oli aina nenäliinoja.

Purin mainoslaukun huolellisesti, ja siitä tulikin kangasta juuri sopivasti. Koska farkku on tasaisen sinistä, vuorikankaaksi halusin jotain erityistä.

Onneksi aloin mittailla, riittäisikö säästämäni pikkukukkainen puuvilla tähän tarkoitukseen. Olen saanut sen lähes kolmekymmentä vuotta sitten, samaan aikaan farkun kanssa, enkä ole oikein raaskinut ihanuutta käyttää. Tyttärellä tosin oli pienenä lappuhaalarit farkusta, ja niissä tämä kukkapuuvilla vuorina. Sama yhdistelmä tuli nyt reissulaukkuun. Kun kukkakangas ei ihan riittänyt, jatkoin sitä paikoin valkoisella.

Ulkotaskut tein taas tilkkutöinä, olen niin ihastunut helppoon hirsimökki-tekniikkaan. Muutamia muistoja on tilkuissakin. Esimerkiksi sinivalkoruudullisesta villakankaasta on äitini aikanaan ommellut itselleen työvaatteet: kauniin hameen ja ehkä myös liivin, olisiko ollut 1980-luvun alussa. Hopeanvärinen raakasilkki taas on matkajoulukalenterista, mieleenpainuneesta kirjontatyöstä lähes kymmenen vuoden takaa.

Leikkuu- ja ompeluohjeet katsoin ruusulaukusta, pienensin vain mittoja. Ensin leikkasin kappaleet, ompelin tarvittavat jatkopalat ja silitin kaikki suoriksi. Napilla suljettavat sisätaskut sijoitin tällä kertaa päätyihin, ne olivatkin tosi helpot. Vetoketjulla avattavan kassin "kannen" tein farkkukankaasta, siitä tuli siisti ja napakka. Muovinen pohjatuki on samalla tavalla erillisessä pussissa kuin ruusulaukussakin, jotta kassi on helppo litistää säilytykseen. Erityisen ihastunut olen leveisiin kantohihnoihin, jotka kiertävät myös kassin alta. Ne ovat tukevat ja - kuinkas muutenkaan - kukkakankaalla vuoritetut.

Valmiin reissukassin mitat: Leveys 42 cm, korkeus 37 cm, syvyys 22 cm.
Kantohihna: Leveys 6 cm, pituus noin 330 cm.
Ulkotaskut: Leveys 21 cm, korkeus 24 cm.
Sisätaskut päädyissä: Leveys 22 cm, korkeus 26 cm.

Päällikangas: Farkku.
Vuorikangas: Kukkakangas, lisäksi valkoista, molemmat pääosin puuvillaa.
Muuta: Tilkkuja ulkotaskuihin, kolme nappia, hieman kanttinauhaa, pohjan kokoinen pala muovia, 40 cm pituinen vetoketju ja ompelulankaa.

Kahden puikon -sukat

Uusia ideoita on hauska päästä kokeilemaan, joten puikot piti saada heilumaan saman tien kun Kotilieden Helpot Neuleet -lehdestä löytyi tämä kahdella puikolla neulottavien villasukkien ohje.

Sukkaohjeen idea on ihastuttavan yksinkertainen; 

Alkuun neulotaan tasona noin 5 cm joustinneuletta, sitten 25 cm oinaoikeinneuletta ja lopuksi tehdään kärkikavennukset. Kavennukset tehdään aina parittomilla kerroksilla ja parillisilla kerroksilla neulotaan normaalisti oikein.

1.krs: neulo 3 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

3.krs: neulo 2 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

5.krs: neulo 1 oikein, 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

7.krs: neulo 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan. 

9.krs: neulo 2 s oikein yhteen koko kerroksen ajan.

Katkaise lopuksi lanka, vedä se loppujen silmukoiden läpi ja ompele sivusauma kiinni.


Sukkien silmukkamäärä on sama kuin tavalliseen tapaan neulotuissa sukissakin. Kuvan naisten sukista raidalliset on neulottu Novitan Nalle -langasta 56 silmukalla ja yksivärisemmät Novitan Seitsemästä veljeksestä 48 silmukalla.

Itsekseen sukat muistuttavat melkoisesti kuumavesipullon päällistä kantapään puuttuessa. Jalkaan laitettuna ne kuitenkin istuvat täydellisesti, eikä kantapäättömyyttä huomaa ollenkaan. Sukkaa on testattu myös kännykänlämmittimenä talvilekillä. Toimii siinäkin ;)

Lapsuuden lipasto

Vanha neiti ei tosiaankaan kiirehtinyt, pohtiessaan ehostustaan. - Kauan sitten olin lumivalkoinen, se muisteli silloin tällöin. Sen jälkeen vierähtikin kolmisenkymmentä vuotta luonnonkauniina, naturellina puunvärisenä, eikä neiti oikeastaan muuta kaivannut. Kunnes.

Kunnes samaan huoneeseen ilmestyi Isoäidin ihana senkki. Vastamaalattuna, kermanvärisin kyljin ja vanhanvihrein laatikoin. Kateeksihan se kävi.

Siveltiin sitten neidinkin kyljet kermaisiksi, samoin päällikansi. Hellästi hivellen ja kolhuja myötäillen. Hankittiin kannen suojaksi ja ilmeen kirkastajaksi kaunis lasikansi, mittojen mukaan hiottu ja aivan täydellinen.

Mutta sitten tulikin tenkkapoo. Millaiset vetimet haluaisin, ja mikä sävy sitten sopii etumukseeni? Milloin tuntui sininen oikealta, milloin keltainen, toisinaan taas vihreä. Kauniita vetimiäkään ei löytynyt, ei niin mistään. - No juu, kerran oli Kööpenhaminassa somat, mutta ei sinnekään yhtenään raaski matkustella. Vuodet kuluivat.

Sitten vain päätimme: tähän hetkeen hyvä väri on  keltainen. Hieman vanhahtava, sellainen viljapellon sävyinen. Silti piti jahkata vielä kaupassakin - jos sitten kuitenkin kevään tai kesänvihreä... Vetimiksi valittiin kirkas lasi, ajatellen että se rimmaisi lasikanteen. Niitähän voi sittemmin vaihdella, aina Kööpenhaminareissuilla käydessä.


Niin. Neitihän ei asiaa mitenkään mainostanut, mutta kävi ilmi, että toisen pikkulaatikon lukko on rikki. Siitä puuttuu myös metallikoriste. Eikä avaintakaan yllättäen löytynyt. No, onneksi Nuken kodin ovi on aina auki, joten sen avainta voi lainata.

PS: Tämän lipaston päällä olen vauvana nukkunut, suuressa pajukorissa, joka on nyt puutarhalla. Monenmonta vuotta elettyä elämää ovat nähneet, parikymmentä kaupunkia ja kolmisenkymmentä kotia kai kaikkiaan. Nyt saavat olla aloillaan ja nautiskella olostaan.

Lasihionta:

Lasityö Rantanen, Lepolantie 23, www.lasityorantanen.fi

Vetimet:

Kellopeli, Simonkatu 9, www.kellopelishop.com

Maalit: 

- Tikkurila Empire huonekalumaali, kermanvalkea, sävy 9739
- Tikkurila Empire huonekalumaali, keltainen, sävy H395 viljapelto
- Tikkurila Otex tartuntapohjamaali, valkea

Keittelin kynttilöitä

Olen tähän asti sulatellut kynttilänjämiä sellaisessa metallikipossa, jossa ei ole nokkaa. Siitä kun kaateli steariinia, sitä oli jonkin verran siellä missä pitikin, mutta lisäksi pöydällä ja kipon pohjassa, ja sitä myöten myös hellalla.

Kävin sitten hankkimassa kirpputorilta viiden euron kahvipannun, jossa on paksu pohja ja hyvä nokka. Sillä olikin hauska keitellä kynttilöitä.

 

Sain kerran tuliaisiksi Kreikan Kalamátasta ihania oliiveja. Säästin niiden tölkin ajatellen, että siitä saisi kauniin kynttilän. Muita muotteja ei ollutkaan valmiina, joten vuorasin laseja ja mukeja alumiinifoliolla. Sydämet tuin paikoilleen pyykkipojilla.

Steariinia kannattaa kaadella muotteihin vähitellen, sentti-pari kerrallaan, ja antaa välillä kovettua. Näin kynttilästä tulee tasainen ja se palaa hyvin.

Foliovuoraus teki kynttilöistä ihanan rosoiset. Se oli kuitenkin vähän vaikea irrotella kynttilänkoloista, joten seuraavat tein leivinpaperivuorauksella. Ne ovat vielä kesken, mutta ehkä irtoilevat helpommin.